Työelämä ei tue mulle luontaista unirytmiä. Tai koulumaailma. Tai paremminkin vireystilaa. Mikäli haluaisin tehdä täyttä viikkoa.
Unirytmi kuoressa: Yöunet 8-10 tuntia. Herään n.klo 6.00 vapaapäivinäkin. Aamukahvin jälkeen on päivän tuottavin hetki. Pää pursuaa ideoiden sekamelskaa ja on virtaa kunnes klo 10.00 vireystila alkaa laskea. Torkahdan 11.00 kieppeillä. Torkahduksen jälkeen on virtaa taas hetkeksi tehdä esim. kotitöitä. Torkahdan uudelleen joskus 14-15 kieppeillä ja vielä kerran n.klo 17.00. Torkahdukset kestävät 15 minuutista tuntiin.
Paskoina päivinä en saa mitään aikaiseksi vaan olen ihmeellisessä horroksessa koko päivän vaikka joisin kahvia ja energiajuomat päälle. Kokeiltu, eikä mikään auta. Pää ei lähde käyntiin. Torkun paljon silloinkin.
Onneksi työssäni on aamuvuoro klo 6.00 eteenpäin. Toimii mulle loistavasti. Inhoan iltavuoroja koska päivän paras vireys on mennyt jo aikaa sitten.
Torkuin eskarissa ja päiväkodissa ruokapöydässä, kirkonpenkissä, autossa, mutta en siinä vaiheessa kun oli päikkäriaika. Koulussa nukuin pulpetissa, koulun juhlissa, kirkkoreissuilla ja linja-autoon. Lukion aikana jopa välitunnit. Aikuisena työpaikalla torkahtelin kassalla vaikka vedin kassaa samaan aikaan, silmät olivat kutakuinkin auki mutta pää teki nytkähdysliikkeen kun tolkku sammui. Kyse oli ehkä sekunnin kestävistä "pilkkimisistä". Olen pilkkinyt myös autoa ajaessani.
Mielelläni vaihtaisin jatkuvan väsymyksen ja torkahtelun johonkin muuhun. Lääkitystä en voi syödä ikuisesti. Lääkityksen kääntöpuolena on levon poisjääminen ja sitä kautta tuleva liika kuormitus. Lääkitys hävittää kropan ja pään lepopyynnöt ja jaksaa tehdä kivasti kaikkea. Pitäisi löytää tasapaino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti