Erityinen kiinnostus

Pidän punaisesta tukasta ja pisamista. Aihe saa innostumaan välittömästi. Jaksaisin puhua asiasta loputtomiin ja tutkia asiaa loputtomiin. Periytymistä, esiintyvyyttä maailmassa jnejne. Löysin kaavion joka menee mun aivoihin. Periytyvyys ei  tietenkään ole näin yksioikoista mutta tämä on karkea yleistys.

Punatukkaisuus on väistyvä eli resessiivinen ominaisuus (r), kun taas  rusketukkaisuus on dominoiva (R). Resessiiviset ominaisuudet tulevat näkyviin vain kun niitä periytyy yksi molemmilta vanhemmilta.Eli jälkeläisellä on kaksi resessiivistä (r) alleelia. Mikäli ihminen on geenin kantaja (Rr) niin punapigmentti ei yleensä näy. Mikäli geenin kantaja (Rr) tapaa toisen geenin kantajan (Rr) on mahdollisuus punatukkaiseen jälkeläiseen 25%. Mikäli kantaja (Rr) tapaa punatukkaisen (rr) partnerin, on mahdollisuus saada punatukkainen  jälkeläinen  50%.

Periytyvyys  ei  ole yleensä näin yksioikoista. Koska monta  muuttujaa. Mikäli olet geenin  kantaja sinulla SAATTAA olla näkyviä ominaisuuksia kuten pisamia, hyvin vaalea  iho, vaaleat hiukset mutta ei kuitenkaan punaisia hiuksia.  Voi olla geenin kantaja vaikka olisi  mustat hiukset ja tumma  iho. Harvinaisin yhdistelmä on punaiset hiukset ja siniset  silmät. Veikkaan syyksi sitä että  sinisilmäisyys on myöskin resessiivinen eli peittyvä ominaisuus joka ei periydy ihan helposti jos vanhemmilla on muunvärisiä silmiä kuten vihreää tai ruskeaa.

Ihossa ja hiuksissa on kahdenlaista pigmenttiä. Eumelaniinia joka saa aikaan tummia sävyjä. Mikäli kehosi tuottaa paljon eumelaniinia, hiukset ja iho ovat tummat. Mikäli  keho tuottaa eumelaniinia vähän, hiukset ja iho ovat vaaleat. Toinen pigmentti on pheomelaniini, joka tuottaa keltaisen tai punaisen sävyjä. Mutaatio  MCR1 geenissä aiheuttaa häiriöitä näiden kahden pigmentin tasapainossa. Eumelaniinin tuotto vähenee tai estyy ja korvautuu pheomelaniinin tuotannolla. Jolloin ihmisellä on vaalea iho ja punaiset hiukset.

Jotta ei olisi  liian yksinkertaista, niin myös tummatukkaisia punapäitä on olemassa. Tähän en osaa ottaa kantaa enempää koska  geeniasiat ovat monimutkaisia. Käsittäisin asian niin että geenivirheestä on olemassa variaatioita. Mutta tarkoitukseni olikin valottaa asiaa karkeasti yleistämällä.

Kansainvälinen Redhead-day on 5.marraskuuta. On olemassa myös Roodharigendag joka on hollantilainen kesäfestivaali punatukkaisille. Se järjestetään elokuun viimeisellä  viikolla Tilburgin  kaupungissa. 

Kuten sanoin, jaksaisin puhua asiastta loputtomiin. Ja ihastella asiaa loputtomiin. Koen että minulla on spontaani vainu punatukkaisuudelle vaikka se ei näkyisi selkeästi ihmisessä. En muista koska havahduin tähän erityiseen kiinnostukseeni. Muistan ala-asteelta kaksostytöt joilla oli molemmilla punainen kihara tukka ja flanellipaidat. Se oli vaikuttavaa jo  silloin.

Omaa kohtaloani en tiedä, olenko geenin kantaja vai en. Isälläni oli punainen parta ja keltaisenruskea tukka, äitini isällä oli punainen parta. Suvussani ei ole pisamaisia tai punatukkaisia. Pojallani on lähes valkoinen tukka ja mikroskooppisia pisamia. Puolisollani on vaaleankellertävät hiukset ja pisamia, hänen puolensa suvussa on  näkyviä ominaisuuksia punapigmentistä. Mutta kummallakaan puolella ei ole ollut nähtävillä klassista punaista tukkaa.

Tapaus olematon ajantaju

Minulla ei ole ajantajua. Se tulee esiin muutoinkin kuin kiireenä ja myöhästelynä. Esim.sosiaalisissa  suhteissa. Minulla oli 5-vuotiaana kaverina Mirva ja Eeva-Mari. Asuimme Kiveriössä Lahdessa. Vuosia myöhemmin kun seikkailin Lahdessa itsekseni, muistan kävelleeni ovelle, jossa Eeva-Mari asui. Sieltä tuli avaamaan joku ihan vieras ihminen, jolle selitin pitkät pätkät, minkä takia olin tullut. Sitä muistikuvat eivät kerro, joinko mehua kys. ihmisen pöydässä hetkeä myöhemmin.

Lähempänä teini-ikää, kun olin saanut jo oman puhelimen, soitin Mirvalle. Jotenkin kuvittelin hänen muistavan minut. Puhelu oli pitkä, mutta en muista muuta. Olen vuosien varrella törmännyt myös muihin senaikaisiin ystäviini, mutta kukaan ei muista minua. En ihmettele, 5-vuotias unohtaa nopeasti. Itse muistan heistä jokaisen.

Aikuisiällä otin yhteyttä kaveriini jota en ollut nähnyt kymmeneen vuoteen. Jotenkin kuvittelin että kaikki olisi kuten ennenkin. No ei ollut. Olin jäänyt hetkeen jossa olin yhä 8-vuotias. Hengasimme teini-ikäisinä  myös hetken, mutta siitä minulla ei ole paljoakaan muistikuvia. Hänelle oli tapahtunut paljon kymmenessä vuodessa, mutta ei se minun päähäni mahdu että se muuttaa ihmistä.

Tapasin Forssassa asuessani myös erään ystäväni. Olimme päivittäin tekemisissä vuosina 2002-2004. Kerrat harvenivat kun he muuttivat Lahteen. Viimeisin tapaaminen oli 2009 ja sen ihmisen yhä muistin. Emme olleet nähneet kymmeneen vuoteen. Ulkokuori ja kaikki eleet ja ilmeet olivat yhä samat. Muutoin en enää tunnistanut. Olin jäänyt hetkeen kymmentä vuotta aiemmin.

Tämä on aiheuttanut paljon kiusallisia tilanteita. Onneksi olen oppinut miten tehdä oikein. Pidän suuni kiinni vaikka sieltä ponnahtelisi millaisia muistikuvia tahansa. Ei  niitä enää voi kertoa,  kun on kulunut vuosikymmen. Vaikka minä muistaisin kristallinkirkkaasti, niin ei se toinen muista. Mikäli se toinen muistaisi ja niillä asioilla olisi merkitystä, niin ehkä hän olisi ottanut yhteyttä tai olisimme olleet tekemisissä säännöllisesti.

Siihen on syynsä että vuosien varrella ihmiset jäävät matkan varrelle. Kipinä ei riitä ystävyyteen, eikä yhteistä säveltä löydy. Silloin on parempi antaa vain olla.

-

Heitin fantasiakirjallisuuden sekä elokuvat romukoppaan jo kauan sitten. Scifi ja mutantit iskivät kovemmin. Näistäkään ei kaikki mene. Star Warsista pitää varmaan enemmistö, mutta siellä on yksi asia ylitse muiden. Millenium Falcon. Ei edes mikään henkilöhahmo. Vaan avaruuden Toyota Corolla. Paska romu joka ei kuitenkaan petä.

Batmanissakin tykkään eniten Jokerista. X-menissa pidän kokonaisuudesta. World Of Warcraft saa anteeksi fantasiamaisuutensa. Tipuin kylläkin WoWin kelkasta jo kauan sitten. En jaksa keskittyä.

Kilpa-ajot

Paljon käy mielessä. Muistoja lapsuudesta Vierumäeltä. Koulun joulujuhlan kenraaliharjoituksista. Koko 5-6 luokan kuoro lauloi ihan pokkana "Joulupukki,joulupukki, valkoparta vanha ukki. Käyppä tänne,emme pelkää. Isä antaa sulle selkään." Tilanne oli hulvaton ja on jäänyt mieleeni täysin kirkkaana. Sitten sai jännätä muistuvatko oikeat sanat varsinaisessa joulujuhlassa. 

Tuntuu lapselta aikuisen kuoressa. Osa ominaisuuksista on jäänyt lapsuudesta. Ajatteluun on tullut enemmän syvyyksiä, ehkäpä siksi, että on enemmän tietoa elämästä. 

Jos työturvallisuutta ei olisi, niin mä ajelisin töissä rullakoilla ja roclilla ja vetäisin kurvit hienossa slidessa. Innostuminen näkyy. Eikö ihmiset yleensä tunne mitään, kun mä en näe reaktioita ulospäin?

Vähän pitää olla spedeä. Villessäkin on vähän spedeä. Olisi omituista jos ei olisi. Jos Villen sisäinen spede katoaa, tiedän jonkin olevan vialla.

Ensilumen tuoksusta tulee mieleen pussikalja. Vierumäen tunneli, 12 pakit ja nilkkoja myöten loskassa. Leveälahkeiset housut olivat kyllä kaikkea muuta kuin kivat. Jäätyivät tönköiksi ulkona ja sulivat sisätiloissa. Siinä kastuivat mukavasti kengät ja sukat.

Saamattomuuden kupla

Tänä aamuna oli tavoitteena lähteä käymään labrassa, jonka jälkeen kauppaan. Sitten siivous loppuun eli matot sisään kun ne eilen sinne jäivät sekä lattioiden pesu.  Heräsin klo 7.00 enkä ole toteuttanut näistä yhtäkään. Nyt kello on yli puolenpäivän.

Eilen oli tahmea aamunaloitus ja piti vähän imuroida. Draivi iski. Lopputulema oli, että kämpän järjestystä  oli muutettu, tavarat hujan hajan ja matot viety ulos. Vähän lähti homma rönsyilemään. Aloitin aamulla ja lopetin iltaseiskalta kun virta vain loppui. Kaput.

Pään sisällä käy kuorsaus, jota on ihan käsittämättömän vaikea karistaa. Auttaiskohan jos kävisi tekemässä lumienkeleitä hangessa?

Kasaan raavittuja paloja

Tuotteita, joiden pariin palaan aina tehtyäni kokeilukierroksen. Todetakseni että yhtä hyvää korvaajaa ei löydy.

Whamisa Deep Rich-kasvovesi, korealaisen luonnonkosmetiikkamerkin kasvovesi, koostumus paksuhko. Patyka Huile Absolue, öljyseerumi. Isadoran build up-mascara wp. Muut ihon ja hiustenhoitotuotteet ovat kokeiluvaiheessa, varmaan ikuisesti.

Ylläolevia kolmea tuotetta ei ole aina kaapissa hintansa takia (paitsi ripsiväri) Kasvovesi kuluu kolmessa kuukaudessa, öljyseerumi puolessa vuodessa. Ehkei kallein investointi kun kyse on tuotteista jotka toimivat. Rahaa menee enemmän hutiostoihin. Ripsiväriä käytin uskollisesti 15 vuotta kunnes koostumus muutettiin tämän vuoden aikana.

Näitä ostan tuoksun takia: Yves Rocher Monoi de Tahiti, Lavera Basis Sensitiv. En ole kauhean merkkiuskollinen. Jos aikoo kokeilla jotain tyyriimpää eli + 20 euroa niin arvostelut netistä monesta lähteestä. Voin myöntää että se on vähentänyt hutiostoja.