Sairastuin viikko sitten. Keskiviikkona kuumetta ja sen jälkeen ei mitään, korkeintaan väsymystä. Toissapäivänä hävisi haju ja makuaisti. Ihmettelin sitä kun työkaveri tuumasi pukuhuoneessa voivan taas ilmaa leikata kun paska haisee. Mun nenään tuli ihan aavistus jotain viemärintuoksua. Mutta tiedän sen leikattavan hajun, hyvä ettei tule kakomisreaktio. Mun ainoa pelko on, että tästä jää pysyvä tila. Samalla pyyhkiytyy ihan järjetön määrä asioita, joita mä en voi kokea enää. Kaikki tuoksumuistot sen lisäksi. Mulla oli aiemmin supernenä.
Just kerkesin saamaan käsiini avaamattoman pullon Dalimaniaa. Tiedän kyllä kelle antaa sen,mikäli hajuaistini ei enää palaa.
Sanomattakin selvää, että syöminen on ollut vaikeaa. Sekä stimulanteista johtuen, että nyt siitä kun ruuassa on pelkkä koostumus mutta ei makua. Tuntuu suoraan sanottuna ihan vitun kurjalta. En edes tiedä miltä mun laittama ruoka maistuu. Mulla ei ole makumuistia.
Mut ainakin syömisen pitäis sinänsä olla helpompaa kun ei tartte ajatella makua. Kauheemmatkin sapuskat menee. Ei tule ahdistusta siitä kuinka paskalle haisee, kun ei itse tajua.
Muutenkin on viime aikoina ollut kovin mustia ajatuksia maailmasta. Maailma on rikki. Aina pitää yrittää tavoitella enemmän ja enemmän voittoa. Sitte itketään kun lompakkoon ei kilahtanut normi miljoonan sijasta kuin 950 tonnia. Kehityshän oli miinusmerkkinen yhhyyy.
Jos se puuttumaan jäänyt 50 tonnia näkyy arjessa radikaalisti niin saa olla aika kallis maku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti