24.1.2021

Uusia tuulia, edes vähän.

Tämä viikko on mennyt virtaisissa tunnelmissa. Vähän spedeilyn meininkiä ja hyväntuulisuutta. Olispa aina niin. Ajatuksenjuoksu on ollut selkeää. Kunnes eilen ei enää irronnut. Oli vähän kömpelö ja puolittain väsynyt päivä. Ajatuksiin vajoaa helposti ja unohtelen ja säädän. Hajuaistin kanssa on ollut hetken hankalaa, musta tuntuu että suurin osa ihmisistä haisee propuille. Ne ovat niitä keltaisia bakteerimöykkyjä nielussa joista lähtee ihan jäätävä haju. Kiva yritää puhua kenenkään kanssa kun se jää maskin sisään pyörimään. Vaikea sille asialle on mitään tehdä jos nielu kerää proppuja, siinä ei hammaspesu auta. 

Työt loppuvat tämän kuun lopussa. Kyseessä on määräaikainen soppari. Jatkoa olisi toki ollut tiedossa mutta määräaikainen sitoo niin paljon ettei ole edes mahdollisuutta hakea muualle. Saispa työkaverit mukaan sinne mihin seuraavaksi menenkään. Tavallaan 1,5 vuodessa ei ehdi asettumaan, mutta sen verran ehtii tutustua muihin että tottuu. Siksi hain Cittariinkin, tuttua ja turvallista. Toivottavasti löytyisi vakiduunia. En mä ajatellut pitkään olla työttömänä. Toivossa on hyvä elää, paikkoja kyllä on mutta kaikki ei ole minusta kiinni. Nyt kun tulee tauko niin toivon että saan aikaiseksi aloittaa tankoilun uusiksi ja tehdä siitä rutiinin, siivota kunnolla ja olla muutenkin arjessa suunnitelmallisempi. Saa nähdä. Aikaansaavuus ei ole niitä vahvimpia piirteitä koska joka päivä ei ole virtaa.

Sosiaalinen elämä on edelleen tauolla. Ei mulla oikein ole kenellekään mitään sanottavaa. Tuntuu että elämässä on alkanut viime vuoden aikana uusi jakso. Olen mielessäni päästänyt irti sosiaalivuosista. Tuntuu myös etten jaksa innostua kenestäkään että tutustuisin paremmin. Olemassa olevia kavereita on muutama eikä niillekään ole oikein mitään sanottavaa. Tai sitten en ole innostunut mistään niin paljoa että haluaisin jakaa sitä kellekään. Tosin monesti on ollut tilanne että innostuspuuskissani olen kertonut suu vaahdossa jotain tarinaa ja lopuksi todennut että vastapuoli ei kuunnellutkaan tai ei ollut kiinnostunut asiasta. Niin on aika usein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei kuka vei verhot?

Sumuverho on poissa, se päänsisäinen. Tai siis tavallaan on. Muuton jälkeen sain energiaa jota odotin pitkään. Ihan omituista. Joko kevät el...