Muonitus ei pelaa

Pohdin paljon perhearjen toimivuutta ruuallisesti. Jatkuvasti pitäisi ennakoida ja suunnitella. Ruuanlaitto tuntuu pakkopullalta. Kukaan ei syö kun ruoka on valmis, kukaan ei syö ruokapöydässä. Tai siis lapset syövät. mutta Ville syö tietokoneella. Ennen ruokaa käydään jääkaapilla ronkkimassa ja sitten kun on ruoka-aika, ei kummasti olekaan enää nälkä. Lapset käyvät ronkkimassa jääkaapilla heti kun silmä välttää, itsestään on kadonnut pussillinen omenoita ja monta litraa maitoa eikä kukaan ole huomannut. Olen ratkaissut asian ostamalla välipalaksi tuotteita joita lapset eivät syö ja maidoksi kaura tai mantelimaitoa. Perheessä on myös ruoka-aine ongelmaisia. Yksi ei syö lähes mitään, kaksi syö melkein kaikkea mutta ne tietyt ruuat "unohtuvat" jääkaappiin kun vaatisi lisukkeen keittämistä tai edes lämmityksen mikrossa. Sen sijaan otetaan leipää. Välillä tuntuu että kaiken pitäisi olla passattuna valmiiksi jatkuvasti että ruokahuolto toimisi edes vähän paremmin. Ei se silti toimi kun ei muisteta että jääkaapissa on se ruoka, otetaan leipää. Leivän ostamisen lopettamista on kokeiltu, ei toimi. Sitten ei syödä mitään ja kiukutellaan. En ole itsekään mitenkään järjestelmällisyyden perikuva, monesti on niin monta asiaa mielessä ja menossa että ei ehdi syömään. Ainä lähdössä ja pitäisi muutakin tehdä, skippaan syömisen. Pitäisi tehdä eväät ja aamupala valmiiksi jo illalla. Mutta sitten huomaan että kaupassa pitäisi käydä jotta nämä asiat voi toteuttaa. Kauppareissu siirtyy seuraavalle päivälle. Menen aamulla kauppaan, en ehdi laittaa ruokaa koska töihin lähtö. Ärsyttää ostaa jääkaappia täyteen välipalaa ja ruokatarvikkeita päiväruokaa varten koska välipalat syödään samantien ja ruoka jätetään syömättä.

Kosmetiikkarutiini

 Kevyempää hömppää, eli kosmetiikkaa.

HG:eli holy grailit joita ostan aina uudelleen:

Idun Minerals-mineraalipohja sävyssä Freja (kiiltävä ja keltasävyinen),

Isadora build up-mascara vedenkestävä sävyssä 21 tummanruskea tai musta

Anastasia Beverly Hills dipbrow pomade Auburn tai Nyx Cake eyebrow powder Auburn tai MAC luomiväri sävyssä Swiss Chocolate. Näistä Nyx ja MAC ovat hyvin punaisia kulmissa kun taas ABH on ruskeampi.

Korostuspaletti The Balm Manizer Sisters

MAC luomiväri-All That Glitters

Kaikki muu onkin sitten sellaista huttua joka pyörii meikkipussissa vuodesta toiseen ja on ihan satunnaisessa käytössä.

Shampoosta ei ole muita toiveita kuin että olisi sulfaatiton ja toistaiseksi XZ-Nokkonen on suoritunut tehtävästä erinomaisesti. Muista on jäänyt kutitus tai liimaletti. Hoitoaineen HG:t ovat Mill Creek Botanicals Keratin ja XZ Nokkonen. Pohjustuksena tieto että tukkaa ei ole käsitelty kymmeneen vuoteen muulla kuin kasvivärillä joten kunto on hyvä.

Kerran kuussa värjäys hennalla, nyt on tosin roikkunut pidempään kun en ole saanut aikaiseksi mitäääään.

Ihonhoidossa mennään akselilla luonnonkosmetiikka, käytössä Lavera Basis Sensitive ja Avrilin kasvovesi joka on alkoholiton.

Maskin käyttö on saanut ihon räjähtämään. Koskaan ei ole ollut epäpuhtauksia tms. mutta nyt puskee maskialueelle ihan huolella. Kasvoihin sattuu koska kutisee ja epähuomiossa raavin.

Paikallaan.

Veto pois. On tympeä fiilis. On sellainen isompi turhautuminen omaan elämään ja ihmisiin yleisesti. Tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi eikä ole tyytyväinen oikein mihinkään. Se on rutinoitumisen kääntöpuoli. Tyytymättömyys kun kaikki menee samalla tavalla koko ajan. Päässä pyörii suorituskupla. Suoritan päivän pakolliset niin pääsen seuraaviin suorituksiin. Suorita työ, suorita arki, suorita parisuhde ja vapaa aika. Tämän olen nähnyt ennenkin. Tiedän että vika on korvien välissä koska en ole itselleni kovin armollinen. Syyllistän itseäni jos en tee tarpeeksi. Syyllistän myös muita jos eivät tee tarpeeksi. Turhaudun jos mokaan. Koska ainoa tavoite on ettei mokaa ja on perfekto. Tavoitteet itselle on ainakin "realistiset". 

Turhautuminen ihmiskuntaan on tuttu juttu. Tuntui paremmalta kun ei ollut somea eikä nettiä josta lukea uutisia, joissa toisten asioita revitellään ja skandaaleja hierotaan naamaan mitä hienoimmilla otsikoilla. Kyllähän nekin saa rajattua elämästään pois, valintojen maailma. Juutun helposti negatiivisuuteen. Uteliaisuus on kumminkin se mikä minut pitää netin syövereissä. Tiedonhaun helppous ja kaikkea löytyy.

Uusia tuulia, edes vähän.

Tämä viikko on mennyt virtaisissa tunnelmissa. Vähän spedeilyn meininkiä ja hyväntuulisuutta. Olispa aina niin. Ajatuksenjuoksu on ollut selkeää. Kunnes eilen ei enää irronnut. Oli vähän kömpelö ja puolittain väsynyt päivä. Ajatuksiin vajoaa helposti ja unohtelen ja säädän. Hajuaistin kanssa on ollut hetken hankalaa, musta tuntuu että suurin osa ihmisistä haisee propuille. Ne ovat niitä keltaisia bakteerimöykkyjä nielussa joista lähtee ihan jäätävä haju. Kiva yritää puhua kenenkään kanssa kun se jää maskin sisään pyörimään. Vaikea sille asialle on mitään tehdä jos nielu kerää proppuja, siinä ei hammaspesu auta. 

Työt loppuvat tämän kuun lopussa. Kyseessä on määräaikainen soppari. Jatkoa olisi toki ollut tiedossa mutta määräaikainen sitoo niin paljon ettei ole edes mahdollisuutta hakea muualle. Saispa työkaverit mukaan sinne mihin seuraavaksi menenkään. Tavallaan 1,5 vuodessa ei ehdi asettumaan, mutta sen verran ehtii tutustua muihin että tottuu. Siksi hain Cittariinkin, tuttua ja turvallista. Toivottavasti löytyisi vakiduunia. En mä ajatellut pitkään olla työttömänä. Toivossa on hyvä elää, paikkoja kyllä on mutta kaikki ei ole minusta kiinni. Nyt kun tulee tauko niin toivon että saan aikaiseksi aloittaa tankoilun uusiksi ja tehdä siitä rutiinin, siivota kunnolla ja olla muutenkin arjessa suunnitelmallisempi. Saa nähdä. Aikaansaavuus ei ole niitä vahvimpia piirteitä koska joka päivä ei ole virtaa.

Sosiaalinen elämä on edelleen tauolla. Ei mulla oikein ole kenellekään mitään sanottavaa. Tuntuu että elämässä on alkanut viime vuoden aikana uusi jakso. Olen mielessäni päästänyt irti sosiaalivuosista. Tuntuu myös etten jaksa innostua kenestäkään että tutustuisin paremmin. Olemassa olevia kavereita on muutama eikä niillekään ole oikein mitään sanottavaa. Tai sitten en ole innostunut mistään niin paljoa että haluaisin jakaa sitä kellekään. Tosin monesti on ollut tilanne että innostuspuuskissani olen kertonut suu vaahdossa jotain tarinaa ja lopuksi todennut että vastapuoli ei kuunnellutkaan tai ei ollut kiinnostunut asiasta. Niin on aika usein.

Emporio Armani She/Lei/Elle

Tuli markkinoille 1998. Tuoksuu kotoisalle ja lämpimälle. Kuvailisin sitä puuteriseksi ja mantelimaiseksi, ei kuitenkaan ole liian imelä. Ihon tuoksuinen. Tuoksussa on heliotrooppia ja iiriksenjuurta jotka haistan selvästi. Niiden kuvauksiin sisältyy mantelimainen, puuterinen, utuinen. Ei iske kanveesiin, vaikka toki kaikki tuoksut kykenevät siihen jos niissä ui. Muistuttaa todella paljon Naomagic-tuoksua joka tuli markkinoille 2000. Naomagic oli makeampi ja puisemman tuoksuinen. Armanin Shen valmistus lopetetiin viime vuonna. Tuoksua saa yhä kohtuuhintaan verkkokaupoista, kun ottaa huomioon että kyseessä on edP, eau de toilette-versiota tästä ei ole. Naomagic lopetettiin ennen vuotta 2005 ja sitä voi löytää yhä eBaysta aivan järkyttävin hinnoin. Pelkään että Armanin She:lle käy samoin koska tuoksulla on kiinteä käyttäjäkunta.

Puhelimen valinnan vaikeus

Joka toinen yö vedän Citymarketin kassaa ja sitten taas Tokmannin kassaa. Välillä molempia salaa ja toivon ettei esimies näe. Muutan myös usein öisin, johonkin karseaan luukkuun keskustassa. Valitan kun ikkunasta näkyy väärä maisema. Nämä ovat viimeaikaisia unia.

Olispa lunta. Olispa pakkasta. Muuallakin kuin valokuvissa ja muistoissa. Puhelimen hankkiminen on vaikeaa hommaa. Annoin äidilleni Nokia 108, joka palveli usemman vuoden aivan passelisti. Vaihdossa sain häneltä Nokia 3710 foldin, josta akku oli huono. Täydellä latauksella kesti n.4 päivää ja akun ollessa kahdella tolpalla saattoi puhelun aikana imaista sen tyhjäksi. Ostin täysin uuden akun mutta siinä sama ongelma. Aikani kaivelin netistä peruspuhelimia ja päädyin taas Nokia 108. Olisin valinnut kamerattoman mallin koska mielummin ei kameraa kuin huono kamera. Mutta niitä ei ollut oikein kohtuuhintaisina. Sen verran pihi olen että en halua maksaa 20 euron puhelimesta 15 euroa käytettynä. En myöskään käsitä miksi 3310 ja 3210 sekä 3510 maksavat paikoitellen 40 euroa. Retrolisääkö?