Muonitus ei pelaa

Pohdin paljon perhearjen toimivuutta ruuallisesti. Jatkuvasti pitäisi ennakoida ja suunnitella. Ruuanlaitto tuntuu pakkopullalta. Kukaan ei syö kun ruoka on valmis, kukaan ei syö ruokapöydässä. Tai siis lapset syövät. mutta Ville syö tietokoneella. Ennen ruokaa käydään jääkaapilla ronkkimassa ja sitten kun on ruoka-aika, ei kummasti olekaan enää nälkä. Lapset käyvät ronkkimassa jääkaapilla heti kun silmä välttää, itsestään on kadonnut pussillinen omenoita ja monta litraa maitoa eikä kukaan ole huomannut. Olen ratkaissut asian ostamalla välipalaksi tuotteita joita lapset eivät syö ja maidoksi kaura tai mantelimaitoa. Perheessä on myös ruoka-aine ongelmaisia. Yksi ei syö lähes mitään, kaksi syö melkein kaikkea mutta ne tietyt ruuat "unohtuvat" jääkaappiin kun vaatisi lisukkeen keittämistä tai edes lämmityksen mikrossa. Sen sijaan otetaan leipää. Välillä tuntuu että kaiken pitäisi olla passattuna valmiiksi jatkuvasti että ruokahuolto toimisi edes vähän paremmin. Ei se silti toimi kun ei muisteta että jääkaapissa on se ruoka, otetaan leipää. Leivän ostamisen lopettamista on kokeiltu, ei toimi. Sitten ei syödä mitään ja kiukutellaan. En ole itsekään mitenkään järjestelmällisyyden perikuva, monesti on niin monta asiaa mielessä ja menossa että ei ehdi syömään. Ainä lähdössä ja pitäisi muutakin tehdä, skippaan syömisen. Pitäisi tehdä eväät ja aamupala valmiiksi jo illalla. Mutta sitten huomaan että kaupassa pitäisi käydä jotta nämä asiat voi toteuttaa. Kauppareissu siirtyy seuraavalle päivälle. Menen aamulla kauppaan, en ehdi laittaa ruokaa koska töihin lähtö. Ärsyttää ostaa jääkaappia täyteen välipalaa ja ruokatarvikkeita päiväruokaa varten koska välipalat syödään samantien ja ruoka jätetään syömättä.