Luonnollista aivottomuutta

Äitiys on kumma juttu. Pään sisällä tapahtuu kummia asioita vaikka ei edes ajattelisi niitä. Eräässä blogissa sanottiin että äitiyden sivuoire on rautakanki perseessä. Voisihan sen niinkin ilmaista. Ei vain pysty ottamaan rennosti. Pääsin ainakin rennommaksi hoitamalla siivouspäivän. Minään muuna päivänä ei siivota vaikka kuinka pursuisi. Mun pinnaa kiristää kovat äänet, topeltaminen, asioiden lojuminen, hidastelu, ja ylipäätään sellainen yleinen sekoilu että koko pakka on levällään eikä mistään ota selvää. Koska mun oma keskittymiskyky on lähes nollassa koko ajan niin kaikki ylimääräinen saa mun pään sekaisin. Onkohan se jokin biologinen juttu. Kun pamahtaa äidiksi niin mihinkään muuhun ei kykene enää keskittymään kuin lapsen hoitoon, kaikki muu on just sitä ylimääräistä. Ja sitten kun tällainen tyhjillä kierroksilla käyvä euron kana laitetaan rattiin niin johan läks! Puristan rattia rystyset valkoisina ja hidastan mutkissa ihan kuin auto muka kaatuisi. Mölisen ja kiukkuan ratissa kuin mikäkin. Adrenaliinipiikkejä tulee tuon tuostakin kun mun mielestä läheltä-piti tilanteita on jatkuvasti. Vainistan kaikkea ja unohdan mihin piti ajaa. Kaiken kruunaa se että ajan autoa hyvin harvoin ja jännitän ajamista ihan liikaa. Niin ja se Veksikin on kyydissä niin vainistelu nousee kyllä uusiin potensseihin. Kamalaa. Tää tyhjällä käyminen alkaa pikkuhiljaa riittämään koska sen takia mulla on pakka sekasin koko ajan.