Hyvä olla planeetoilla

Nyt taas on ihan eri moodi päällä. Hyvä olla, ideoita piisaa ja naurattaa. Sisällä kuplii ja tuntuu sellainen onni ja hyvä olo. En osaa paremmin selittää. Kestäisipä tää ikuisesti, mutta kokemuksesta tiedän että kestää korkeintaan viikon tai kaksi sen jälkeen palaa normaaliksi itsekseen jonka olotila on koko ajan vähän negatiivisen puolella. Tai vaihtoehtoisesti levottomuuden, ahdistuksen ja turhautumisen pyhä kolminaisuus kietoo mut takaisin kuplaansa. Siinähän sitten taas räpiköin pimeässä. Katsotaan miten käy. Keskustelen ihmisten kanssa pääni sisällä, se tuntuu mukavammalta kuin keskustelu oikeasti. Sitten käy niin että tavatessa en löydäkään mitään sanottavaa. Jännityn kun pitäisi lähteää viettämään sosiaalista elämää, jännityn kun meille tulee vieraita. Käden hikoavat, olo on kuin kahvipannullisen jälkeen. En ole aiemmin tajunnut sosiaalisuuden ja jännityksen liittyvän toisiinsa, ainakaan näin voimakkaasti. Sanoin äidille siitä ja se sanoi että tervetuloa kerhoon. Muistan että ennen asiakaspalveluduunia minua vaivasi sama, duuni helpotti sitä. Nyt olen ollut kotona monta vuotta ja sosiaalinen elämä on kutistunut, joten vaiva aikoo palata. Mulla on projekti hiustenvaalennus. Soodapesulla lähti väriä, seuraavaksi askorbiinihappoa. Sit taas viikon päästä soodaa. Päänahka varmaan tykkää hyvää -_- Äiti kävi kylässä, katottiin Tarot-kortteja. Hyvä olla välillä vähän planeetoilla, kun on kerran planeettaystäviä.