Ympäri mennään, yhteen tullaan

Käytiin vähän katselemassa sukulaisia. Kerrankin sai aikaiseksi :D Tehtiin kierros ahtialan hoodeille ja pakko sanoa että jopas on paikat kutistuneet. Ennen kotiinlähtöä kävin Cetorilla Veksin kanssa, en tajunnut yhtään kuinka iso paikka se on! Luulin että selviäisin reissusta nopeasti, paskat! Mutta jos asuisin Lahdessa, kävisin Cetorilla varmaan joka päivä. Kerrankin kirppis jossa hinnat ovat lähinnä kirppistasoa. Täällä törmää usein siihen että rikkinäistä vaatetta myydään hirveeseen hintaan, kuten eräät farkut: haaroista rikki ja hp 10 euroa.  Cetori tarjosi mulle pari T-paitaa ja mustat housut. Sitten kuulin toisella korvalla kuinka kassalla eräs likka tuli tekemään tilitystä, nimen tunnistin heti. Se asui joskus Vieksässä yhden rivarin päässä, vaahterapuun luona. Se oli jollain tapaa mun idoli kersana. Ajattelin että sitten kun kasvan isoksi, haluan olla saman näköinen (kokomustat vaatteet ja musta pitkä tukka, tummat meikit) Jännää on se, että melkein jokaisella Lahden reissulla näen hänet jossain. Vaikka eihän Lahti sinänsä iso kaupunki ole ja mulla on siellä enemmän tuttuja kuin täällä. Mutta törmätä yhteen ihmiseen niinä harvoina kertoina kun käy Lahdessa.

Luonnollista aivottomuutta

Äitiys on kumma juttu. Pään sisällä tapahtuu kummia asioita vaikka ei edes ajattelisi niitä. Eräässä blogissa sanottiin että äitiyden sivuoire on rautakanki perseessä. Voisihan sen niinkin ilmaista. Ei vain pysty ottamaan rennosti. Pääsin ainakin rennommaksi hoitamalla siivouspäivän. Minään muuna päivänä ei siivota vaikka kuinka pursuisi. Mun pinnaa kiristää kovat äänet, topeltaminen, asioiden lojuminen, hidastelu, ja ylipäätään sellainen yleinen sekoilu että koko pakka on levällään eikä mistään ota selvää. Koska mun oma keskittymiskyky on lähes nollassa koko ajan niin kaikki ylimääräinen saa mun pään sekaisin. Onkohan se jokin biologinen juttu. Kun pamahtaa äidiksi niin mihinkään muuhun ei kykene enää keskittymään kuin lapsen hoitoon, kaikki muu on just sitä ylimääräistä. Ja sitten kun tällainen tyhjillä kierroksilla käyvä euron kana laitetaan rattiin niin johan läks! Puristan rattia rystyset valkoisina ja hidastan mutkissa ihan kuin auto muka kaatuisi. Mölisen ja kiukkuan ratissa kuin mikäkin. Adrenaliinipiikkejä tulee tuon tuostakin kun mun mielestä läheltä-piti tilanteita on jatkuvasti. Vainistan kaikkea ja unohdan mihin piti ajaa. Kaiken kruunaa se että ajan autoa hyvin harvoin ja jännitän ajamista ihan liikaa. Niin ja se Veksikin on kyydissä niin vainistelu nousee kyllä uusiin potensseihin. Kamalaa. Tää tyhjällä käyminen alkaa pikkuhiljaa riittämään koska sen takia mulla on pakka sekasin koko ajan.

Paluu arkeen

Parin päivän reissu äidin lihapadoilta tuli eilen päätökseen. Hermolomaa Veksistä kun ei tarvinnut kuin syöttää ja mennä takaisin tekemään omiaan. Ja oli kiltisti koko reissun. MUTTA, kotiin päästessä alkoi jälleen torvi suorana huutaminen ja kitiseminen. Pinna paloi samantien ja ajattelin laittaa pojan palautuspakettina mummolaan. Löysin vintiltä vanhankeltaiset verhot, vielä ei ole hajuakaan mihin aion ne laittaa, mutta voihan ne myöhemminkin laittaa jos muutetaan. Lumppulasta bongasin musta-puna-oranssit kuvioverhot. Lopullinen ja oikea väri on hieman arvoitus koska myyjä ei saanut oikeaa väriä näkymään kunnolla kuvissa. Mielestäni ne olivat puna-pinkki-mustat. Mutta kuvaa niistä myöhemmin. Porukat tuovat tänään keinutuolin, säästää selkää ja on oikea taika esine jätkän rauhoittamiseen. Pinnasänky pitää purkaa jotta olisi tilaa, ja tähän asti se on ollut vain tyhjän panttina ja tavarakoppana. Porukoilla löysin vanhan huoneeni kaapista vaikka mitä. Takin jota käytin ennen The Talvitakkia, ison läjän teinimeikkejä (Anytime :D) pahvilaatikollisen leijonapulloja+jotain ikivanhoja siideripulloja. Eipä niitäkään siidereitä ole enää kaupoissa ollut vuosiin. Ainiin löytyi myös lähes uudenkarhea Taekwondo-puku. Ehdin harrastaa sitäkin joskus, lähes vuoden verran juoksin harkoissa. Olihan se kivaa mutta jäi sitten kun kaikki muukin pään sisällä lähti alamäkeen.

Yöjuoksussa

Univelka on pitkä kuin valovuosi, siltä kyllä tuntuukin. Jos yhden hampaan tuottamiseen mahtuu viikkotolkulla kiukkua niin mites sitten loput? Ne ajat mitä saa nukuttua juoksen läpi teini-ikääni tuttujen ihmisten tapaamisen merkeissä, dokureissuilla jne. Tavallaan kaipaan sitä kun oli typerä ja eli vuoristorataa omien tuntojensa kanssa. Yöjuoksut ja nipistelevä pakkanen jaloissa. Kaipaan myös niitä ihmisiä. Tosin mitä ihmisiin tulee niin sillä ei ole todellisuuspohjaa. Kaipaan niitä ihmisiä sellaisina kuin heidät muistan. Osan kanssa en ole puhunut kymmeneen vuoteen, joten olisi ihan typerää olettaa että mikään ei olisi muuttunut. Mutta kuten sanoin ei sillä ole todellista pohjaa tälle hetkelle. Mietin myös miksi tiet erkanivat sellaistenkin ihmisten kanssa joiden kanssa hengasi joka päivä kuten esmes. Mandi. Hengailu vain lopahti pikkuhiljaa ja sitten kokonaan kun opiskelu alkoi. Nykyisin en enää oikeastaan osaa ottaa yhteyttä. Mitä mä oikein sanoisin? Mitä kysyisin? Satu on pysynyt matkassa tähänkin asti ja on oikeastaan ainoita ihmisiä Vieksän ajoilta joita enää näen. Mutta niinhän se meni silloinkin. En mä tutustunut silloin oikeastaan kunnolla kehenkään. Mandiin ja Satuun. Muut jäivät tavallaan vain tutuiksi ihmisiksi joiden kanssa on puhunut joskus. Ei mulla ollut oikein sanottavaa kenellekään ja oli vain vaivaantunut olo jos ei ollut omassa porukassa. Mut niinhän se menee nykyisinkin. Viime yönä näin unta että olin menossa festareille. Jalassa oli kumisaappaat ja päässä neljän tuulen hattu (lappalaishattu).

Arkistoista lisää.

Jei! Liityin Lumppulaan (Rätei,Lumpui&Retroi) muutama viikko sitten ja olen ylpeä Lumppu. Ihastuin LRL paitoihin ja kasseihin joissa lukee Pesunkestävä Lumppu ja R.I.P-Retro In Peace. Huumoria :D Tänään siellä päätettiin, että uusretroja ei enää saa olla siellä myynnissä eli kaikki nykytuotantoa olevat vaatteet ja tarvikkeet (Lindex, Metsola jnejne)vaikka olisi kuinka värikästä kuosia. Koska uusretrolle ja vaatemerkeille on omia kirppiksiä ja lumppulassa myydään vanhaa tavaraa. Rajapyykkinä on pidetty -85 ja sitä vanhempaa saa myydä. Sitä olin odottanutkin. Tähän postaukseen lisään pari kuvaa arkistoista :D

Tässä minulta on kysytty "Mille paska haisee?" Kuva on mummolasta, pappa vahtii ja on näköjään pukenut paidankin mulle väärinpäin. Seuraava episodi on keittiön pöydältä jossa syön kiisseliä käsin kulhosta. Mummo ei ilahtunut.

Kesä 2002, onneksi pissankeltainen blonditukka oli mennyttä aikaa jo.

Semmosia pläjäyksiä :D Arkistojen aarteita löytyy enemmän muista ihmisistä. Laitoin galtsun kautta viestiä eräälle jolla saattas olla kuvia takavuosien Patomäen reissusta..koska muistelisin että kuvat olivat galleriassa hetken aikaa näkyvillä. Niissä mulla tais olla ihan kirkkaanpunainen tukka ja oli lopputalvi/kevät 2003. Elin reissun uudelleen viime yönä, vaikka vuosien mittaan en ole tuhlannut sille oikeastaan ajatustakaan. No mut eipä niitä ajatuksia jääkään kun kietaisee pullon konjakkia. Kumma juttu.

Lisää muistoja

70-luku blogin lukeminen ja liittyminen Rättei, Lumpui &Retroi kirppikseen on saanut lapsuusmuistot virtaamaan. Vaikka en 70-lukulainen olekaan niin tuttuja esineitä ja kankaita vilahtelee tuon tuostakin. Mulla on piilossa jonkinlainen retroilija jonka tekis mieli hamstrata kaikkea värikästä, mutta järki puuttuu peliin ja haluan pitää asuntoni suht siistinä. Enkä riemunkirjavana. Olohuone on punainen ja makkari violetti/pinkki. Vaikka haluaisin sisustaa asuntoni vihreällä, keltaisella ja punaisella just sellaisilla vanhan sävyisillä. Löysin aikoinaan Femmatorilta Lahdesta ruokailuryhmän. Se oli kirkkaankeltainen. Pyöreä pöytä ja neljä pyöreästi muotoiltua tuolia jotka pyörivät. Lapussa luki että ovat 60-luvulta. Vanhoista tavaroista ehdottomasti haluaisin omistaa pallotuolin, mut hinta on euroissa yli tonnin luokkaa. Juuei. Kirppiksellä joku etsi punaista kolmipyörää, mummolassa oli sellainen. Äiti kertoi että ohjaustanko oli katkennut ja se oli uudelleen hitsattu. Pyörät umpikumia :D Taidettiin vielä teineinäkin leikkiä sillä, vaikka ajamaan ei mahtunut. Jalka takatelineelle ja potkulauta tyyliin:D Kolmipyörästä muistin oman kolmipyöräni, vihreä, metallinen, punaiset umpikumirenkaat ja ketjut, Se oli todella raskas polkea ja painava muutenkin.

Kuvassa punainen versio

En tiedä miksi haikailen kaikkien näiden tavaroiden perään joita lapsuudesta muistan, haluaisin ehkä tarjota Veikolla palan omaa lapsuuttani leikkien ja esineiden muodossa. Jos jätkä kiinnostuu pelikonsoleista niin ensimmäinen vaihtoehto ei ole PS3, vaan Sega tai Nintendo. Joku oli tehnyt ruskeasta ja vihreästä eemelikankaasta lakkeja kirppikselle :) Vaikka näillä esineillä on nykyisin jo rahallistakin arvoa niin ei mua kiinnosta, tunnearvo on rakkaampi asia. Milläköhän nimellä "munapeli" tunnetaan? Se oli rautaa, vaikka oranssin kikkareen kolkuttaminen edestakaisin alkoi sattua rystysiin.

Novalens/Starlens one day Color

Niin, mulla oli Starlens värillisiä piilareita kolme paria. Ostin ne kokeeksi kun en viitsi kuukausilinssejä ostella jos ovatkin ihan pliisun väriset.

Alkuperäinen väri

Aqua

Green

Aquasta en saanut kunnon kuvaa ilman salamaa mutta olivat tummemmat ja ihan hyvän väriset, ei noin räikeät. Violeteista en saanut kuvaa ollenkaan mutta ne olivat mun mielestä parhaat. Kaukaa tummat, läheltä mustikan väriset eivätkä räikeät kuitenkaan. Vaihtoehtoina olisi ollut vielä Sininen, Ruskea ja Aprikoosi. Mut jos hankin näitä lisää niin violetit ehdottomasti. Ainoat linssit jotka sopivat, muut ovat väriosasta liian isot. Voi olla että joudun jättämään piilareiden satunnaisenkin käytön, viimeksi tuntui että olisi hiekkaa silmissä vielä viikon käytön jälkeen. Silmät kuivuvat suht tehokkaasti nykyisin.

Haaveet kotimeijeristä

Soitin aamulla PHKS:n. Olen useasti miettinyt viime aikoina jos lähtisi äidinmaidon luovuttajaksi. Mistään ei tahdo saada kunnolla tietoa ja eri sairaaloissa on eri käytäntöjä. Osa ei järjestä kuljetuksia, osa ei ota vastaan pakastettua jne. Mut heräsin vähän turhan myöhään koska luovutus on aloitettava ennen kuin synnytyksestä on kulunut 2kk, sitten luovutusta voi vissiin jatkaa 6kk asti. Olisihan se ollut hienoa. Sain sellaista infoa että kuljetuksia on mahdollista järjestää ja osa tuo itse. Ja suurin osa otetaan vastaan pakastettuna. JEE! Noh tiedänpähän tämän jos pikkukakkonen putkahtaa joskus. Mut saa nähdä sitten kuinka maidon tulon kanssa käy kun sitähän en voi tietää. Mut sitten vaan pumppaamista jatkuvalla syötöllä vaikka tyhjää pumppaiskin. Ei mulla nyt ylimääräistä olisi ollutkaan, mutta lisää olisi saanut tyhjän imuttamisella.  Vetopasuuna on aika kauhea, mut kyllä sillä pahimman pinkeyden saa pois jos koko yön on syöttämättä toisesta. Mihinkään muuhun mä en sitä enää oikeastaan käytä.

The monot

No eipä kauaa nokka tuhissut. Jäbä oli ilmeisesti pitkään hereillä kun koisasin tyytyväisenä vieressä koska nukahti sitten kun itse heräsin keittelemään kahvia. No siinä sitten äkkiä monot kaapista ja pölyt pois. Mahtuu kahteen kuvaan.

Kaksi paria pennoja (Linda Flare ja Megan)matalammalla pohjalla. Ovat kummatkin vähän rikki ja odottavat suutaria kumipohjitusta/koron korjausta varten. Yhdet soljelliset peruskorkkarit, kirppikseltä. Ihan kivat nyt talvellakin mutta jäällä on ikävä kävellä. Mokkanilkkurit cittarista, epämukavat jalassa mutta ihan nätit. Blingbling-sandaalit, joita käytin kerran kaverin häissä. Kivahan se oli kylmiltään laittaa liian korkeat korot ja huojua koko kirkkokansan edessä. Jouduin lukemaan raamatusta jonkun pätkän kaikkien edessä puhujan pömpelissä. Ja sit kiinakankaiset ballerinat cittarista. Ihan kivat mutta en ole löytänyt niille oikein mitään käyttöä. Noh nämä on aika "turvallisia" valintoja kun miettii mun alkoholin käyttöä :D Ja semmosissa riennoissahan mä näitä yleensä käytän. On varmaan tosi edustavan näköistä. Mut jospa tulevana keväänä ja kesänä huojuisin vähemmän kun Veksikin on kuvioissa. Mikä sen muka määrää että korkkareita täytyy pitää pippaloissa?

Sit nämä joka sään paskaiset rymyttimet, liekkimonojen kanssa samaa kategoriaa. Nämäkin kirppikseltä. Kunnon kloriittilillutus ennen käyttöön ottoa. Siinähän ne mainittavimmat. Muutama pari jäi kaappiin mut en viitsinyt mitään vaahtomuovisia läpsyttimiä ottaa mukaan kun en niitä käytä.
Kyllä huomaa että kolmekymppiä lähestyy tai sitten jokin muu kumma voima jyllää. Vuoden aikana olen poistanut kaikki lävistykset, myynyt kaikki pvc vaatteeni, luopunut meikkaamisesta ja jättänyt hiukset harjaamatta viikoksikin kerrallaan. En tiedä mikä on, ihan kuin muka ei olisi aikaa. Pitäis varmaan ryhdistäytyä ettei aina näyttäis bunkkerista karanneelta. Muistin just että mun yhdellä luokkakaverilla oli aikoinaan harmaa huopapipo/myssy jossa oli punainen tähden kuva. Mitäköhän sille tapahtui? Olen miettinyt sitä monesti, kummallista.

Löytö!

Ukko nukkuu ja niin nukkuu sen näköispatsaskin. Huuh, joten kamera käteen ja räpsräps, kerrankin kun on vähän aikaa. Pyörähdin kirppiksellä ja sain menetetyn mahdollisuuden takaisin. Aikoinaan löysin New Rockin liekkimonot kirppikseltä MUTTA sinä aikana kun hain rahaa ne olivat menneet. Tosin olivat kokoa liian pienet mutta ähmälläni olisin ne ostanut. Onneksi en sillä nyt löytyi samanlaiset, saman hintaiset mutta tismalleen oikean kokoiset.  Aikaisemmin hommasin kiilakorolliset Nyyrikit mutta myin pois kun olivat "pikkasen" jäykät kävellä. Nekin kirppiksellä. Silloin kävi mäihä kun popojen omistaja sattui paikalle ja sanoi että saat kympin halvemmalla jos vaan ostan ne. No en mä noista liekkimonoista haaveillut jos olisi Nyyrikit pitänyt ostaa, mut kyllä nekin kelpas kun halvalla sain ja noi on vielä hyväkuntoisetkin. Oon sen verran pihi että uutena en ostaisi, sillä hinnalla haluaisin kengät jotka eivät edes tunnu jalassa tai niissä pitäisi olla joku niin super ominaisuus että on pakko saada sellaiset. Voisin tehdä kenkäpostauksen kuvineen päivineen sit kun on aikaa. Luulen että se on ihan helppo juttu, ainakin jos vertaa parin muun bloggaajan kenkäkaappia :D Mulla ei ole vielä mitään hätää tilan tai hamstraamisen suhteen. Se on ihan hyvä sääntö että yhdet arkitöpöttimet, yhdet korkkarit, yhdet joka säälle ja juhlamonot. Silloin ei tule efektiä ettei ehdi käyttämään kaikkia. Ja musta on ihan rikollista pantata jotain hienoja monoja kaapissa, vaikka olen siihen syyllistynyt itsekin. Mutta aika hyvin kaapin sisältö lähtee kiertoon jos alkaa vaikuttaa siltä.

Ta-daa! Taustalla Pikachu ketarat ojossa

Hellu on köllinyt postin laatikossa koko päivän :P

Näillä näkymin jotain monojuttua ehkä jos saan aikaiseksi..ehh

Kurkkumopo!

Eksyin erääseen retroblogiin ja yleensä retron kohdalla mun reaktio on: Niin kauhea että on pakko ostaa. Tykkään värikkäyydestä ja froteekankaasta, vaikka oma pukeutuminen on yhtä värikästä kuin hiilikikkareet. Mun on pakko saada Kurkkumopo!! Vai olikohan se tarkemmin ottaen Kuueläin Kurkkumaasta:

Mutta mistäs tämmöisen pierasen? Niin ja kummankohan on pakko saada tämä. Mun vai jäbän :D No tuskin meikäläisen pieretin tähän mahtuu, ainakaan kovin hohdokkaasti. Miksi ihmiset sekoittavat retron ja uusretron? Niitä myydään samaan hintaan ihan vain siksi että uusretrossa on sama kuosi. Valmistusmaa on ponnahtanut Made in Finlandista Made in Chinaksi. Mielummin ostaisin kyllä sen suomalaisen. Päätin että lauantai on siivouspäivä. Sillä pääsin eroon siivous-stressaamisesta ja jatkuvasta kuuraamisesta. Hommat hoidetaan lauantaisin ja sit saa tilata pizzaa :D Tietty tiskejä tai roskien vientiä ei lasketa, niitä voi tehdä pitkin viikkoa. Pyykkipäivätkin merkkasin pyykkituvan listaan kuukaudeksi eteenpäin. Eipähän kasaannu, eikä tarvi joka päivä päätään vaivata.