Pääasiaa

Väsynyt olemaan pihalla kaikesta. Vaikka heitän asiasta vitsiä, niin se on totisinta totta. Olen hidas toimimaan ja toimimisessa, en muista mitä minulle on sanottu. Aivan kuin olisin omien ajatusten kuplassa josta en vain pääse pois. Näkö jää  päälle. Huonoina päivinä turhauttaa erityisen paljon, että olen usein pihalla asioista. Koska tiedän myös kääntöpuolen. Pari erityisen hyvää päivää kuukaudessa, ajatus kulkee takkuilematta, keskittyminen on loistavaa ja muistan mitä minun pitää tehdä. En törmäile esineisiin tai karmeihin enkä ole kömpelö. Sitten loput ovatkin näitä enemmän tai vähemmän kömpelöitä ja takkuisia päiviä. Tuntuu ihan helvetin epäreilulta. Nämä ominaisuudet ovat olleet lapsesta asti. Kuuro lapsi,  hankala lapsi, tollukka joka ei tajua mitään, tumpelo, you name it... Tänään on ollut ihan paska päivä.

Hyppään lasten kasvatukseen. Kun olin pieni, koulumaailmassa ei tunnettu kauhean hyvin ADHD:ta tai tarkkaavaisuushäiriöasiaa, eikä autisminkirjon muitakaan häiriöitä. Oli vain vaikeita lapsia ja levottomia lapsia. Näin ainakin muistelen.

Nykyisin olen törmännyt asenteeseen että "kaikillahan on jotain" ja "kyllä jokaisesta löydetään jotain häikkää kun hakemalla haetaan" sekä "tekosyy jonka taakse vanhemmat voivat piiloutua" tai "tekosyy omalle saamattomuudelle"  ADHD ja muut autisminkirjon häiriöt ovat ihan keksittyä. Eli vanhemmat selittelevät lapsensa huonoa käytöstä jollain tuulesta temmatulla diagnoosilla.

No ei se ihan niin mene. Ääni muuttuu kellossa, kun omalle kohdalle kolahtaa. Niin nähty. Lisäksi diagnoosin ja lääkityksen saaminen vaatii aikaa ja paljon tutkimuksia. Se on pitkä prosessi. Yksi syy siihen miksi mä en itse tutkituta päätäni, se on pitkä prosessi. Näen poikani ja meissä on paljon samoja piirteitä, hän on vain äänekkäämpi versio ja kiinnostunut eri asioista. Haasteet ovat samoja kuin minulla oli lapsena. Hänen haasteensa liittyvät Aspergerin oireyhtymään, ADHD on myös, mutta lisämausteena, eivätkä arjen haasteet liity siihen. Lääkitys kokeiltiin, mutta koska haasteet liittyvät Aspergeriin, siitä ei ollut mainittavaa hyötyä. Nämä ovat perinnöllisiä.

Oman pään tutkituttaminen tuskin muuttaisi mitään arjessa, mutta se auttaisi ymmärtämään miksi on aina ihan pihalla. Siitä olisi mustaa valkoisella, mikäli jotain löytyy. Mulle on tärkeää lokeroida asioita, vaikka en tunne lokerorajoja käytännössä. On helppoa olla kiinnostunut lähes kaikesta, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti mistään kokonaisuudesta. Satunnaisia otoksia sieltä, täältä.

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma

https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/

Mineraalipohjien vertailua

 

1. Idun Minerals-Svea, lämmin keskivaalea

2. Flow Peach (vanhanmallinen) lämmin keskivaalea

3.Flow Ivory (vanhanmallinen) lämmin vaalea

4.Idun Minerals-Freja, lämmin vaalea/keskivaalea

5.Idun Minerals-Saga, neutraali vaalea

Näistä kaikki  sulautuvat ihonsävyyni erinomaisesti, paitsi nro.5, se oli mukan avin  vertailun vuoksi. 

Talvella käytän sävyjä 3 ja 4, kesällä 1 ja 2. Vaikka näyttävät kuvissa tummilta, niin kasvoista ei tule keltaisia tai oransseja.

Idunin sävyt ovat hitusen kellertävämpiä kuin Flown.  Kuvista päätellen voisin käyttää läpi vuoden Freja-sävyä. Kesällä ohuemmin annosteltuna.

Näistä kahdesta Flow antaa  puolimattaisen lopputuloksen, Idun on selkeästi hohtavaa jo levitysvaiheessa. Valoa vasten erottaa kimallusta. Päivän päätteeksi iho on selkeästi kiiltävä. 

Pidän molemmista, Idunin huono puoli on se,että se tuo esiin ihohuokosia, omalla kohdallani silmienalusten turvotusta. Mutta se ongelma on ratkaistu kun ei levitä silmiin.

 

Tässä on värikartta Flown vanhanmallisista mineraalipohjista. Ivory on ollut tuohon aikaan vaalein. Nykyisin on saatavilla pykälää vaaleampi sävy Warm 1. 

Vastaavuudet uusiin Korento pohjiin:

1. Warm1 -  Ei vastaavuutta vanhanmallisiin, vaaleampi kuin Ivory
   
2. Warm2 - Ivory
3. Warm3 - Peach
4. Warm4 - Amber
5. Warm5 - Honey

Lisään vielä kuvat kaikista pohjista kun niitä on levitetty vain toiselle puolelle kasvoja. Idunin kiiltävyys tulee tummemmassa pohjassa hyvin esiin.

Idun Saga-neutraali vaalea

Idun Saga

Idun Freja-lämmin vaalea/keskivaalea

Freja

Idun Svea-lämmin keskivaalea

Idun Svea, hyvin kiiltää :D

Flow Cosmetics- Ivory, puolimatta

Flow Cosmetics- Peach

Flow Cosmetics-Peach. Tässä on vähiten havaittavissa rajaa. Lopputulos on lähinnä kiillon pois vievä. Myös Flown Amber on kesäaikaan hyvän sävyinen, mutta siitä ei ole antaa kuvaa. Mineraali antaa tummuusasteessa paljon anteeksi, mutta jos pohjasävy on väärän värinen niin se muuttaa kasvot ihan väärän väriseksi. Esim Saga  ei ole tarpeeksi keltainen niin se vie omasta ihonsävystä keltaisuuden pois ja kasvoista tulee helposti harmaat. Misshan BB-voide sävyssä 21 Light Beige näyttää kasvoillani samalta.

Shine- Euro anime-J

Mä löysin youtubesta levyn nimeltä  Shine-Euro Anime-J Non stop megamix. Tosi monta niiiiiin tutun kuuloista  biisiä, mutta koska nimet ovat japaniksi, en niistä mitään ymmärrä. Google apuun siis:

1. Hamtaro, 2. Sailor Moon (oli niin tuttu, mutta kappas, japaninkielisen nimen takaa paljastui vanha tuttu) 3. Neon Genesis Evangelion 4.???  Googlekaan ei tuottanut mitään mistä ymmärtäisin 5. Totoro (tämä mulla oli poltetulla levyllä joskus 2000-luvun ihan alussa, tätä biisiä etsin ja löysin tämän megamix-levyn 6. Tuulen Laakson Nausicaä 7. Laputa-Linna taivaalla 8. Konami Wai wai world-peli (kuulostaa tutulta tunnarilta) 9. Cat's eye (en tunnistanut,mutta haku paljasti tämän animeksi jota katsoin paljon RTL2-kanavalta) 10. Ai o Torimodose!!-Fist of the North Star-anime tunnari 11.Kinnikuman Go fight! 12. Jushin Liger-animen tunnari 13. Gundam 1979 14. Galaxy Express 999 15. Devilman no Uta 16. Cutie Honey 17. Hutch the Honeybee (tämäkin vaikutti tutulta) 18. Atakku no.1 (tämä on ihan tuttu juttu, lentopallo-anime joka  tuli RTL2 saksaksi). 19. Euro-Anime-J megamix

Tämä levy oli suora hyppy lapsuuteen. Suurin osa näistä animesarjoista on 70-ja 80-luvulta. Katsoin paljon RTL2-kanavaa, josta tuli reilusti animea. Suomiduppaukset olivat tuohon aikaan ihan jäätävää kuraa. Niitä on hyvä katsoa nykyisin ja nauraa. Kummaa miten yksi ajatus jatkuu toiseen, lähdet etsimään yhtä asiaa ja yhtäkkiä löydätkin kaikkea jonka olit jo unohtanut. Vähän ehkä nous tunteet pintaan, mieli parani kyllä paljon.

Pakkopulla

Kaikki tuntuu pakkopullalta. Töihin meno, kaiken tekeminen. Kaupassa käyminen, ruuan laitto, pyykit ihan kaikki. Lapsiin menee hermo. Onks tää se hetki kun pitäis saada olla yksin? Kattoa seinää ja vaeltaa muissa sfääreissä, ilman että vaaditaan läsnäoloa. Läsnäolo on ponnistus kun meinaa valuaa omiin sfääreihin. Ei joka päivä, mutta usein.

Tuntuu sellaselta pohjattomalta vitutukselta, ärtymykseltä, kiukulta. Eikä se tule mistään ulos. On vain sellaista randomia räpiköintiä. Itkupotkuraivaria.

Mitta on täynnä ihmisten selityksiä. Miksi pitää aina selitellä. Varsinkin jos haistan että selitys on täysin kirkas tekosyy. Pitäis vaan osata sanoa suoraan EI tai EN HALUA. Se ei tarvitse selityksiä, ainakan mun päässä.

Mut mulle tuli hyvä mieli kun kirjotin youtubeen Neonya Party. Musiikki kuulostaa tosi tutulta, jotain jonka olin unohtanut. Kuuntelin täntyyppistä musiikkia 2004, sitte tuli kaikkea muuta.

Ajatuksia koronasta

Maskittomuus on häpeä. Ihmiset pyytelevät kaupan kassalla anteeksi kun maski unohtui.

Yleinen otos normaalista kaupassakäynnistä: Maskiton ihminen kierretään kauempaa. Maskin kanssa toimitaan ilman turvavälejä, jäädään hengaamaan kauppaan. Jutellaan tuttujen kanssa. Ei käytetä käsidesiä. Räplätään niillä likaisilla käsillä kaikkia tavaroita. (Villen havainnointi kassajonossa, 52 sisääntulleesta ihmisestä yksi käytti käsidesiä).

Muistaakseni ihan yleinen tiedossa oleva asia on, että taudit leviävät käsien kautta. Kädet ovat todella likaiset, niihin aivastetaan ja niillä kaivetaan nenää, räplätään kaikkia paikkoja. Mutta maski on kaiken a ja o, käsiä ei tartte pestä (huomaa sarkasmi)

Yleisötapahtumat ja baarit ovat auki, porukka käy niissä ihan innoissaan. Pakko päästä koska kesällä kuuluu olla kivoja asioita. Käsihygienia ja turvavälit ovat ihan saletisti kunnossa...

Sairastelun vähentyminen ei johdu maskista. Ihmiset eivät vie enää sairaita flunssaisia lapsia päiväkotiin, ei  kehdata koska korona. Edes vähän flunssaisena ei mennä töihin, koska korona. Ja kas kummaa, tartunnat hengitystieinfektioiden kohdalla ovat minimissä. Niin sen pitäisi olla normaalitilanteessakin. 

Mutta olen kuullut että vanhemmat antavat lapsilleen kuumelääkettä ja vievät päiväkotiin koska eivät voi olla töistä pois.

Kaikuja menneestä

Musta tuntuu että muhun on idätetty syyllisyys jo ihan kakarasta. Kaikkea pitää hävetä. Tosi moni asia on muka väärin, vaikka oikeasti ei ole. Sosiaalisten tilanteiden vaikeus.

Tunnistan osan kotoa opistusta ja koitan päästä  niistä  asioista eroon.

Parisuhteen malli. Kotona oli yksipuolinen mustasukkainen ilmapiiri. Kytätään, suututaan, haukutaan. Ei voi olla kavereita, ei miespuolisia, ei naispuolisia, vaatteet ostaa puoliso jotta ei vain olisi mitään liian paljastavaa. Sitten jouduin itse samaan pyöritykseen kun muutin kotoa pois. Kestin hiljaa, enkä edes oikeastaan tajunnut mustasukkaisuuden olevan kauhean iso ongelma. Kunnes mitta täyttyi.

Sen jälkeen se on ollut ongelma, kyseinen parisuhde laukaisi jonkin jatkumon. Siihen vaikuttaa kotoa tulleet asenteet ja oma kokemus. Olen huomaamattani varpaillani koko ajan, etten antaisi aihetta mustasukkaisuuteen. En tee sitä enää kotona, se on turvallista aluetta. Sosiaalisissa tilanteissa koitan välttää puhumista miespuolisten ihmisten kanssa vaikka olisivat kavereita, siitä nousee ahdistus ja konfliktin pelko. Vältän tiettyjä puheenaiheita jotta ei nousisi mitään konflikteja puolison kanssa. Muutenkin suhteeni miespuolisiin kavereihin on jotenkin kiero, ahdistun siitä, syyllistyn siitä vaikka asiassa ei ole mitään epänormaalia. Olen oppinut että sellaista ei voi olla ja se on niin tiukassa jossain sisimmässä, että en pääse siitä eroon. Tämä ei millään korreloi todellisuuden kanssa. Ahdistus ja kyttäysharha on oman pääni sisällä.

En myöskään kehu muita ihmisiä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai taidoistaan. . En tee mistään positiivisesta kauhean näkyvää ettei se triggeröi riitaa. En tiedä mikä on sopivaa ja mikä ei. Siksi on varminta olla hiljaa. Pääni sisällä on olemassa söpöjä ja hurmaavia persoonia, kivan näköisiä ja lahjakkaita ja sellaisia ihmisiä joista minä pidän, tähän lukeutuvat myös julkisuuden henkilöt. Ääneen en sitä kerro, ikinä, kellekään, ettei tule konfliktia.

Mua oikeastaan nakertaa aika paljonkin etten voi omille demoneilleni mitään, kun en tiedä mitä tehdä. En haluaisi vain hiljaa hyväksyä sitä että sosiaaliset tilanteet ja niihin liittyvät asiat ovat vaikeita menneen takia. Osan käytöksestäni tiedostan.

Yhtälöön lyödään alkoholi:

Korrektin kuoren alta paljastuu ihminen jota en haluaisi tuntea. Epäkunnioittava,  huomionhakuinen ja moraalisesti arveluttava. Kontrolli menee ihan täysin kun muisti menee. Paino sanalla epäkunnioittava. Niin kauan kun muisti toimii, se ei tule esiin. Ja koska en osaa kontrolloida juomistani, vedän kaksin käsin. Niin olen tehnyt niin kauan kuin muistan. Minä en vain osaa käyttää alkoholia, se aiheuttaa liikaa pahaa.

Lisänä bonusdemonit:

Arkea  vaikeuttavia asioita:

Näen tv:ssä alastomuutta, raiskauksiin, pettämiseen tai mustasukkaisuuteen liittyviä asioita. Ahdistus nousee samantien, enkä voi sille mitään. Tuntuu että kuulen vain kohinan päässäni ja joudun paniikkiin. Pulssi nousee taivaisiin. Tilaa on  vaikea kuvailla. Ei tapahdu jos katson telkkaria  yksin. Muiden läsnäollessa tapahtuu.

Sama efekti tulee jos herään yöllä humalaisten ihmisten riitelyyn. Pulssi nousee taivaisiin itsestään. Syyn tiedostan.

Miesviha. Opittu tapa ja asenne miesihmisiä kohtaan. Ei ole aina läsnä. Ponnahtaa vahvana tunteena sillointällöin ja päähän syöksyy huonoja ajatuksia miehistä yleensä. Puolisolla ei ole kivaa niinä aikoina.

Univelka kertyy

Veto pois. Parin myöhäisen iltavuoron jälkeen unirytmi on siirtynyt tosi myöhäiseksi. Pyörin vielä kahden jälkeen. Kuumuus aiheuttaa katkonaista nukkumista, kissa mouruaa öisin, lapset heräävät aamulla ennen kahdeksaa. Päivisin on sellainen möykkäsirkus että nukkuminen on mahdotonta. Liian väsymyksen raja on ylitetty, eikä nukkuminen onnistu siksikään. Kaikesta tulee suorittamista, kuten nukkumisestakin. Lapset haistavat väsymyksen ja jatkuva nahistelu alkaa, ihan kun ei pinna olisi kireällä muutenkin. Olen valmis pakkaamaan joka ikisen tässä taloudessa matkaamaan Timbuktuun. Jotta saisi edes hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Silmälaput, korvatulpat, tuuletin ja setti Rauhan saarille on taputeltu.

Paskaa lapsille

 

Jos kerrot minne sä meet
ja selität minkä sä teet.
Mitä teet, jos ei täällä riitä rakkaus ?
Niin paljon annettavaa
mä kaiken kanssasi jaan.
Kaiken saa, aivan kaiken päästä jalkoihin

 

Vai onko lähtösi syy
se että loppu lähestyy ?
Ja ne myy sulle lentoliput Venukseen
Ja onko lähteminen
vain temppu pelkureiden
Minä en suostu luovuttamaan liian aikaisin

 

En tiedä mitä teen
jos maapallo nukkuu kuin unta Ruususen
En tiedä mihin meen
jos maapallo hukkuu paskakerrokseen

 

Sä voit nukkua yön yli
piilottaa pehmeytesi peittojen alle
Sä voit aidosti suuttua
tuskasi huutaa koko maailmalle
Tai vaikka aseisiin tarttua ja nyrkkiä puida
tai kyynelten vuolaassa virrassa uida

 

Miten röyhkeän pyöhkeä on ollut ihmiskunta
ja minkä siitä palkakseen saa
Tuhoon tuomista huomista painajaisunta
ja jäljellä vain poltettu maa.

 

Gösta ei olisi voinut paremmin sanoa. Muutenkin  Leevien sanoitukset osuvat hyvin ihmisten ja maailmantilan ahdinkoon, vaikkakin näistä teoksista  on useampi vuosikymmen. En todellakaan tiedä mihin meen jos maapallo hukkuu paskakerrokseen. Se ahdistaa minua usein. Pohdin myös millainen tulevaisuus tulevilla lapsilla on. Niin kauan kun ihmiset pitää saada kuluttamaan tavaraa ja ostamaan, ei maailmantilassa tapahdu mitään. Parasta olisi jos jättäisi ostamatta, mutta ihminen haluaa ekstraa ja mukavuuksia ja markkinat haluavat saada ihmiset ostamaan. Luodaan tarpeita jotka ovat muka pakollisia.

 

Motivaatio ja hyvä mieli ovat olleet hukassa viikon.  Liikkeellä on ollut kärttyisyyttä ja lyhyttä pinnaa. Syytän juhannuksena juotua kaljaa. Onneksi paluu normaaliin on pikkuhiljaa. Mutta ennen tämä on ollut normaali pysyvä tila, join joka viikonloppu niin ei ikinä ehtinyt toipua. Eikä kyllä koskaan mikään kiinnostanut.