Kuplakerho

Ajattelin vaihtaa taas ulkoasua. Huomasin että kirkkaat sävyt käyvät silmiin eikä vanha pohja toiminut kaikilla selaimilla. Blogilla on ollut monta nimeä vuosien aikana. You can't fix me, Neonvalotaivas, Elämää lasikaapissa, OctoberRust  ja nyt viimeisin. Kuplakerho kuvaisi ehkä parhaiten tätä ikinä. Pohdin taas suhdettani muihin ihmisiin, muutama päivä sitten pohdin sitä kaverin kanssa. Näennäisesti tulen toimeen ihmisten kanssa ja minusta saa kuvan että olen helposti lähestyttävä ja niin sanotusti "helppo". On helppoa olla kohtelias ja mukava ja pidän juttelusta jos se on luontevaa. Sitten loppuenlopuksi olen erittäin kranttu siitä kuka pääsee pintaa syvemmälle vaikka jaan henkilkökohtaisia asioita hyvin helposti. En vain koe juuri minkään oman asian olevan sellainen josta ei voisi puhua. Tutustuminen pintaa syvemmälle näkyy ehkä siinä että kerron enemmän mielipiteitäni suoraan ja uskallan myös kiukuta. Korrektius karisee. En osaa selittää sitä muutoin. Unohdan ihmiset myös helposti, enkä ota enää yhteyttä jos en tunne jotain punaista lankaa joka yhdistää. Välillä tuntuu että minulla ei ole mitään punaista lankaa kehenkään, paitsi äitiin ja siskoon. Oma kupla aiheuttaa ymmärtämättömyyttä ja yksinäisyyden tunnetta. Kuvailisin sitä niin että elän kuplan sisällä ja näen asiat sen seinien läpi. Kukaan ei näe asioita sieltä samoin kuin minä. Kokemuksetkin maailmasta jäävät sen kuplan sisään. Siitä tulee väärinkäsityksiä enkä saa puetuksi sanoiksi tai teoiksi niitä asioita joita yritän kertoa. Kokemukseni on erilainen. En osaa sanoa toimiiko se toiseen suuntaan. Se mikä minusta on hauskaa tai vihastuttavaa tms. voi olla muiden mielestä outoa, mitätöntä. Kupla vääristää omat reaktioni ulkomaailmalle. Eli en saa ilmaistuksi itseäni niin että muutkin sen ymmärtävät. Kuplavertaus toimii omalla kohdallani, koska en osaa pukea sitä sanoiksi muutoin. Nimenomaan vertaus, en mä oikeasti mitään kuplaa näe tai tunne :D

Oma asunto olisi kiva. Mutta se vaatisi sitten muuttamista ja muuta selvitystyötä. Ja odottamista. Ja riskinottoa. Suurin työ olisi ehkä saada  mies suostuteltua mikäli muut asiat natsaisivat. Tällä hetkellä ei ole töitä, mutta luotan tulevaisuuteen. Vakituinen työpaikka on tavoitteena mutta en usko että sellaista löytyy heti. Vuokralle en tästä nykyisestä muuta enää seuraavaan vuokra-asuntoon, ellei ole pakko. Ajattelin tämän palvelevan siihen asti kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Pohdin kuinka nuoret tai ylipäätään ihmiset saavat nykyisin asuntolainaa, koska määräaikaisia töitä riittää. Vakituinen työpaikka on harvinaista, ainakin kaupan alalla. Mutta jos talous kestää tämänhetkisen vuokran niin miksei se kestäisi asuntolainaa mikäli lyhennykset kuluineen ovat samaa tasoa tai pienemmät. Pankki toki voi olla eri mieltä, sekä mies. :D