Veto pois. On tympeä fiilis. On sellainen isompi turhautuminen omaan elämään ja ihmisiin yleisesti. Tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi eikä ole tyytyväinen oikein mihinkään. Se on rutinoitumisen kääntöpuoli. Tyytymättömyys kun kaikki menee samalla tavalla koko ajan. Päässä pyörii suorituskupla. Suoritan päivän pakolliset niin pääsen seuraaviin suorituksiin. Suorita työ, suorita arki, suorita parisuhde ja vapaa aika. Tämän olen nähnyt ennenkin. Tiedän että vika on korvien välissä koska en ole itselleni kovin armollinen. Syyllistän itseäni jos en tee tarpeeksi. Syyllistän myös muita jos eivät tee tarpeeksi. Turhaudun jos mokaan. Koska ainoa tavoite on ettei mokaa ja on perfekto. Tavoitteet itselle on ainakin "realistiset".
Turhautuminen ihmiskuntaan on tuttu juttu. Tuntui paremmalta kun ei ollut somea eikä nettiä josta lukea uutisia, joissa toisten asioita revitellään ja skandaaleja hierotaan naamaan mitä hienoimmilla otsikoilla. Kyllähän nekin saa rajattua elämästään pois, valintojen maailma. Juutun helposti negatiivisuuteen. Uteliaisuus on kumminkin se mikä minut pitää netin syövereissä. Tiedonhaun helppous ja kaikkea löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti