Nivea edt

Nivea Creme on klassikko, mites tämä sitten? 

Ei ole uusi juttu mutta en tiennyt. On myös Nivea Sun-versio joka tuoksuu Nivean aurinkovoiteelle. 

Epähuomiot

Parempi mieli, mutta väsymys painaa. Sellaisella tavalla ettei nukkuminen auta. Olen viettänyt aikaani katsoen korealaista hömppää. Tai ehkei se ihan hömppäosastoa ole, mutta ihmissuhdekuviot rakentuvat eri tavalla kuin länsimaisissa sarjoissa. Sitä on vaikea selittää. Sain hetki sitten päätökseen "Time Called you" jossa on aikamatkustusta korvalappustereoiden avulla, ja "When Life Gives You Tangerines" jossa eletään Jejun saarella -60 luvulta näihin päiviin. Todella arkinen kuvaus elämästä ja rakkaudesta, sekä sisältää historiaa. Sarja sai googlettamaan, mitä sarjassa esiintyvät Haenyeonit ovat.

Haenyeot ovat sukeltajien ammattikunta Etelä-Koreaan kuuluvalla Jejun saarella. He ovat tavallisesti naisia esimerkiksi Japanin ama-sukeltajien tapaan. Tapa poikkeaa jokseenkin perinteisestä perheen työnjaosta, jossa nainen hoitaa kotia.

Muutamassa sarjassa on esiintynyt häkämyrkytys, johon kaipasin myös selitystä. Ihmettelin miten lattia liittyy asiaan. Vanhempien korealaisten talojen lämmitys ja ruuanlaitto on tapahtunut hiilibrikettien avulla. Lämmitys on johdettu myös lattian alle ja jos lattia vuotaa jostain, on huoneisiin vuotanut häkää. Lämmitysjärjestelmän nimi on Ondol.

Sarjoissa näkyy myös mustia kaapistoja, joissa on helmiäistaidetta. Ihastuin heti. Tuotteista käytetään sanaa najeonchilgi.

 

Sitten mietin miksi sarjasta ei jää kauheasti mieleen...keskityn taustoihin ja tavaroihin, pohjapiirroksiin jne :D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevätjuna

Ajatuksia elämän rajallisuudesta. Koti-ikävä. Tiedän että vanhempani eivät ole täällä ikuisesti. Yksinäisyyden tunne. Ystävyyssuhteet perustuvat tarpeeseen ja pyyntöihin. Se tuntuu kurjalta. Ei seuran vuoksi, vaan siksi että tarvitaan toiselta jotain. Kyytiä, lapsenvahtia, rahaa tai olkapäätä. Minullakin on murheita mutta jos tuon ne ilmi, viestiketju hiljenee kummasti. Mä en pyydä keneltäkään mitään, en kehtaa enkä osaa. Koen ystävyyssuhteet yksipuolisiksi tai eriarvoisiksi. Toinen ottaa yhteyttä käyttääkseen/hyötyäkseen, itse otan yhteyttä seuran ja ajanvieton vuoksi. Se tuntuu pahalta.

Aurinko paistaa ja on lämmintä, silti ei ole voimia. Ne häviävät usein kevään tullessa. Keväällä itkettää ja väsyttää. Kun muu maailma puksuttaa auringossa niin oma junani kiitää tunnelissa. Päässä toki näkyy valoa, mutta etäisyyttä on vaikea sanoa etukäteen.

Tuli mieleen sanonta että "jos tunnelin päässä näkyy valoa, varo se voi olla juna". :D

Lähdin töistä liian aikaisin kun en muistanut monelta työt päättyvät, unohdin pyykit koneeseen ja ruuan hellalle. Muisti pätkii normaalia enemmän. Johdonmukaisuus on hukassa.

Hennan tuoksua, eli Henna Flower attar

Tuoksumuisto pulpahti yhtäkkiä mieleeni. Minulla oli aikoinaan pullo hennapensaan kukista uutettua tuoksuöljyä. En ole törmännyt mihinkään, joka edes etäisesti muistuttaisi hennakukkien tuoksua. Makea, kukkainen jossa mullan ja tupakan tuoksua. Makeus muistuttaa lämmintä coca-colaa. Pullo oli pieni ruskea lasinen, samanlainen joissa säilytetään eteerisiä öljyjä. Myös tippasysteemi oli samanlainen. Öljy itsessään oli tummanpunaista ja paksua. Pullossa ei ollut muuta merkintää kuin valkoinen etiketti jossa luki "Henna Flower Attar". Ostin sen brittiläisestä nettikaupasta, joka myy hennajauheita sekä muita hiusten ja ihonhoitoon tarkoitettuja kasvijauheita mm.amlaa, brahmia, lotusta ja shikakaita jnejne.

Tässä maailmankolkassa saatavuus on lähestulkoon nolla. Olen löytänyt euroopasta lähinnä seoksia joissa on santelipuuta tai muuta. Tai sitten en osaa hakea oikeilla hakusanoilla, tuoksulla on varmasti monta eri nimeä. Gulhina Attar? Hina Attar? En ole varma ovatko samoja. Osassa pulloista neste on vaaleankeltaista, enkä tiedä kuuluuko sen olla. Koitan ottaa selvää, onko tätä jossain saatavilla. Ihmisiltä jotka tekevät töitä hennavärien kanssa tai ovat muutoin kulttuurin parissa, esim. maahantuovat hennaa/muuta itämaista tavaraa itse pienimuotoisesti (perinteistä kohlia, bakhooria, hiusöljyjä, kosmetiikkaa)

Kuva lainattu mehandi.com- sivulta

 

Kokemus kaupan alalta since 2007

Paljon on ollut puhetta kaupan alan lakoista ja palkoista. Esiin nousee asenteita,että hinnat nousevat lakkoilun vuoksi, eihän kauppaan tarvitse koulutusta kun on niin helppoa hommaa siksi ei tarvitse palkkojakaan nostaa kun se on suhteessa työn vaativuuteen. Luulo että pitää vain hymyillä nätisti ja palkka juoksee, siellä istutaan kahvittelemassa jnejne. Miksi työt alkavat jo klo 6.00 kun kauppa aukeaa vasta klo 8.00, mitä te oikein teette siellä muka?

Työnkuvaan kuuluu: kauppaan saapuvan kuorman tarkistaminen, että päivän kuormasta ei puutu mitään tai ole tullut liikaa, sen jälkeen kuorman purkaminen hyllyihin. Aamun lehtien laittaminen, ensin määrien tarkistaminen. Vanhat pois ja uudet tilalle, ohjeista katsotaan uusille tuotteille määrätyt paikat, ei vain heitetä hyllyyn mihin mieli tekee. Lehtihylly käydään mahdollisesti läpi jotta sieltä saa esim. huomaamatta jääneet vanhat lehdet pois. Vanhoista lehdistä tehdään palautus ja ne pakataan.

Vaatepuolella tavarat henkaroidaan ja laitetaan rekkiin, kengistä puretaan paperitollot sisältä pois. Tarvittaessa hinnoitellaan käsin ja hälytetään. Näillekin on omat paikat, jos ei ole niin osastoa muokataan että uudet tavarat saadaan esiin oikein. On aikaa vievää hommaa.

Tarjouslappujen tulostaminen ja esillepanojen tekeminen, että kaikki tavarat ovat esillä määrätyissä paikoissa oikein, eikä mielen mukaan heitetä mihin vain. Lappuja ei ole vain pari vaan kansiotolkulla. Ne taskutetaan ja lajitellaan. Myös tarjousten päättyessä vanhat laput kerätään pois. Ja kampanjoita on päällekkäin, ulkoa ei aina muista koska päättyy mitäkin.

Inventaariot, tuotteet lasketaan käsipelillä ja tarkastetaan että määrät ovat oikein. Jos eivät, niin pitää tehdä tarvittavat toimenpiteet ja selvittää miksi määrä ei täsmää.

Päiväyksien seuranta jos on elintarvikkeita tai muuta päiväystavaraa. Jos on vanhaa, tehdään tarvittavat toimenpiteet.

Täyttörullakoiden käyttämistä jos sellaisia on, kaikissa myymälöissä ei ole. 

Hintamuutokset, laputat tuotteiden uudet muuttuneet hinnat paikalleen. 200 hinnan vieminen paikalleen on suht hidasta jos tuotetta ei meinaa löytyä hehtaarihallin kokoisesta myymälästä. Onneksi osassa myymälöitä on sähköiset hinnannäytöt jolloin päivittyy automaattisesti, ellei ole patteri loppunut tai yhteyshäiriö.

Tavaran tilaaminen kampanjoihin ja suunnittelu mihin ne laitetaan, yleensä kaikki paikat ovat niin täynnä että tilan tekeminen on haastavaa.

Hyllykuvien tekeminen kun valikoima päivittyy. Tavarat laitetaan ohjeen mukaan määrättyyn paikkaan eikä mielen mukaan. Jos muutoksia on paljon, käytännössä tyhjennät hyllyn tavaroista ja rakennat uusiksi. Asennat jakajat ja hintalaput uudelleen. Valikoimasta poistuneet tuotteet pitää käsitellä eteenpäin, ei vain heitetä jonnekin hyllyille lojumaan.

Kassojen laskeminen valmiiksi, veikkausten porukoiden tulostaminen, kassaraporttien tekeminen, peräkärryn vuokraamista, autopesulan hoitaminen (pesu, ongelmatilanteet, pesuainetilaukset ja niiden riittävyyden varmistaminen), pullokoneen peseminen ja tyhjentäminen. Monessa paikassa on siistijä paikalla vain tiettyyn kellonaikaan joten henkilökunta siivoaa tarvittaessa. Nimim. kokemusta on kun asiakkaat tekevät kakkakepposia tai tunkevat käsipaperia pönttöön, jolloin tulee tulva.

Myymälän siivous päivittäin niin että sovituskopit ovat tyhjät sinne jätetyistä vaatteista ja henkareista. Vaateosastolta siivotaan lattialle pudonneet ja pitkin heitetyt vaatteet omille paikoilleen, tehdään etuvedot hyllyihin ja täytetään tarvittaessa. Myymälän siisteyden ylläpitäminen on aikaa vievää puuhaa toisinaan.

Asiakasreklamaatioiden vastaanotto ja niiden paperityöt. Viallisten tuotteiden jatkokäsittely.

Vastailet puhelimeen, neuvot asiakkaita.

Kasaat grilleistä mallikappaleet sekä kaikki polkupyörät jotka ovat myynnissä, niin ja puutarhakalusteet.

Koen suurimpana haasteena sen että tavaraa tulee koko ajan aika reilusti ja tilaa ei ole. Tilan tekeminen vie aikaa ja samaan aikaan juokset autopesulalla tai vuokraamassa peräkärryä tai kassalla purkamassa ruuhkaa. Mielessä pyörii samalla lista asioista joita pitää kuluvan päivän aikana hoitaa tai saada paikalleen niin että rakennat esillepanon ohjeen mukaan. Tapaat edustajia ja sovit heidän kanssaan asioista.

Kahvitauot ovat työaikaa, juokset kahvilta hoitamaan hommia jos kutsu käy ja työkaveri on varattu.

En valita palkasta vaan osa-aikatyöläisyydestä. Olisin voinut valita toisin mutta tämän valitsin. Välillä tuntuu että duuni koostuu pienestä silpusta josta pitäisi saada johdonmukainen kokonaisuus. Työn määrä on liikaa toisinaan siihen nähden mitä se oikeasti tarvitsisi. En juokse kovempaa siksi että työaika on 8 tunnin sijasta 6 tuntia. 

Jos joku meinaa että tarvitsee näyttää vain nätiltä ja istua kahvilla, niin tervetuloa kokeilemaan. Enkä myöskään aina ilahdu jos valikoimassa oleva hammastahna on vääränmakuista. Mutta koska eletään nykyaikaa, niin hammastahnaa on onneksi ainakin 50 erilaista hyllyssä.

Kun aloitin kaupassa 2007, tuntipalkka oli 7,07e, 20h/vko. Kauas on tultu siitä mutta yhä porskuttaa.

Aamun aatteita

Pää suoltaa kaikennäköistä tähän aamuun. Yllätys että pohdin taas omaa elämänkaartani. Voin jakaa karkeasti elämänvaiheita. Lapsuus, teini-ikä, jonkinasteiset teinigoottivuodet, hippi ja retrovaiheet. Pidän yhä näistä kaikista jollain tapaa, mutta en koe tarpeelliseksi enää pukeutua keittiön retroverhoihin tai liian lyhyeen hameeseen. Vaiheista on jäänyt vaatepuolelle jämää, nilkkamittainen musta villakangastakki leveällä helmalla ja keittiön verhoista teettämäni takki, kuosina taattua 70-lukua. Lähes kaikesta muusta olen luopunut. 

Vaatekaappi edustaa mallia Varusteleka ja käytännöllisyys. Mua palelee melkein aina ja suurin osa vaatteista joita aikanaan käytin, tuntuivat päällä epämukavilta jollain tasolla. Vaatteiden ostaminen on painajainen. En tunne materiaalia konkreettisesti tai kokomerkintöjä, värit vääristyvät näytöllä. Paitsi musta, se on turvallinen valinta :D

Ensin oli mustaa, tummanpunaista ja tummanviolettia, (tummanvihreäkin oli sallittu), sitten mustavalkoista. Sitten mahdollisimman räikeää, sinapinkeltaista, vihreää, ruskeaa, oranssia. Sitten itämaisia kuvioita ja turkoosia. Nykyisin suosin mustaa, petrolinsinistä ja tummanharmaata ja kummajaisena luonnonvalkoista tai sellaista pellavanväristä. Rakastan villapaitoja ja aamutakkeja. Siitä tulikin mieleeni että Sairaalatukusta piti tilata aamutakki ja pyjama. Harmi ettei sellaista napitettavaa pitkää paitaa saa, se oli synnärillä aika kätevä. Materiaali sairaalan vaatteissa on tuntumaltaan  erinomainen, esteettisyys on sivuseikka.

Näen jo mielessäni perheen juhannusbileet. Olemme äidin luona grillaamassa, pihaan on raahattu tuolien ja pöydän lisäksi "kesäpeti" eli vanha hetekka ja siihen patja. Kaikilla  osallisilla on sairaalan pyjamat päällä. Kaiutin suoltaa heviä ja iskelmiä.

En tajua kuinka mun ruokaprojektit levähtää. Piti tehdä vähän hapankaalia mutta päädyin siihen että keittiössä on 10 litran ämpäri täynnä. Sama tapahtuu kimchin kanssa, en hahmota kuinka paljon lopputuotetta syntyy. Onneksi määrä ei ole ongelma kun on hapatettavasta tuotteesta kyse, niiden maku paranee ajan kanssa. 

Kaipaan pelikonsolia talouteen. Pohdin kuinka vietin aikaani ennen älypuhelimia. Kotona asuessani ajelin bussilla maleksimaan eri kaupunkeihin, otin valokuvia filmikameralla. Piirsin, luin ja pelasin. Ja höpöttelin mesessä. Ryyppäsin. Kun muutin omilleni luin ja pelasin ja kävin töissä ja ryyppäsin. 

Nykyisin ajanvietto muodostuu arkiaskareista. Joskus käyn maleksimassa ulkona, saatan lukea tai katson jotain vanhaa sarjaa (House ja Matlock <3) Pelikonsolia ei enää ole niin ei tule pelattua, kaipaan sitä kyllä.

Kaikenlaisia ajatuksia

Tajusin että lähes kaikilla ihmisillä kämpät ovat täynnä turhaa tavaraa. Siis sellaista tavaraa joilla ei tee yhtään mitään siinä vaiheessa, kun rahan arvo katoaa, netti ei toimi ja kaupasta ei niin vain saakaan ruokaa. Vanity Items. Niitä ei voi myydä koska rahallista arvoa ei ole enää eikä kukaan tee niillä tavaroilla mitään niiden turhuuden vuoksi. Tuntuu omituiselta että ihmisillä on paljon rahaa kiinni brändätyissä tavaroissa. Ehkä sekin osaltaan vaikuttaa siihen, miksi en halua maksaa asioista, niillä ei ole juurikaan rahallista arvoa minulle. Pääni sisällä loppusijoituspaikkani on hökkeli jossa ei ole turhuuksia. Niin kauan kuin mielikuva on kirkkaana mielessäni, se luo tyytymättömyyttä siihen mitä nyt on meneillään. Jostain syystä tavaran vähyys ja askeettisuus tekee minusta onnellisemman.Vähemmän omaisuutta, vähemmän kuluja, vähemmän vastuuta ja ajateltavaa. Koitan haudata ajatukset siitä kuinka ihmiskunta sahaa oksaa altaan. Koska en voi sille mitään. Myönnän että tulevaisuus pelottaa, meininki on nyt jo tarpeeksi hullua.

Toivon että osaisin kasvattaa lapsista täysjärkisiä, mutta voiko tässä maailmassa olla edes täysjärkinen? Olen itse kasvanut remmillä ja kotiarestilla sekä kurilla. Kurin suhteen olen aika vanhanaikainen ja tiukka. Rikkomuksista tulee rangaistus ja asiat pitää ansaita. En tiedä onko rajoja liikaa tai kuri liian tiukkaa. Omasta mielestäni en pyydä liikaa. Käytöstapoja, rehellisyyttä ja ikätason huomioonottavaa omien velvollisuuksien täyttämistä. Ei voi lirutella siitä mistä aita on matalin. Tiedän että jos on liian ankara, lapset oppivat valehtelemaan paremmin ja jättävät kertomatta koska pelkäävät. En ole antanut syytä pelätä ja olen johdonmukainen. Jos en pysty, Ville ottaa ohjat. Hän on vielä johdonmukaisempi ja osaa setviä asiat paremmin.

Olen todennut että lapsilla on kaksi persoonaa. Toinen näytetään vanhemmille ja toinen kavereille sekä muutoin kodin ulkopuolella. Siksi naurahdan jos kuulen jonkun suusta "ei meidän lapset"... Lasten maailmassa toimii kyynärpäätaktiikka ja kieroilu. Teini-ikää lähestyessä kieroilun määrä kasvaa koska sosiaaliset suhteen monimutkaistuvat ja voisin väittää tyttöjen harrastavan sitä enemmän.

Kun katson omaa tytärtäni, en muista että lapsena olo olisi ollut niin täynnä draamaa, hyväksynnän tarvetta ja oloa siitä että jää jostain paitsi. Tuntuu että nykytyttöjen maailma pyörii rahan ja kuluttamisen ympärillä ja vanhemmat on ihan typeriä jos kukkaronnyörit eivät aukea jokaiseen hömpötykseen. Sitten keksitään selityksiä joilla irtoaa pieniä summia.  En hyväksy kieroilua tai manipulointia jotta saisi haluamansa. En ymmärrä mitä vaikeaa on suoraan luvan kysymisessä tai avoimesti toimimisessa? Poistetaan viestiketjuja valikoidusti ja selitetään taustatarinoita asioista X jotta irtoaisi lupa. Valehdellaan kavereille ja vanhemmille tuntemattomasta syystä. Sellainen toiminta vaikuttaa moneen lähellä olevaan ihmiseen, ei ainoastaan siihen kaveriin tai omiin vanhempiin. Jos tiedetään että on henkilö X jonka tiedetään valehtelevan ja varastelevan niin onko tervetullut mihinkään kylään? Ei minusta.

Hyväksytyksi tulemisen tarpeen tunnistan kyllä, mutta omat keinot saada sitä olivat vain sulautua hiljaisesti joukkoon. Ja tehdä mitä muutkin: polttaa tupakkaa, kuunnella musiikkia ja lipittää kaljaa. Toisaalta olin lapsi joka halusi olla kaikkien kaveri tai vähintään neutraali. Ihminen josta ei ole pahaa sanottavaa. Näkymätön.

Koitan opettaa lapsilleni että ihan sama mitä muut tekevät, kunhan pitävät huolen omista tekemisistään. Ei tarvitse tehdä väärin jos toinen tekee. Olisi vahva käsitys oikeasta ja väärästä. Mikäli valitsevat väärintekemisen niin kantavat vastuun jäädessään kiinni. Ottavat opiksi eivätkä lakaise asiaa vain maton alle.