Random inspis ruuanlaittoon liittyen. Tai välineisiin. Mä ostin hiiliteräspannun 2015, ja se porskuttaa yhä. Kyllästyin aikanaan ostamaan jatkuvasti uusia pannuja, eli suunnilleen vuoden välein. Mä en käsittele paistinpannua kauhean hellävaraisesti, tai osaa varoa kun kauhon menemään sillä välineellä joka kädessä sattuu olemaan. Pinnoittamaton pannu olivarma valinta. Epävarmaksi jäi kaikki muu, kun kokemusta pinnoittamattomasta pannusta ei ollut. Kokemuksen kautta kerron, että riippuu siitä onko rasvapoltto tehty ja kuinka usein. Välillä näyttää vain pannulle teräsvillaa ja rasvaa kun pinta alkaa ottaa ruokaan kiinni. Pakko kyllä myöntää, että pinnoitetun pannun siisteyteen tottuneena hiiliteräspannun ryöttäinen ulkoasu oli kauhistus. Se ei ole kiiltävä kuten teräspannu tai kattila. Sitä ei jyrsitä puhtaaksi teräsvillalla joka käytön jälkeen vaan pestään vedellä ilman tiskiainetta ja pyyhitään kuivaksi, jonka jälkeen öljyä pintaan. Hoito kuten valuraudalla.
 |
| Käsittelyä vaille |
Muistan kun työpaikalleni tuli hiiliteräspannuja myyntiin. Niitä palautettiin koska "se polttaa kaiken pohjaan" tai "pinta meni pilalle ensimmäisellä käyttökerralla". Katsoin pannuja enkä nähnyt mitään vikaa. Pannun pohja vain oli kirjava (kuten käyttöjen myötä onkin). Mun mielestä tämä on paljon huolettomampi kun sillointällöin näkee pikkaisen vaivaa rasvapolttoon. Ja tulee vuosien saatossa halvemmaksi (mikäli käyttää paistovälineitä yhtä voimallisesti kuin minä). Isoin miinus on siinä, että tuollainen syvä pannu painaa kuin synti. Ihan ei yhdellä kädellä pyöritellä. Heti meistä ei kavereita tullut, mutta sitten oli vähän pakko tulla, kun ei ollut enää muita paistinpannuja. Valurauta on toinen ikuinen ystäväni, mutta se painaa vielä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti