Yksi syy misantropiaan on ihmisten käytös. Moni asia on ristiriidassa pääni ja maailman välillä. Ihmiset puhuvat kauniita asioita ja kampanjoivat luomun puolesta, kiusaamista vastaan, lasten oikeuksien puolesta jne jne. samaan aikaan kiiltokuva romuttuu toisesta päästä.
Hyväntekeväisyysjärjestöissä pyörii rahaa ja murto-osa päätyy asianomaisille, hupsista vaan. Luomukriteerit näyttävät paperilla kivalta ja kuluttaja ostaa itselleen paremman mielen, ohoppista. Kampanjoidaan koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista vastaan, samaan aikaan aikuiset ihmiset syljeksivät kadulla päälle ja huutelevat *tun homoa, horoa, vammasta, läskiä etc. "Menisit hoitoon", "Saunan takana on tollasille tilaa". Somessakaan ei osaa aikuinen ihminen käyttäytyä. Vähän kun nousee tunne pintaan niin ollaan valmiita lähettämään eri mieltä oleva paloiteltuna Timbuktuun matka-arkussa tai vähintään Siperiaan junalla. Se on vissiin ihan okei.
Kaikelta hyvältä putoaa pohja. Tekopyhyyden juhlaa. Kyllä mä haluaisin uskoa hyviin asioihin, mutta samaan aikaan näen ympäröivässä maailmassa jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti