Hintapohdintaa

Somessa on kova keskustelu siitä kuinka Heinolaan saataisi lisää muuttovirtaa, koska kaupunki on vuosien varrella hiljentynyt.

Salpauksen opiskelulinjoja lopetettiin, Reumasairaala lopetettiin, terveyskeskuspalveluja supistettiin ja pääpaikka on Lahdessa. Pankkikonttorit siirtyvät Lahteen. Tehtaita on suljettu. Työpaikat vähenevät.

Näkisin asian niin että töitä on huonosti mikäli et käy Lahdessa töissä. Ylä-asteen jälkeen joudut muuttamaan muualle opiskelemaan ja tuskin palaat takaisin kun elämä rakentuu muualle.

Vuokra-asuntoja on pilvin pimein koska veikkaan että niihin ei riitä asujia, hintataso ihan hatusta vedettyä. Monesti hinta riippuu talon maineesta. Yksityiset vuokranantajat katsovat vanhoja hintoja omasta talostaan ja mitoittavat hinnan sen perusteella. Pakko sanoa että Heinolassa jos neliöhinta hipoo kymmentä euroa niin ollaan jo ihan liian kaukana realiteeteista.Tai ehkä se johtuu siitä etten itse suostu maksamaan älyttömyyksiä. Jos samassa talossa on kolme identtistä asuntoa vuokrattavana, halvin on 495e ja kallein 580e, kunnossa ei mitään mainittavia eroja, niin minkähän mahdan valita?

Verrokkina se että asuin keskustakolmiossa 72neliötä/560e ja pari vuotta myöhemmin toisessa keskustan kolmiossa 74neliötä/700e, molemmat hyväkuntoisia. Välittäjän mukaan jälkimmäisestä olisi saanut enemmänkin.

Sama pätee myyntihintoihin. Asuntoja on todella paljon myynnissä ja ne pyörivät listoilla jo vuositasolla. Ei mene kaupaksi.

Ei lähde päivä käyntiin.

Nukuin viime yönä 10 tuntia. Silti väsyttää, enkä olisi aamulla jaksanut nousta. Kuppi kahvia oli ihan yhtä tyhjän kanssa, ei lähde käyntiin. Pää tuntuu puuroiselta yhä vaikka heräämisestä on kohta kuusi tuntia. Söin kunnon aamupalan. Yleensä syön aamusta ihan kunnon ruokaa, ei mitään leipiä, puuroja  tai jogurtteja. Pötkin leivällä ja edellämainituilla ehkä tunnin ja sitten tulee jäätävä nälkä+päänsärky. Kunnon ruualla nälkä ei iske niin totaalisen nopeasti, vaan päänsärky ja kiukku tulevat parin tunnin päästä. Nälän tullessa keskittyminen hajoaa ja muisti sekä ajatukset alkavat sakkaamaan. Välillä tuntuu että varustaudun kunnon kuormallisella eväitä yhteen työpäivään. Eväät ovat mallia kananmunia, lihapataa, kanaa+lisäkkeet niihin (salaatit jne) En käsitä mihin se kaikki ruoka menee. Nälkä ei tunnu mahassa vaan päässä ja yökötyksenä. Tämä ominaisuus jäi raskausajoista. Nälän tullessa alkaa oksettaa ja heikottaa voimakkaasti. Kuulun varmasti ihmisryhmään jonka tulisi syödä parin tunnin välein.

Hidas

Mä olen ollut lapsesta asti hidas. Viimeinen joka lähtee välitunnille, viimeinen ruokalassa, aina se jota saa odottaa. Ajankulun ja kellon seuraaminen on ollut ihan käsittämättömän hankalaa niin kauan kuin muistan. Minulle joutuu toistamaan asioita monta kertaa ennen kuin toimin. Koulumenestys hyvä ylä-asteen loppuun saakka, koska kykenin muistamaan asiat suhteellisen helposti. Koulumenestys oli helppoa koska moni asia kiinnosti.

Lukiossa ei enää kiinnostanutkaan kuin nukkua mutta se oli jokin välivaihe elämässä.

Aikuisiällä olen edelleen hidas lähtemään, syömään jne...ja huono seuraamaan ajankulua. Ajatuksia on paljon ja ne katoavat mikäli on häiriötekijöitä. Ajatusten pursuilu aiheuttaa unohtelua. Unohdan mikä päivä on, monesko päivä on, puen vaatteet nurinpäin ja hukkaan tavaroita. Moniosaiset ohjeet ovat tuskaa koska unohdan. Unohtelen työkavereiden nimiä. Olen ollut tällainen aina, mutta se on pahentunut. Sen jälkeen kun lapset syntyivät se mielestäni paheni huomattavasti. Saattoi johtua univelasta. Nyt ei ole univelkaa mutta silti tuntuu kurjalta olla ihan pihalla jatkuvasti. Tavoitteeni ovat korkealla esim. työn suhteen, mutta työn vaatima kapasiteetti ei vain tunnu löytyvän päästäni. Turhaudun. Olen muita hitaampi tekemään käytännön asioita. Asiat jotka ovat rutiineja, kuten arjen pyörittäminen ovat helppoja. Harvemmin enää unohtelen kun homma tulee selkärangasta. 

Miks tuntuu niin pahalta olla hidas ja käydä hitaalla? Silloin kun on hyvä päivä ja tuntuu skarpilta pystyn tekemään asioita sujuvasti ja nopeasti. On siis sellainen olo kuin olisi oikeasti hereillä eikä ajatuksiin vajoa väkisin. Sellaisina päivinä en kävele ovenkarmejakaan päin. Koska normaalisti jos koitan toimia noepasti, se aiheuttaa vain vahinkoja ja kömpelyyttä. Ja huolimattomuusvirheitä.

Jos mulla on joku neurologinen vaiva?

Float

Kuvainnollinen yksinäisyyden tunne.  Löysin Pixarin lyhytpätkän joka kuvaa aika hyvin omia tuntemuksia. Näen omaa lapsuuttani ja näen omat lapseni. Näen itseni käyttäytyvän kuin pätkässä oleva isä. On niin väärin syyllistää lasta ominaisuuksistaan. Lapsena moni asia on niin ihmeellinen ja innostuksen pikkujutuista näkee kauas. Näkee asiat toisin. Joillain ihmisillä se kyky säilyy aikuisuuteen, valitettavasti suurimmalla osalla se sammuu ja katoaa. Tulee aikuisuus. Se on mun mielestä beigeä ja harmaata, kulmatonta ja tylsää. Kuinka moni näkee ilmassa leijuvia pölyhiukkasia, rakoja kivissä ja haistaa ilmassa muutakin kuin tehtaanpiiput. Sisustussilmää mulla ei ole, mutta yksityiskohdille on.

Muutenkin mun mielestä lapset eivät ole luonnostaan pahoja eivätkä juonikkaita. Tapoja toimia oikein pitää opetella. Ei mun poikakaan tahallaan ole nirso tai haluton pukemaan tiettyjä vaatteita. Lapsen ahdistus tulee eri tavoin esiin kuin aikuisella. Aikuinen osaa sanoittaa sen (yleensä) paremmin. Onhan toki niitäkin aikuisia jotka eivät osaa käsitellä omia tunteitaan tai puhua niistä.

Paljon ajateltavaa

 Ikkunasta kuuluu aikaisin aamulla mustarastaan ääni, auringon kivutessa korkeammalle se muuttuu peipposen ääneksi. Sekaan mahtuu myös lokkien ääni. Heinolassa on paljon lokkeja ja äänen ilmaantuminen katukuvaan on merkki keväästä. Forssassa en nähnyt lokkeja kuin muutamia ja oleellinen osa kevään kokemusta jäi pois. Se oli hassua. Mutta Viksbergin kerrostalolähiössä oli runsaasti pääskysiä, parvekkeelta oli kiva seurata lentonäytöksiä. En ole varma onko juuri tällä kohtaa pääskysiä, vähän matkan päässä on kerrostaloja useampi, niin siellä ainakin oli.

Paljon olisi projekteja mielessä. Pihalaatoituksen teko, sälekaihtimien ja pimennysverhojen hommaamista, muksujen vaatekaapin täydennys. Ostamme pari kertaa vuodessa kaikki tarvittavat vaatteet kerralla. Kasvu on jo sen verran hidasta että se on aivan käypä tahti. Keväällä kesäkengät yms. ja syksyllä talvivehkeet. Veikolle on helppo ostaa, yksi hyväksytty vaatekappale ja siitä ostaa monta samanlaista. Ei tarvitse arpoa. Hallalle kelpaa kaikki söpö ja kiiltävä.

Hellulta leikattiin virtsakivet 2016, eivätkä virtsatieoireet vaivanneet vuosiin. Viikko sitten oireilu alkoi mutta on onneksi helpottanut lääkityksen myötä. Ikää on 16 vuotta ja mikäli kyse on kivistä jotka vaativat leikkaushoitoa, en ole varma leikkaako lääkäri. Se ei toisi merkittävästi lisää elinvuosia.

Töissä käyminen turhauttaa. Tai paremminkin työnteko itsessään. Hommien tekeminen on ihan hemmetin hidasta siihen nähden mitä sen pitäisi olla, enkä keksi sille syytä. Hyllyttämisen pitäisi olla nopeaa ja ihan helppo homma. Tuntuu että olen ihan pihalla kaikista asioista vaikka luenkin tiedotteet ja tehtävänjaon. Muisti ei toimi, tuntuu että pää on täynnä kaikkea muuta enkä muista mistään mitään. Kadehdin niitä jotka hoitavat työnsä johdonmukaisesti ja jotka ovat ajantasalla kaikista asioista. Mä en muista edes työkavereiden nimiä oikein. Vaatii pinnistelyä että hommat sujuvat selkärangasta. Koko ajan on tunne että hoidan hommat huonosti. Sitten kun automaatio syntyy, se varmaan vapauttaa kapasiteettia päästä muihin asioihin. Eikä tunnu enää siltä että pää on täynnä kaikkea. Vanhassa toimintamallissa osasin hommat, uudessa joudun opettelemaan lähes kaiken uusiksi. 

Hankalavatsaisuus vaivaa. Lähes kaikesta tulee maha kipeäksi, tai menee vatsa sekaisin ja tuntuu että nälkä on koko ajan. Nälkään liittyvä päänsärky ja huono olo häiritsevät muistamista. Tuskin on kyse mistään vakavasta kun ei ole laihtumista ilmennyt. Päinvastoin. Vaatekaappi menee uusiksi kun mikään ei mahdu päälle. Se on "halpaa" lystiä se.

Tapaus kroppa

Tarkottaako se että väsyttää, kun yöllä unessa maistelee kaupassa energiajuomat? Tosin samassa keississä  haistelin myös pesuaineet, kun on nenä sen verran kranttu että kaikkia ei voi käyttää.

Nyt on kyllä ollut väsynyttä. Nukun n.7-10 tuntia rapiat yössä. Pää jaksaa, mutta kroppa huutaa S.O.Sia ja maydaytä. En ymmärrä miksi. Heti kun pyörällä kiihdyttää tahtia niin iskee ahdistus rintakehään, vähän kuin sellaisia adrenaliinisykäyksiä. Samoin käy kun on liikaa hälinää ja pari asiaa samaan aikaan tehtävänä. Tulee tunne että niskaan hengitetään, sitten se vihlonta alkaa. Sitä aiheuttaa myös liika kahvinjuonti, mutta en ole kahvia juonut. Mä en keksi muuta kuin että kroppa on väsynyt. Tätä on ollut ennenkin. Kun kiire ja ahdistus pitkittyvät siitä on seurauksena unettomuus. Vihlonta jää päälle ja kun yrittää nukkua niin tulee sellaisia säpsähdyksiä. Tarttee vissiin olla tekemättä mitään.

Raivostuttavaa. Olen ollut vasta pari viikkoa töissä, enkä koe että olisi ollut mitenkään kauhean rankkaa. Ehkäpä odotukset omista taidoista ovat niin korkealla että turhaudun tosi voimakkaasti kun en vaan osaa. Menee paljon aikaa turhaan tuhraamiseen ja säätämiseen, seurauksena on jatkuva ahdistus kun ei täytä kriteerejä eikä suorita annettuja tehtäviä.

Mulle on suositeltu Kingston Wallia. En ole ikinä kuunnellut. Nyt kuuntelin ja mä rakastan tätä. Kylmät väreet heti ja kitara kulkee niin kivasti.