Loman kuvat silmissä

Joululoma häämöttää parin viikon päässä. Sit päästään vihdoin himaan. Meinaan Heinolaan. Koti-ikävä on kaivellut pari viikkoa aika pahasti. Vika ei ole ihmisissä vaan ympäristössä. Musta tuntuu etten viihdy täällä. Tosin ei varmaan voi odottaa että kotiutuu ihan noin vain parissa kuukaudessa. Mulle se ainaki on pitkä prosessi. Kotiudun uuteen asuntoon yleensä kolmessa vuodessa, sen jälkeen muuttaminen on vaikeaa. Heinolan kämppää en kaipaa, lähinnä tuttua ympäristöä ja tuttuja kasvoja ja kavereita ja sukulaisia. Tuttuja näkymiä ikkunasta, missä tahansa Heinolaa päin asuikaan niin aina oli tutut näkymät. Niin koluttu ja kaluttu kotikaupunki. Pakataan kissat myös mukaan niin voi olla pidempään kuin vain sen yhden yön. Opinnot edistyy ihan kivasti, edelleen on vaikea löytää aika koulutöille enkä saa itsestäni niin paljoa irti kuin haluaisin. Mutta mun rima onkin täydellisyydessä joten luultavasti teen ihan riittävän hyvin asiat. Mutta aina voisin tehdä paremmin.

Opintoja

Blogimaailma alkaa hiljetä selkeästi. Seuraamissani blogeissa ei tapahdu juurikaan mitään, moni lopettaa ja moni unohtaa. Siitä huomaa tavallaan ihmisten elämänvaiheita. Osaa blogeista olen seurannut jo kymmenen vuotta, siinä huomaa kehityksen hyvin. Opinnot sujuvat kivasti, valitettavasti mulle on tullut fiilis että kosmetologin ammattia ei oteta kauhean vakavasti ja sitä pidetään ala-arvoisena kun on "vain" ammattikoulun tutkinto. Toisaalta se on mulle aivan sama, kunhan saan tehdä työtä josta tykkään. Taivas on rajana erikoistumiselle.

Aikamatkailua

Lueskelin blogeja ja eräässä tekstissä mainittiin että ihminen monesti elää tulevassa tai menneessä. Ajattelee siis mitä pitäisi tehdä tai olla tekemässä tai sitten sitä et mitä tapahtui kymmenen vuotta sitten ja  mitä siinä hetkessä olisi tehny toisin. Mulle käy niin usein... ei, jatkuvasti oikeastaan. Mietin vanhoja asioita paljon ja ne nostaa paljon häpeää pintaan. Mä olen harvoin läsnä tässä hetkessä ja tässä päivässä. Joku muistikuva ponnahtaa mieleen lapsuudesta ja sit hävettää, tunne on tosi voimakas ja kuvittelen että asianomaiset muistaa sen asian edelleen ja nauraa mulle. Mut ei se ole todellista. Sit mulla on kiinteä suhde ysäriin. Lapsuuteni oli ysärillä ja alkava teini-ikä. Olin 10-vuotias vuonna 1997. Ysäri-ilmiöt kiinnostavat. Musiikki, muoti ja nuorisokulttuuri muutenkin. Muistan katselleeni musiikkikanava Vivaa ja muistan kun Spice Girls oli Suomessa. Seurasin Jyrkiä vasta 2000-luvun taitteessa. Muistan ysärin kosmetiikkatuotteita ja tuoksuja. Ne on mukavia muistoja ja kiinnostavia. Tyttö ja poikabändibuumi aiheuttaa myötähäpeää. Toinen kiinnostava vuosikymmen on 70-luku. En tiedä sen ajan ilmiöitä ihan kauheasti, mutta ajankuva kiinnostaa. Millaista arki oli, millaisissa pakkauksissa elintarvikkeet olivat, hinnat, talojen ja autojen ulkoasut, vaatteet, astiat jnejne. Tavallaan rumaa mutta värikkyys iskee. Ja ne leveät lahkeet :D

Koti-ikävä

Muistelen jollain tapaa blogin kulta-aikaa, kun vielä löytyi kipinää kirjoittaa. Luonnonkosmetiikkailua ja ekoilu-boostia jnejne. Masennusta ja ensimmäisen lapsen syntymää. Sosiaalista elämää oli tuolloin enemmän. Kaipaan niitä ihmisiä joita silloin oli elämässä. Ovathan he edelleen mutta niin moni asia on muuttunut- liikaa. Tai sitten on itse muuttunut. Mielenkiinnon kohteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Luonnonkosmetiikka, kasvivärjäys, kasvisruoka, musiikki ja nostalgiatrippailu. Tuntuu että moni on erakoitunut, eikä yhteyttä saa soittamalla eikä viestillä. Harmittaa. Eikä tavallaan saa niihin ihmisiin samanlaista yhteyttä, on vain vaivaantunut hiljaisuus. Kyllä mä sen ymmärrän jotenkin että osa ihmisistä vain käväisee jossain elämänvaiheessa ja sittn tiet eroavat pikkuhiljaa. Oon niin tyytyväinen että olen matkalla kohti tavoitettani- kosmetologin tutkintoa. Silti koti-ikävä kaivaa. Kaikki ne vähätkin ystävät jäivät Heinolaan ja oon tosi huono ystävystymään.

Projektia

Henna on tummunut hiuksissani liikaa. Aiemmin halusin punaisen, mahdollisimman tumman sellaisen. Nyt haluaisin palata kuparin väriseen, jonka värinen tukkani oli hetken aikaa vuonna 2008. Ostin pullon Garnierin vaalennussuihketta ja levitin hiuksiini ohjeen mukaan. Nyt jää nähtäväksi saanko tällä mitään tuloksia aikaiseksi, koska henna reagoi todella huonosti vaalennuksiin ja värinpoistoihin. Kyllähän se vaalenee, mutta ei se pois lähde. Mulla on vieläpä kunnon kerrostuma hennaa päässä kun en ole kymmeneen vuoteen muuhun koskenut. Jännittää myös kuinka päänahka reagoi vetyperoksidiin. Koulussa on käsitelty käsienhoitoa ja muuta ammattiin liittyvää yleistä asiaa. Kynsienlakkaus on ainakin tällä hetkellä mulle rakettitiedettä, eikä mikään ole tarpeeksi hyvä. Mutta harjoittelua vaatii että pääsee hyvään lopputulokseen. En ajatellut että käsi voisi harjaantua kynsien lakkaamiseen. Mutta niinhän se menee piirtämisen kanssa myös. Taito ruostuu jos sitä ei harjoita. Tai siinä ei voi oppia hyväksi jos ei harjoittele.

Muutto suoritettu

Muutto Forssaan suoritettu. Ihan absurdia olla jossain muualla kuin Heinolassa. Mutta voin sanoa että tykkään. Keskustassa on palvelut kohdillaan, isot kaupat lähellä yms. Miinuksena olemattomat liikenneyhteydet Lahden suuntaan sekä todella kalkkinen vesi joka saostuu heti. Mut onneksi siivoustukku on lähellä ^_^. Ennen muuttoa byrokratian rattaat piti laittaa pyörimään ja kyllähän ne pyörii... meikäläisen kannalta solmuun. Kaiken piti olla kunnossa ja kaikkien liitteidenkin ok, no eipä ollut. Elän hakemusten suhteen vielä muinaisaikaa, käytän paperilomakkeita ja tulostan liitteet. Siinähän on iso riski että ne häviävät. Siltä kyllä tuntuu koska liitepyyntöinä on sellaiset liitteet jotka olen jo toimittanut. Huomenna alkaa koulu. Jännä kyllä että silmät ovat auki tänään jo seitsämältä, tavallisesti en saa silmiä auki edes ennen puolta yhdeksää.

Muutoksen tuulia

Niinhän siinä sitten kävi. 20 vuoden taipale Heinolassa päättyy. Sain opiskelupaikan Forssasta. En osaa sanoa mitä jään kaipaamaan täällä eniten. Sitä että tunnen lähes jokaisen kadunkulman ja paikan, muistan ihmisten kasvot, sukulaisia ja kavereita vai tätä asuntoa. En osaa nimetä pahinta koska ne kaikki tuntuvat yhtä aikaa pahoilta. Tiedän että tänne pääsee aina takaisin ja kylään sukulaisille ja katsomaan ystäviä. Mut pelkään jollain tasolla erkaantuvani mulle tärkeistä ihmisistä. Mutta se ei ole totta, tunteet vain puhuu mulle eri asioita kuin järki. Ja järki yleensä jää tunteiden alle. Silti kaiken keskellä tunnen helpotusta siitä että asiat nytkähtivät liikkeelle ja olen matkalla kohti tavotteitani. Pääsen ulos siitä jämähtämisen kuplasta johon pelkäsin jääväni. Ikuisesti Cittarin kassalla kun en uskalla päästää irti etten olisi työtön, silloin siitä tulee pakkotyötä. Henkilökohtaisesti irtisanoutuminen oli vaikein osuus. En dissaa enkä syyllistä työttömiä ihmisiä, ei duuniin niin vain kävellä. Mulle on itselleni ihan älyttömän vaikeaa olla työtön, siitä tulee olo että on huono ja laiska ja ahdistus. Jotenkin mun päähän on iskostettu asenne että ihan sama mitä duunia teet kunhan jotain teet. Mut ei sitä eikä sitä eikä sitä eikä tota kun on paska palkka ja tuhat muuta syytä.  Se kaventaa aika paljon sitä mihin oikeasti haluaisin. Mut nyt aion opiskella kosmetologiksi ja mahdollisesti lähteä yrittäjäksi. Se on se mitä haluan tehdä, ei se mitä muut odottavat minun tekevän.

Hennailuasiaa

PUHTAAT EI SEKOITTEET (Incissä vain Lawsonia Inermis)

MacUrth, punainen ja voimakas punainen (luontaistuotekaupat)
Satva (S-market, Prisma)
Punnitse ja Säästä-henna läpinäkyvä pussi
Khadi, punainen (eines henna) -mm.  Ruohonjuuri, Ekolo
Jamila Superior Quality henna (BAQ ja hiuslaatuinen) saatavilla alla listatuista ulkomaisista nettikaupoista. BAQ laatuisessa hologrammihohtoinen pakkaus, sekä satokausi merkattu.

Suomalaisia nettikauppoja:
Tuoksukauppa.net (pääosin BAQ laatuisia)
Inun.fi (Sahara Tazarine-henna)

METALLISUOLALLA (SODIUM PICRAMATE) TERÄSTETYT
Henne Masria Rapide, burning red (P&S)
Henne El Cahira, mahonki (P&S)
Henne Color Paris (Auburn, acajou eli mahonki) Loput sävyt sekotteita cassiasta, indigosta ja hennasta) (P&S)

MAHDOLLISESTI PUHDAS:
Henne Color Paris (Cuivre Naturel, eli kupari) incissä vain Lawsonia Inermis Leaf Extract

Ulkomaisia luotettavia nettikauppoja joissa ainoastaan BAQ-laatuisia puhtaita hennoja
Hennaserai.com (virolainen kauppa, sivuston saa myös Suomeksi)
Hennacat.com (brittiläinen nettikauppa)
Henna-boy.co.uk (brittiläinen nettikauppa)
HennaSooq.com (amerikkalainen nettikauppa)
Mehandi.com (amerikkalainen nettikauppa)

Metallisuolat:
Kertyvät hiuksiin ja saattavat aiheuttaa ikävän yllätyksen jos värjää tavallisella hapetevärillä päälle. Hiukset saattavat katketa tai värjäys epäonnistuu. Osa hennavärjäysten kauhutarinoista johtuu metallisuoloista kun ne ovat reagoineet hapeteväriin tai permanenttiin kampaajalla tai kotivärjäyksen yhteydessä.

Samat silmänreiät :D

Tää kevät on ollut kyllä jonkinlaista itsetutkiskelun aikaa, aika paljon uusia oivalluksia siitä miksi olen minä. Tai tarkemmin mitkä asiat tulevat sieltä selkärangasta automaationa joille en mitään voi ja joista haluaisin päästä eroon. Myös pohdintaa vanhenemisesta. Huvittavaa sinänsä että ihan ku silmänreikien sisältä katsoisi ihan sama kakara kuin 20 vuotta sitten. Tuntuu samalta. Vain peilikuva kertoo että ikää on tullut. Ei nyt ehkä ihan noin mustavalkoisesti voi asiaa kuvailla, mutta se "aikuisuus" ei tunnu miltään. Samalta tuntuu kuin ennenkin, ajatuksiin on tietysti tullut enemmän sävyjä kuin lapsella. Joten odotettavissa on että 20 vuoden päästäkin tuntuu samalta mutta peilikuvaan tulee lisää vuosia.

Soitelkaa

Voihan face... Olin varma että en hyödy siitä mitenkään. Sitä kautta on kumminkin ryhmiä joiden kautta voisin saada kimppakyytejä harrastuksiin ja päästä turhasta tavarasta eroon. Hyödyllistä siis. Siitä en pidä että jos minut pitää akuutisti saada kiinni ja jätetään viesti johonkin facen viestilaatikkoon. Sitten valitetaan kun mua ei saa kiinni. Nooh, puhelu ja tekstiviesti ovat edelleen olemassa, miksi et käyttäisi niitä? Jokaisen ihmisen ei voida olettaa käyttävän facea joka päivä, jokainen ei myöskään omista älypuhelinta. Facen messenger on korvannut tekstiviestit. Mut mitä jos ei oo kumpaakaan? No saa nähdä ymmärtääkö kukaan.

Motkotusta nykyajasta.

Hmm. Toisinaan kaipaan sitä millaista oli lapsuudessa ja teini-iässä, kun ei ollut älypuhelimia ja tietokonetta joka taloudessa. Äiti sanoi että kun olin vauva, meillä ei ollut edes puhelinta. Talon edessä oli kolikkopuhelin josta sai markalla soittaa niin kauan kuin halusi. Se oli jotenkin rikki. Muistan sen, vaikka olinkin vain kahden vanha. Pieni välähdys äidistä siellä kopissa. Meille tuli puhelin kun olin kuusivuotias, eli vuonna -94. En kuulu älypuhelinkansaan. Puhelimia räplätään koko ajan, pitää olla tarkistamassa ja katsomassa vaikka facea. Ihmiset kulkevat ja ajavat naama kiinni ruudussa. Musta se on ikävää. Tietokone ja netti on ihan ok, mut siellä kotona. Nettiä ei tarvitse mukana. Ei kaiken tarvitse olla koko ajan saatavilla.

Haut päällä

Yhteishaut alkoivat. Samoin peruskoulun päättötodistuksen metsästys. Sillä aion hakea koska lukio meni metsään ihan täysin. Jännittää. Mielessä pyörii paljon kaikkea "mitä jos..." alkuista. Mutta mitä voin muka hävitä? Hakea voi uudelleen ja uudelleen kunnes pääsee. Eikä mua haittaa että uhrasin työpaikkani opiskelun vuoksi.

Hyvä olla planeetoilla

Nyt taas on ihan eri moodi päällä. Hyvä olla, ideoita piisaa ja naurattaa. Sisällä kuplii ja tuntuu sellainen onni ja hyvä olo. En osaa paremmin selittää. Kestäisipä tää ikuisesti, mutta kokemuksesta tiedän että kestää korkeintaan viikon tai kaksi sen jälkeen palaa normaaliksi itsekseen jonka olotila on koko ajan vähän negatiivisen puolella. Tai vaihtoehtoisesti levottomuuden, ahdistuksen ja turhautumisen pyhä kolminaisuus kietoo mut takaisin kuplaansa. Siinähän sitten taas räpiköin pimeässä. Katsotaan miten käy. Keskustelen ihmisten kanssa pääni sisällä, se tuntuu mukavammalta kuin keskustelu oikeasti. Sitten käy niin että tavatessa en löydäkään mitään sanottavaa. Jännityn kun pitäisi lähteää viettämään sosiaalista elämää, jännityn kun meille tulee vieraita. Käden hikoavat, olo on kuin kahvipannullisen jälkeen. En ole aiemmin tajunnut sosiaalisuuden ja jännityksen liittyvän toisiinsa, ainakaan näin voimakkaasti. Sanoin äidille siitä ja se sanoi että tervetuloa kerhoon. Muistan että ennen asiakaspalveluduunia minua vaivasi sama, duuni helpotti sitä. Nyt olen ollut kotona monta vuotta ja sosiaalinen elämä on kutistunut, joten vaiva aikoo palata. Mulla on projekti hiustenvaalennus. Soodapesulla lähti väriä, seuraavaksi askorbiinihappoa. Sit taas viikon päästä soodaa. Päänahka varmaan tykkää hyvää -_- Äiti kävi kylässä, katottiin Tarot-kortteja. Hyvä olla välillä vähän planeetoilla, kun on kerran planeettaystäviä.

Joko taas?

Pyhä kolminaisuus: Turhautuminen, ahdistus ja levottomuus. Lisäksi päälle puskee väsymys ja itkeskely. Tätäkö tämä taas on lähes neljän vuoden tauon jälkeen? Mä en edes muistanu miltä tuntuu haluta pois/kadota olemassaolosta. Tää demoni iski kyllä salaman lailla taas muistikuvat johonkin tunnemuistiin. Samanlainen olo, niin väsynyt ja raskas ettei jaksaisi edes hengittää. Plussaa että ruuanlaitto sujuu taas, eikä toi paska fiilis ole päällä koko ajan. Se vaihtelee päivässä on/offilla monta kertaa. Illalla on pahinta kun pitäs nukkumaan käydä, yötkin ovat levottomia. Heräilyä ja ihan ihmeellista unensekaista kauhun tai pelon tunnetta. Unihalvauksia. Kummallista. Toisaalta tää voi olla seurausta siitä että kevät alkaa tulla. Kukapa sen tietää. Mulla on usein vaikeinta tammikuusta huhtikuuhun. Kauhee overdrive tai sit passivoituminen+kiukkupaskaa. No jos toi harrastelu auttais ni menis aika nopeemmin :) Löysin Lahdesta hennaa, tosin jo viime keväänä. Pussi on puoli kiloa ja hintaa 4,90. Aika karkeaa tavaraa joten jos meinaa tatuointeja tehdä niin joutuu sihtaamaan useamman kerran. Väri on intensiivinen. Tatuoinneissa taittuu selkeästi ruskeanpunaiseen kuin tummaan punaiseen. Sormissa 12 tunnin vaikutusajalla väri tummuu oranssinmustaksi. Paketissa lukee Product of Iran, Red Henna. Itse hennajauhe on pakattu kangaspussiin jossa lukee Hana Atabake ja Aazam Yazd. Väri tarttuu suht nopeasti ihoon, yhtä nopeasti kuin kokeilemani BAQ hennat kuten Hennacat's cream ja Rajasthani Organic, mikäli tahnan teko on mennyt just eikä melkein.

Vetämättömyyden karkoitusta

Väsymys piinaa, vuorotellen ylivirkeyden kanssa. Tuntuu että silmät ei aukea missään vaiheessa päivää. Ehkä sit illalla seitsämän aikaan, paitsi eilen. Olen koittanut saada vetämättömyyttä pois liikunnalla, mut jotenki ei inspaa mikään. Tankoilu piristää jonkii verran kun sujuu omasta mielestä ihan hyvin. Ja kaikenlisäks se on hauskaa. Ysärit soimaa ja tangolle keikkumaan. Kädet ja ihan kummalliset lihakset ovat kipeinä pari päivää joten en uskalla keikkua tuossa edes joka toinen päivä. Satutin olkapääni n. kuukaudeksi aiemmin joten veikkaan että aloitin ehkä turhan rankasti ja laiska kun olen niin lämmittelyt jäivät väliin. Ehkä opin jotain... Sanoin itseni irti duunista, koska aion lähteä opiskelemaan ensi syksynä. Työn, duunin ja perhe-elämän yhdistäminen saattaa olla turhan rankkaa. Kymmenen vuotta kirjoilla samassa duunipaikassa vaikka kesätöihin piti mennä vaan yhdeksi kesäksi :D Vaikka olen ollut vajaat viisi vuotta poissa työelämästä, silti painajaiset töistä jatkuvat. Eihän siellä ole enää tuttujakaan :o Kirppiksillä ei ole tullut käytyä, paikallinen on niin surkea. Joulu on kirjaimellisesti lusittu, sukulointia stressiä, riitaa ja univelkaa. Uusi vuosi toivottavasti uudempia tuulia :)