Miks on niin paskaa koko ajan? Tiedän ettei se ole muiden vika mutta toisia on helppo syyttää. Moni asia triggeröi kiukunpuuskia ja vitutusta. Enkä mä pääse ulos tästä. En tiedä miten.
Mukava seurata ihmisten kulkua kaupungilla kun on lämmin päivä. Porukkaa hengaamassa ja menossa pussikaljalle. Ensimmäinen ajatus on että pääsispä itsekin. Pussikalja ja hengaaminen on ihan mukavaa.
Toinen ajatus on et ketä mä muka pyytäisin mukaan? Yksin pussikaljalle? Kahdesta tutusta vaihtoehdosta kumpikaan ei ole käytettävissä. Toinen ei ole Heinolassa ja toinen ei käy missään enää. Kysyminen johtaa vain tekosyihin. Ja ihan realistisesti ajateltuna mua kauhistuttaa ajatus hengaamisesta ihmisten kanssa joita en tunne. Tässä elämässä on tasan kourallinen ihmisiä joiden kanssa olen mukavuusalueella. Loput on enemmän tai vähemmän vaivaantunutta.
Asian ajatteluketju ja vaivalloisuus johtaa väsymykseen. Ja se siitä.
Mä en hengaa, enkä käy missään. Liian vaikeeta.
Lapset tuo iloa, onneksi. Muut asiat ei. Muita tekee mieli vain lyödä ja käskeä suksimaan perseeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti