Ajatuksia elämän rajallisuudesta. Koti-ikävä. Tiedän että vanhempani eivät ole täällä ikuisesti. Yksinäisyyden tunne. Ystävyyssuhteet perustuvat tarpeeseen ja pyyntöihin. Se tuntuu kurjalta. Ei seuran vuoksi, vaan siksi että tarvitaan toiselta jotain. Kyytiä, lapsenvahtia, rahaa tai olkapäätä. Minullakin on murheita mutta jos tuon ne ilmi, viestiketju hiljenee kummasti. Mä en pyydä keneltäkään mitään, en kehtaa enkä osaa. Koen ystävyyssuhteet yksipuolisiksi tai eriarvoisiksi. Toinen ottaa yhteyttä käyttääkseen/hyötyäkseen, itse otan yhteyttä seuran ja ajanvieton vuoksi. Se tuntuu pahalta.
Aurinko paistaa ja on lämmintä, silti ei ole voimia. Ne häviävät usein kevään tullessa. Keväällä itkettää ja väsyttää. Kun muu maailma puksuttaa auringossa niin oma junani kiitää tunnelissa. Päässä toki näkyy valoa, mutta etäisyyttä on vaikea sanoa etukäteen.
Tuli mieleen sanonta että "jos tunnelin päässä näkyy valoa, varo se voi olla juna". :D
Lähdin töistä liian aikaisin kun en muistanut monelta työt päättyvät, unohdin pyykit koneeseen ja ruuan hellalle. Muisti pätkii normaalia enemmän. Johdonmukaisuus on hukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti