14.10.2017

Koti-ikävä

Muistelen jollain tapaa blogin kulta-aikaa, kun vielä löytyi kipinää kirjoittaa. Luonnonkosmetiikkailua ja ekoilu-boostia jnejne. Masennusta ja ensimmäisen lapsen syntymää. Sosiaalista elämää oli tuolloin enemmän. Kaipaan niitä ihmisiä joita silloin oli elämässä. Ovathan he edelleen mutta niin moni asia on muuttunut- liikaa. Tai sitten on itse muuttunut. Mielenkiinnon kohteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Luonnonkosmetiikka, kasvivärjäys, kasvisruoka, musiikki ja nostalgiatrippailu. Tuntuu että moni on erakoitunut, eikä yhteyttä saa soittamalla eikä viestillä. Harmittaa. Eikä tavallaan saa niihin ihmisiin samanlaista yhteyttä, on vain vaivaantunut hiljaisuus. Kyllä mä sen ymmärrän jotenkin että osa ihmisistä vain käväisee jossain elämänvaiheessa ja sittn tiet eroavat pikkuhiljaa. Oon niin tyytyväinen että olen matkalla kohti tavoitettani- kosmetologin tutkintoa. Silti koti-ikävä kaivaa. Kaikki ne vähätkin ystävät jäivät Heinolaan ja oon tosi huono ystävystymään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ruokakärpänen

Kesäloma on luksusta. Ei tarvi ahnehtia tekemistä, koska aina voi tehdä huomenna eikä aika lopu heti. On varaa siirtää päivällä tai kahdella...