Mistähän sais virtaa ja motivaatiota tehdä yhtään mitään. Vähän harmittaa etten jaksa vapaapäivinä tehdä mitään. Ajatuksia on mutta ei irtoa voimia tehdä. Jos imuroisi. Ysärikupla on tänään vahva. Eihän tässä maailmassa ole muuta kuin ysäri. Voisin katsoa telkkarista loputtomiin vanhoja mainoksia.
Vähän sellainen päivä, että raavin kasaan ajatuksia sieltä ja täältä. Niistä ei muodostu järkevää kokonaisuutta. Ei tunnu kivalta.
Pohdin ystävyyttä. Sekin on häilyvää. 20 vuotta häviää savuna ilmaan ihan tuosta vain. Se on nähty kerran. Ja tuntuu että mä näen sen nyt toisenkin kerran. Mutta ihan rehellisesti en usko että olisi enää mitään sanottavaakaan. Ajat muuttuu ja elämäntilanne. Kiinnostuksen kohteet. Ystävät jäävät kun perhe astuu kuvaan, siis joillain. En voi yleistää. Minulle niin ei käynyt. Vaikka oli perhe niin oli myös ystävät ja aikaa. Mutta se ei toiminutkaan toisinpäin. Koen jääneeni yksin.
Ihmisillä on sosiaalinen tarve. Minulla se on pieni. Työ täyttää sosiaalisen tarpeen ja ylikin. Väsyn enkä halua nähdä ketään kun en jaksa. Toisilla sen täyttää puoliso ja työ. Joku täyttää sen olemalla liikkeessä jatkuvasti eikä silti väsy.
Olen myös turhautunut ja väsynyt tähän maailmaan. Siihen millaiseksi se on mennyt. Pitäisi olla nopea joka asiassa. Kaiken pitää olla tehokasta ja suorituksen optimaalinen. Minulla oli ihmisvihaa nuorempana. Luulin että se olisi kadonnut. Mutta eihän se ole. Johtuukohan se erakkoluonteesta vai itsekkyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti