7.12.2017
Loman kuvat silmissä
Joululoma häämöttää parin viikon päässä. Sit päästään vihdoin himaan. Meinaan Heinolaan. Koti-ikävä on kaivellut pari viikkoa aika pahasti. Vika ei ole ihmisissä vaan ympäristössä. Musta tuntuu etten viihdy täällä. Tosin ei varmaan voi odottaa että kotiutuu ihan noin vain parissa kuukaudessa. Mulle se ainaki on pitkä prosessi. Kotiudun uuteen asuntoon yleensä kolmessa vuodessa, sen jälkeen muuttaminen on vaikeaa. Heinolan kämppää en kaipaa, lähinnä tuttua ympäristöä ja tuttuja kasvoja ja kavereita ja sukulaisia. Tuttuja näkymiä ikkunasta, missä tahansa Heinolaa päin asuikaan niin aina oli tutut näkymät. Niin koluttu ja kaluttu kotikaupunki. Pakataan kissat myös mukaan niin voi olla pidempään kuin vain sen yhden yön. Opinnot edistyy ihan kivasti, edelleen on vaikea löytää aika koulutöille enkä saa itsestäni niin paljoa irti kuin haluaisin. Mutta mun rima onkin täydellisyydessä joten luultavasti teen ihan riittävän hyvin asiat. Mutta aina voisin tehdä paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mielen melankoliaa
Mä olen varmaan sellainen syntymäkänkkäränkkä. Vitutuskäyrä aina vähän koholla tai ärtynyt. Syitä on lukuisia, eikä se ole muuttunut niistä ...
-
Ei mitään uutta. Ikuinen väsymys painaa. Maailmassa on asiat vinksallaan jos ihmiset unelmoivat hiljaisesta ja rauhallisesta elämästä. Eikö ...
-
Sumuverho on poissa, se päänsisäinen. Tai siis tavallaan on. Muuton jälkeen sain energiaa jota odotin pitkään. Ihan omituista. Joko kevät el...
-
No eipä kauaa nokka tuhissut. Jäbä oli ilmeisesti pitkään hereillä kun koisasin tyytyväisenä vieressä koska nukahti sitten kun itse heräsin ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti