Motkotusta nykyajasta.

Hmm. Toisinaan kaipaan sitä millaista oli lapsuudessa ja teini-iässä, kun ei ollut älypuhelimia ja tietokonetta joka taloudessa. Äiti sanoi että kun olin vauva, meillä ei ollut edes puhelinta. Talon edessä oli kolikkopuhelin josta sai markalla soittaa niin kauan kuin halusi. Se oli jotenkin rikki. Muistan sen, vaikka olinkin vain kahden vanha. Pieni välähdys äidistä siellä kopissa. Meille tuli puhelin kun olin kuusivuotias, eli vuonna -94. En kuulu älypuhelinkansaan. Puhelimia räplätään koko ajan, pitää olla tarkistamassa ja katsomassa vaikka facea. Ihmiset kulkevat ja ajavat naama kiinni ruudussa. Musta se on ikävää. Tietokone ja netti on ihan ok, mut siellä kotona. Nettiä ei tarvitse mukana. Ei kaiken tarvitse olla koko ajan saatavilla.