27.10.2014
Kankeaa
Erittäin kankea alku uuden lapsen kanssa. Arkirutiinit esikoisen kanssa heittävät päälaelleen ja orastava uhmaikä jyllää päälle univelan kasvaessa luvattomiin mittasuhteisiin. Mies on keskittynyt esikoisen hoitamiseen pääosin ja minulle on jäänyt vauvan hoito. Poden järjestelystä huonoa omaatuntoa koska esikoinen osaa viedä aikuisesta mehut hyvin tehokkaasti. Ja jatkuva jalan polkeminen joka hemmetin asiasta on raivostuttavaa. Isi! Äiti! Joo! Ei! Ääää! EI! Joo! + päälle itkupotkuraivari jos seisot tumput suorina vaatimusten edessä. Mut on aika vaikea olla kylla ja ei samaan aikaan. Kankealla alulla meinasin univelkaa jonka en muistanut olevan ihan tätä luokkaa. Päivisin en saa unta vaikka makaisin sängyssä, silloin kaveri nukkuu pitkiä pätkiä kaikessa rauhassa. Yöllä ei ole hyvä sylissä mitenkään päin, eikä myöskään ole nälkä tai vaippaan liittyvää. Välillä havahdun nukkuvani istualtaan sohvalla vauva sylissä, joka myös on nukahtanut jossain vaiheessa. Kömmin sänkyyn ja juuri kun saan kammettua itseni peiton alle koko rumba alkaa alusta. Mutta parissa kuukaudessa helpottaa :)
22.10.2014
Täsmällinen muksu
Laskettu aika koitti 16.10, mitään ei tapahtunut. Oli ihan normaali päivä ja meillä kävi vieraita yms. Heräsin 17.10 kolmen aikoihin kipeään uneen. Näin unta synnytyksestä ja kivusta, enkä ollut varma oliko kipu totta vai ei. Supituksia tuli mutta eivät olleet kovinkaan kipeitä, ajattelin vain että pieru kiertää koska täysi rakko tai ilmainen vatsa saivat aiemmin ikävää kipua vatsan alueelle harjoitussupistusen aikana. Tunti heräämisestä alkoi olla todella kipeää ja siirryin kuumaan suihkuun, väliä supistuksilla oli kuudesta neljään minuuttiin. Viiden aikoihin kiemurtelin kivusta ja soitin vanhemmilleni että lähtevät tulemaan koska en enää kyennyt suihkusta pois. Ei tarvinnut herättää esikoista kun äiti jäi hoitamaan. Kuuden aikaan lähdimme ajamaan sairaalaan ja olin varma että tuskista huolimatta ei ole tapahtunut mitään kummallista aukeamista kohdunsuulla. Ottivat minut sisään n. klo 6.40 ja tutkimuksessa selvisi että olin jo yhdeksän senttiä auki -> suoraan synnytyssaliin ja odottelemaan ponnistamista. Supistukset hiipuivat kuten viime kerrallakin eikä kalvojen puhkaisu auttanut mitään. Tippa käteen ja odottelemaan ja tuntia myöhemmin alkoi ponnistuvaihe joka papereiden mukaan kesti puolisen tuntia. Tuntui ikuisuudelta ja hirveimmältä ikinä. Onneksi viime hetkillä ennen ponnistamista ilokaasu vei pahimman terän kivulta. Tyttö syntyi 8.09. Elämäni kivuliain kokemus, onneksi ei kestänyt kauaa. Esikoisen synnytys alkoi myös yöllä kolmen aikoihin ja sairaalaan lähdettiin puoliltapäivin. Kipu oli mielestäni paljon paremmin hallittavaa tuolloin, nyt se oli sellaista että meinasi taju lähteä. Toipuminen alkoi nopeammin tällä kertaa, eikä tullut kuin pari tikkiä.
9.10.2014
Viimeisiä hetkiä
39 viikkoa täysi. Täysi on myös vatsanseutu ja mitta. Maaginen 12.pvä lähestyy jolloin esikoinen syntyi tasan kaksi vuotta sitten. Saa nähdä tapahtuuko kyseisenä päivänä mitään muuta maagista vai haluaako sisarus viettää aikaa ahtaassa yksiössään vielä muutaman viikon. Tuntuu kirjaimellisesti siltä että ahteri repeää ja nivusiin sattuu. Väsymys ei ole ollut niin totaalista kuin aikaisempina päivinä, pieni puuhastelu on auttanut siihen. Tein hapankaalia kolmen kilon kaalista ja jos satsi taas onnistuu, voin tehdä sitten enemmänkin. Hommaa oli tajuttomasti jo tähänkin määrään. En malta odottaa vatsatonta elämää, eikä jakeluun mene että pikkukaveri kohta todella on täällä. Ellei tule yllätyksiä-ikäviä sellaisia. Esikoista odottaessa minulla ei ollut pelkoja mutta nyt tässä raskaudessa olen pelännyt kohtukuolemaa. Pelko ei varmasti hellitä ennenkuin vauva on ulkona ja kaikki on hyvin.
29.9.2014
Purnausta
Pakko vähän purnata. En muista että esikoisen odottamisen kohdalla olisi ollut näin vaikeaa. Tuntuu että laatta lentää ja nukun istualtaan. Väsymys on ihan uskomatonta, vaikka omasta mielestäni nukun suht hyvin öisin eikä vauvakaan pidä yöaikaan potkubileitä. Aamulla vasta kun saan aamupalaa tai kahvin juotua. Tämä kaveri ei ole muutenkaan ollut niin vilkasliikkeinen kuin esikoinen. Toivottavasti ei ole sitten muuten rauhaton syntyessään. Alkaa pikkuhiljaa laskeutua lähtökuoppiin koska häpyluuta ja nivusia aristaa. Tunnen samalla nipistelyä kohdunsuulla jos tulee potkuja palleaa kohti.
25.9.2014
poks poks
Tasan 37 viikkoa kasassa. Päässä on alkanut flippaamaan kunnolla, joko syksystä tai raskaudesta johtuen. Fiilikset ovat usein pohjalukemissa ja olen valmis heittämään avon ja pojan rotkoon tai vaihtoehtoisesti hyppäämään sinne itse. Mikään ei huvita eikä innosta, paitsi syöminen. Yleensä en ole suklaan tai herkkujen suurkuluttaja mutta viimeisen viikon aikana on ollut ihan järjettömiä mielitekoja makeaan. Masentaa ja väsyttää. Odotan vain joka päivän kuluvan ohi mahdollisimman nopeasti. Räyhään, turhaudun ja olen perseestä. Tänään tuli tasapaksuus-pillereitä ikävä. Muita vaivoja kuin nuppipuolella ei juurikaan ole. Onhan olo aika raskas, mutta ei satu mihinkään. Liikkuminen on hankalaa, mutta jos menee omaan tahtiin niin ei ongelmaa. Keskiraskaudesta asti oli ihan järjetön hiekan himo, rouhin pahimpaan himoon kuivaa makaronia. Onneksi löysin oikeaa hiekkaa jota voi vielä syödä! Kävin paikallisessa luontaistuotekaupassa ja mainitsin ohimennen himostani niin sain suosituksen Schindelen mineraalijauheesta. Luksusta! Ravintolisä joka on tehty jauhetusta vulkaanisesta kivestä. En välittänyt onko tuote ravintolisä vai ei, kunhan oli sitä itseään-hiekkaa. No ainakin mineraalipuutokset on korjattu ja hiekanhimoa hillitty. Purkissa pohja paistaa mutta luotan että himo laantuu synnytykseen. Ystäväni muisti minua Patykan silmänympärysvoiteella, oli ajatellut itse satsata siihen mutta hän ehti ensin. Olen aika pihi kosmetiikan ja hoitotuotteiden hankkimisen suhteen jos on kyse yli 20 euron tuotteesta, itselleni. Toista on helpompi muistaa jos on edes vähän hajua siitä mitä toinen haluaa. Sain silmänympärysvoiteen mukana ison läjän näytteitä koska ystäväni on Jolien vakioasiakas :) Itselleni en ole vielä tilannut pihiyden ja ikuisen harkinnan takia mitään, mutta näytteiden perusteella ostoslistalle joutuu ainakin Patykan öljyseerumi. Ihoni on aika kranttu voiteiden suhteen (kutisee helposti) joten olen pitäytynyt pelkässä kookosöljyssä. Saa nähdä saako synnytys taas naamani räjähtämään mukavaan suun/nenänpieli ja silmänympärysihottumaan. Viimeksi painin ihottuman kanssa lähes vuoden kunnes se hävisi itsestään.
12.9.2014
Arkistoitavia löytöjä
Ajattelin että mulla ei käy ikinä tuuri. Mut paras tuuri käy kai silloin kun ei etsi mitään. Poikkesin Iha-lähetystorilla, jossa käyn hyvin harvoin. Huonekaluja käyn katsomassa silloin kun käyn. Palloviltti ja nallemakuupussi kustansivat yhteensä 3,5 euroa. Olivat vasta menossa myyntiin joten hintaakaan ei ollut vielä. Makuupussista puuttuu vetoketju mutta se on helposti korjattavissa. 36. viikko pyörähti juuri käyntiin ja toistaiseksi vauva roikkuu mukana. Tekemistä olisi vielä vaikka vauvaa varten kaikki on valmiina. Mutta kaikkea ylimääräistä joita olin suunnitellut. Siivota ja kuurata en aio, se kostautuu eikä hyödytä.
4.9.2014
Väsymys
Tänään tasan 34 viikkoa. Uskomaton väsymys painaa yhdessä päänsäryn ja pahoinvoinnin kanssa, vaikka hemoglobiinikin on noussut. Olo on kesän ja loppukevään jäljiltä ensi kertaa surkea. Voin vain arvailla johtuuko väsymys orastavasta pimeän tulosta ja joka päsähtää päälle lokakuun kieppeillä. Vaiko raskaudesta. Mielessä välähtää jo syksyinen sumupää ja masennuslääkkeet. Ulkoilu on tehnyt terää kun ei tarvitse kotona jumittaa. Mitään kuurailuja tai siivoiluja on turha haaveilla, kroppa ei anna enää anteeksi eikä periksi. On vain puuduttavaa aikaa ja lyllertämistä. Sairaalakassin voisin pakata, mutta eipä siinä pakattavaa ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ulospääsyä risukasasta
Tankoilun aloitusta uusiksi... Pitkä ja kivinen tie, motivaation kaivuuta Kiinasta asti. Ensin tangon "huolto" eli pesu ja osien s...
-
Kaipaan sitä, kun ei oletettu että on tavoitettavissa koko ajan. Älypuhelin tuntuu taakalta taskussa, jatkuva muistutus siitä, mitä pitäisi ...
-
Olen käynyt Kiteellä viimeksi 2004, en muista reissusta mitään muuta kuin matkaseuran. Sitä edeltävät reissut ajoittuvat ennen vuotta 2000. ...
-
Kummaa aikaa. No oikeastaan ollut jo pitkään. En tiedä mitä on meneillään psyyken ja kropan puolella mutta ne tuntuvat elävän omaa elämäänsä...