Kevät tulee

 Eilen oli kevätfiilis. Kävin lapioimassa seinänvierukset kinoksista pois, koska en ole varma tämän talon salaojituksista ja talon "kivijalka" on hyvin matala. Ulkona haisee keväälle, vedelle ja märälle ja paikotellen asfaltille. Talitiaiset laulavat. En ole kuullut titi-tyytä enää vuosiin, on vain ti-tyy. Vuodenkierto tässä asunnossa on vielä epäselvä. Mutta se tulee itsekseen.

Toissayönä muutin kolme kertaa. Lopputuloksena oli aina tyytymättömyys. Viime yönä olin töissä Cittarissa, mutta siellä oli oman työväen lisäksi Tokmannin työntekijät. Muistan esimiehen kasvotkin mutta en saa päähäni kenen ne olivat. Tunnistan ne kyllä heti jos näen. (muoks.se oli lähi K-kaupan myyjä) :D

Nykyisin muistoja tulee kamalan vähän. Johtuukohan se siitä että elämä on aika samanlaista koko ajan. Muistan asuinpaikat muistojen perusteella, yleensä ne ovat hyviä. Huonot asiat unohtuvat. Tosin en ole asunut missään paria vuotta pitempää sen jälkeen kun lapset syntyivät. Toivoisin tästä asunnosta jäävän ja muodostuvan muistoja. Häiritsee että asettuminen vie niin kauan. Pidin näkymästä Forssan asunnon ikkunasta, neljäs tai viides kerros ja peltomaisemaa+tehdasalue lähempänä. Kesä ja kevätaamuisin se oli mieletöntä. Tykkään katsella ikkunasta aamulla.

Kesällä 2018, Elonkierto, Jokioinen

Raaputiraaputiraaps

Hiustenhoitorutiinin päivitystä. Tämänhetkinen kutinaongelma on häiritsevä. Ei ole täitä, päätä on syynätty täikammalla moneen otteeseen. Hilsettä löytyy. Kutittaa muutenkin päästä varpaisiin, iho kuivuu talvella. Silmäluomiin tuli ihottumat muutama viikko sitten, kirvelee ja kutisee samaan aikaan. Pari kertaa sen on laukaissut alkoholin juominen, ei tarvitse paljoa niin aamulla herätessä on kutisevat silmäluomet. Koska ongelmaa ei ollut viime talvena, ehdin unohtaa vaivan ja kuvittelin sen johtuvan stressistä. Silmiä on paha rasvailla millään. Kuivan iho kyytipojaksi runsaasti kahvia ja minimaalisesti vedenjuontia, kierre on valmis. Sitten ihmettelen kun kutittaa ja on hassu olo ja päätä särkee.... Taisin vähän eksyä aiheesta :D

Olen siis jättänyt sulfaatit pois kokonaan hiustenpesussa ja toistaiseksi se riitti pitämään kutinan ja kuivuuden poissa. Paras sulfaatiton on ollut XZ-Nokkonen. Khadin shampoista pidin myös mutta ne olivat liian hoitavia ja tukka tuntui liian rasvaiselta (tai sitten vika oli Forssan kalkkipitoisessa vedessä). Nyt olen käyttänyt Eliah Sahilin jauhemuotoista shampoota (on valmistettu kasvijauheista). Toisinaan laitan öljyä päänahkaan, Amla, Argan, Kookos sekä Neemöljy. Neemiä en mielelläni käytä koska haju on aivan hirveä, mätä sipuli-tappaa talossa ja puutarhassa. Eikä edes ole liioiteltua, hyönteiset välttävät Neemiä ja se toimii hyönteiskarkotteena.

Hiusnaamioina olen käyttänyt hennaa värjäyksen yhteydessä ja Cassiaa. Selatessani ayurvedisiä kasvijauheita, törmäsin methiin, eli sarviapilaan. Sen siemenistä voi tehdä jauhetta josta voi valmistaa hiusnaamion esim. cassian kanssa. Tai siemenet voi liottaa jonka jälkeen ne laitetaan blenderissä "mössöksi". Sattuipa sopivasti, kaapissa oli puoli pussia vanhaksi menneitä sarviapilan siemeniä. Idätys on ollut tauolla, enkä tottunut sarviapilan makuun. Tilalla on ollut hapatus. Tälläkin hetkellä porisee 10 litran ämpäri hapankaalia. Haluaisin kokeilla Kimchiä, mutta chilihiutaleet joita siihen käytetään, ovat olleet lopussa kaikista katsomistani paikoista.

Kasvijauhenaamioista ei tule sileitä ja liukkaita hiuksia kuten normi hiusnaamioista. Siksi moni kokee etteivät ne toimi. Oma tukkani on värjätty kasviväreillä enkä käytä silikonia sisältäviä tuotteita. Kun aikanaan aloitin kasviväreillä, hiukseni olivat värjätty tavallisella kestovärillä ja sitä ennen vaalennettu useaan otteeseen. Tukkani takuttui vuosia hennailun jälkeen kunnes kemiallisesti käsitelty osuus kasvoi pois. Se tapahtui pikkuhiljaa enkä edes tiedä missä vaiheessa tukan takuttuminen loppui. Muistan takkukasa-ajan vuosilta 2003-2008. Takuttuminen alkoi uudelleen kun vaalensin tukkaani 2008.

Kaipaan pitkää tukkaani. Sellaisena kui se oli ennen Forssaan muuttoa 2016. Nykyisin se ei enää kasva ja karvanlähtö kesti kauan. Se alkoi 2017 ja jatkui vielä kun muutimme Heinolaan takaisin. Nyt tilanne on parempi, mutta jäljet näkyvät edelleen. Koko homma lähti siitä kun rääkkäsin päänahkaani soodapesuilla ja askorbiinihapolla. Toivoin sen saavan kerrostunutta hennaa pois. Saatoin aiheuttaa pitkäaikaisen epätasapainon päänahkaani joka aiheutti hiustenlähtöä. Forssaan muuttoon liittyi ultimaalinen stressi joka saattoi toimia hyvänä jatkumona hiustenlähdölle. Kukapa sen tietää mikä se syy oli vai oliko monia syitä.

Parhaimmillaan 2016

Vanhan ajan IG

Juttelin eilen kaverin kanssa somesta. Nuoriso oli kysellyt onko hän IG:ssä. Ei, hän ei ole siinä IG:ssä jonka nykynuoriso tietää vaan OLDSKOOL IG:ssä eli Irc-galleriassa :D. Siinä oli ihmettelemistä. MIKÄ SE ON? Itse elin kultaista teini ikääni 2000-2003 Lyskalla. Eli Galtsun kulta-aikaan kun ei muuta somea tiennyt. Tosin liitin kasvoni nettiin vasta 2005, meillä ei ollut digikameraa eikä tietokonettakaan kuin vasta niihin aikoihin. Ja sen ajan puhelimissa oli kuvanlaatu mallia Super Mario Bros 8 -bit, mikäli sellainen kameraherkku sattui kännykästä löytymään.  Ajanjakso on rajattu yläasteen käymiseen vaikka toki päänsisäinen teini-ikäni kesti vähintään 25 ikävuoteen asti. Parikymppisenä käytin keskustelufoorumeja. Koskaan en ole käyttänyt Irciä, nähnyt vain kun muut käyttävät sitä. Jotenkin ihan kiva kun on elänyt kahta aikaa. Sitä kun ei ollut kuin se kotipuhelin ja sitä kun netti ja kännykkä roikkuvat kaikkien taskussa.

Tämänhetkisessä asunnossa on runsaasti sokeritoukkia. Olohuoneen alatasanteella, ei muualla. Näin myös eilen kirjaskorpionin samassa paikassa. Kostean paikan eläjiä molemmat.  En tiedä onko syytä huolestua.

Kuplakerho

Ajattelin vaihtaa taas ulkoasua. Huomasin että kirkkaat sävyt käyvät silmiin eikä vanha pohja toiminut kaikilla selaimilla. Blogilla on ollut monta nimeä vuosien aikana. You can't fix me, Neonvalotaivas, Elämää lasikaapissa, OctoberRust  ja nyt viimeisin. Kuplakerho kuvaisi ehkä parhaiten tätä ikinä. Pohdin taas suhdettani muihin ihmisiin, muutama päivä sitten pohdin sitä kaverin kanssa. Näennäisesti tulen toimeen ihmisten kanssa ja minusta saa kuvan että olen helposti lähestyttävä ja niin sanotusti "helppo". On helppoa olla kohtelias ja mukava ja pidän juttelusta jos se on luontevaa. Sitten loppuenlopuksi olen erittäin kranttu siitä kuka pääsee pintaa syvemmälle vaikka jaan henkilkökohtaisia asioita hyvin helposti. En vain koe juuri minkään oman asian olevan sellainen josta ei voisi puhua. Tutustuminen pintaa syvemmälle näkyy ehkä siinä että kerron enemmän mielipiteitäni suoraan ja uskallan myös kiukuta. Korrektius karisee. En osaa selittää sitä muutoin. Unohdan ihmiset myös helposti, enkä ota enää yhteyttä jos en tunne jotain punaista lankaa joka yhdistää. Välillä tuntuu että minulla ei ole mitään punaista lankaa kehenkään, paitsi äitiin ja siskoon. Oma kupla aiheuttaa ymmärtämättömyyttä ja yksinäisyyden tunnetta. Kuvailisin sitä niin että elän kuplan sisällä ja näen asiat sen seinien läpi. Kukaan ei näe asioita sieltä samoin kuin minä. Kokemuksetkin maailmasta jäävät sen kuplan sisään. Siitä tulee väärinkäsityksiä enkä saa puetuksi sanoiksi tai teoiksi niitä asioita joita yritän kertoa. Kokemukseni on erilainen. En osaa sanoa toimiiko se toiseen suuntaan. Se mikä minusta on hauskaa tai vihastuttavaa tms. voi olla muiden mielestä outoa, mitätöntä. Kupla vääristää omat reaktioni ulkomaailmalle. Eli en saa ilmaistuksi itseäni niin että muutkin sen ymmärtävät. Kuplavertaus toimii omalla kohdallani, koska en osaa pukea sitä sanoiksi muutoin. Nimenomaan vertaus, en mä oikeasti mitään kuplaa näe tai tunne :D

Oma asunto olisi kiva. Mutta se vaatisi sitten muuttamista ja muuta selvitystyötä. Ja odottamista. Ja riskinottoa. Suurin työ olisi ehkä saada  mies suostuteltua mikäli muut asiat natsaisivat. Tällä hetkellä ei ole töitä, mutta luotan tulevaisuuteen. Vakituinen työpaikka on tavoitteena mutta en usko että sellaista löytyy heti. Vuokralle en tästä nykyisestä muuta enää seuraavaan vuokra-asuntoon, ellei ole pakko. Ajattelin tämän palvelevan siihen asti kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Pohdin kuinka nuoret tai ylipäätään ihmiset saavat nykyisin asuntolainaa, koska määräaikaisia töitä riittää. Vakituinen työpaikka on harvinaista, ainakin kaupan alalla. Mutta jos talous kestää tämänhetkisen vuokran niin miksei se kestäisi asuntolainaa mikäli lyhennykset kuluineen ovat samaa tasoa tai pienemmät. Pankki toki voi olla eri mieltä, sekä mies. :D

Kriitikoiden puute

Sitä elää jossain omassa kuplassaan, pienessä piirissä. Mä en halua nykyisin lukea enää edes uutisia. Mä en ole löytänyt vielä kanavaa josta löytyy asia ja faktauutisia. Ei mitään tekemällä tehtyä jolla haetaan kohua tai yritetään väkisin vedota tunteisiin. Pidän kyseenalaistavista uutisista jotka ovat perusteltuja. Voi Karpo, missä olet. Tai Kuningaskuluttaja. Kyseenalaistavia ohjelmia ei juuri enää edes ole, eivät varmaan enää pääse telkkariin kun kaikkea pitää hyssytellä. Nettiinhän voi silti tehdä omia ohjelmia ja  tutkimuksia mutta kohdeyleisö joutuu etsimään tiedon kaiken turhan kakan seasta. Eikä nykyihmisillä tunnu olevan mitään suodatinta. Jaksetaan lukea kolme ensimmäistä sanaa ja loput jäävät unholaan. Lukutaito on katoavaa.-_-

#¤%&

Huono päivä. Kaikki asiat ärsyttävät. Aamun kruunasi se että yksi tyyppi ajoi autolla vastaan ja tiedän ettei ole ajokorttia. Tai on, mutta hyvin oletettavasti on menettänyt ajo-oikeuden syistä joita en enempää avaa. Asiahan ei sinänsä minulle kuulu, mutta jos on lapsi kyydissä, joka ei ole edes hänen omansa, niin kyllä mä koen että se sitten saattais vähän kuuluakin. Lapsen vanhemmat ovat saletisti tietoisia tämän kuskin elämäntavoista. Koen että mitään ilmoitusta on aivan turha tehdä koska  asiasta tulee korkeintaan sakot, joita ei makseta. Sama toiminta jatkuu koska tämänkaltaiset ihmiset eivät välitä ja jatkavat toimintaansa. Käpy palaa. Olen kyseisen ihmisen toimia seurannut välillisesti monta vuotta. Ei opi, ei muuta toimintaansa. Ei ota vastuuta itsestään, on ihan saatanan itsekäs.

Pitkä yö

Painajaisia muuttamisesta. Viime yönä muutin kolme kertaa. Isoja kämppiä kaikki mutta aika kamalia. Yksi oli Lidlin varastotila, ja olin siellä seinän takana myös töissä. Yhdessä kämpässä joku valitti siitä että meiltä tulee koirapölyä joka aiheuttaa allergiaa. Meillä ei ollut koiraa. Tuntuu että yö oli pitkä. Tosin herätyskellossa herätykseen on aina vähintään 8 tuntia, eilen illalla oli 10. Nukun paljon. Työasiat pyörii paljon mielessä, että mitä aion seuraavaksi. Yksi asia ainakin pitää paikkansa. Nuorempana oli aikaa, mutta ei rahaa. Vanhempana on vähän enemmän rahaa mutta ei aikaa. Veikkaan suurimman aikasyöpön olevan lapsiperhearki. Mikäli ei olisi lapsia, tarvitsisi  huolehtia  vain itsestään. Ei tarvitse miettiä millä  täyttää päivänsä kun se täyttyy itsestään arjen asioista. Olen kuullut ruuhkavuosista, kai nämä nyt niitä ovat. Tiedän että monella on paljon hektisempää kun lapsilla on  harrastuksia.

Kuvia vai sanoja

Blogimaailma hiljenee, huomaan taas. Kuvat eivät ole minua varten, ne eivät kerro todellisuutta. Edes lähelle. Enkä voi jotain hetkeä vangita tarkasti kuvaan tai sanoihin. Pidän kuitenkin kirjoittamisesta enemmän. Pidän myös lukemisesta. Ainoat kuvakirjat joista pidän, ovat Agony Walk. joka on kuvakirja Sentencedin kiertueilta. Ja Maailman Ihanin Tyttö, jossa on kuvattu eri ikäisiä naisia kauniissa maisemissa ja vaatteissa. Pidän myös valokuvista. Mielummin sellaisita joista on kulunut jo aikaa. Tietokoneen arkistoissa on kuvia vuosilta 2005-2019. Kirjoittaminen myös pitää niinsanotusti sanan hallussa ja oikeinkirjoittamiset. Ihmiset eivät osaa enää kirjoittaa koska ei tarvitse. Edes kaunoa ei enää opeteta koulussa.