Eilen oli kevätfiilis. Kävin lapioimassa seinänvierukset kinoksista pois, koska en ole varma tämän talon salaojituksista ja talon "kivijalka" on hyvin matala. Ulkona haisee keväälle, vedelle ja märälle ja paikotellen asfaltille. Talitiaiset laulavat. En ole kuullut titi-tyytä enää vuosiin, on vain ti-tyy. Vuodenkierto tässä asunnossa on vielä epäselvä. Mutta se tulee itsekseen.
Toissayönä muutin kolme kertaa. Lopputuloksena oli aina tyytymättömyys. Viime yönä olin töissä Cittarissa, mutta siellä oli oman työväen lisäksi Tokmannin työntekijät. Muistan esimiehen kasvotkin mutta en saa päähäni kenen ne olivat. Tunnistan ne kyllä heti jos näen. (muoks.se oli lähi K-kaupan myyjä) :D
Nykyisin muistoja tulee kamalan vähän. Johtuukohan se siitä että elämä on aika samanlaista koko ajan. Muistan asuinpaikat muistojen perusteella, yleensä ne ovat hyviä. Huonot asiat unohtuvat. Tosin en ole asunut missään paria vuotta pitempää sen jälkeen kun lapset syntyivät. Toivoisin tästä asunnosta jäävän ja muodostuvan muistoja. Häiritsee että asettuminen vie niin kauan. Pidin näkymästä Forssan asunnon ikkunasta, neljäs tai viides kerros ja peltomaisemaa+tehdasalue lähempänä. Kesä ja kevätaamuisin se oli mieletöntä. Tykkään katsella ikkunasta aamulla.
 |
| Kesällä 2018, Elonkierto, Jokioinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti