9.5.2022

-

Yksinäisyyden tunne. Se ettei tule kuulluksi tai nähdyksi, eikä ymmärretyksi. Ketään ei kiinnosta.

Mun mielessä on tuhat ja yksi asiaa joista olen innostunut. Se näkyy ja se kuuluu spontaanisti. Mut vastaanotto on usein tosi kuivaa niiltä, joille koitan kertoa asioista jotka mua innostaa. Se sammuttaa ilon tosi tehokkaasti. Ja halun tutustua muihin.

Mun kiukusta ovat saaneet osansa työkaverit, lasten kaverit, puoliso ja muu perhe. Se on ollut terävämpää ja halveksivampaa kuin aiemmin. Luottamus ihmisten vilpittömyyteen on ollut olematonta.

Satun puhelu piristi. Se soitti muuten vain, eikä siksi että on jotain vailla. Muut soittavatkin oikeastaan siksi että tarvitsevat jotain. Mä en tykkää siitä yhtään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei kuka vei verhot?

Sumuverho on poissa, se päänsisäinen. Tai siis tavallaan on. Muuton jälkeen sain energiaa jota odotin pitkään. Ihan omituista. Joko kevät el...