Uusi blogi..myöhemmin

Vaihdan koko roskan ulkoasun ja vaihdan uuteen osoitteeseen. En tiedä mistä kiikastaa mutta en voi kommentoida mihinkään blogspotin blogiin, tai voin mutta kommentti häviää. Samoin en voi muokata blogissani näkyviä blogeja vaan minun pitää mukamas kirjautua sisään vaikka olisin jo kirjautunut. Blogit eivät myöskään päivity minulle asti vaan jossain blogissa saattaa näkyä että on viimeisin päivitys kaksi kuukautta sitten... Lievästi sanottuna ottaa kupoliin, enkä tiedä paraneeko homma vaihtamalla paikkaa.

Nukkumaanmenopohdintoja

Uutta ulkoasua, tosin vähän hätäisesti säädetty kaikki. En ole tähän tyytyväinen enkä edes varma haluanko pitää tätä. Noh teen tämän loppuun kunhan löytyy sopiva rako. Mietin eilen nukkumaanmennessä (taas) kun asiat alkavat parhaiten rullaamaan päässä. En ole aikoihin tuhlannut ajatustakaan menneeseen. Teini-ikään kyllä, mutta en siihen mikä oli käännekohta elämässä ja mitä on tapahtunut itsetunnolle. Miten olen voinut vihata niin paljon joskus. Olin raivoissani lähes kaiken aikaa. Ihmisille lähinnä kaikesta pahasta. En edes tiedä mistä se lähti mutta jatkuva inho oli painavaa ja ahdistavaa. Omalla ajatelullani loin omat demonini joista en ole päässyt täysin vieläkään. Myöhäinen teiniangsti kesti lähes parikymppiseksi :D Itsetunto ei ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä, mutta parantumaan päin. Oikeastaan raskauden ja synnytyksen jälkeen on ollut paljon parempi, vaikka oli todella vaikeaa hyväksyä ulkoisia muutoksia+elämänmuutoksia. Samalla myös mielikuva naiseudesta on muuttunut, en osaa sanoa tarkalleen miten, mutta oma olo on muuttunut asian suhteen. Saattaa liittyä äitiyteen ja siihen  että nainen on uutta elämää kantava systeemi ja että hei minäkin pystyn tähän. Enkä ole koskaan tuntenut itseäni mitenkään kauhean naiselliseksi vaikka jotain hörssöjä onkin tullut käytettyä. Mutta ei se ole vain ulkoinen seikka. Ei se tunne tule vaikka tunkisi kuinka monta kukkamekkoa, tulee vain typerä olo. Nyt on helpompi olla, panta ei kiristä päätä eikä ole niin paljoa ulkonäköpaineita. Tulen myös paremmin toimeen itseni kanssa.

Jauhaa jauhaa

Viimeinkin aikaa itselleni ja vielä sain otettua kuvankin postaukseen :D Kirppispöytä siivottu ja ihan hyvin oli tavaraa mennyt kaupaksi. Sain omani takaisin pöytävuokrasta ja joitain euroja päälle. Samalla reissulla mukaan tarttui oranssi Mouli Julienne. Äidillä on samanlainen, ollut niin kauan kuin muistan. Joten ostomotiivina toimi osittain muisto, pääosana tarve. Raastinrautani on kapea ja ihan onneton käyttää, siksi en juurikaan raasteita syö. Mutta nyt kelpaa jauhaa ja voin käyttää lapsityövoimaa heti kun mahdollista hähää!

Tehosekoitinkin on hurissut lähes päivittäin muutaman oivalluksen jälkeen. Avokadoa ja banaania voi käyttää smoothiepohjina kuten maitoa. Poika ei avokadoa syö sellaisenaan mutta tehosekoittimen kautta käytettynä ja vaikka inkiväärillä ja persiljalla höystettynä uppoaa kyllä. Joten tästä on hyvä aloittaa kasvishuijaaminen jos ei muuten mene. Banaani peittää sopivasti kaikki maut. Ensi kertaa korvasin myöskin perunan lantulla ja palsternakalla. Ei jaksa aina samoja lisukkeita ruuan kanssa. Makaronilaatikon tein punajuuriraasteeseen joten osuvampi nimitys taitaa olla punajuurilaatikko. Kasvissyöjäksi en lähde mutta toivoisin saavani ruokavalion kasvisvoittoiseksi. Leivät ovat vaihtuneet ajat sitten hedelmiin ja jogurttiin. Leipä on liian helppo tehdä ja sitten huomaakin että tuli syötyä liian monta ja normi ruoka jää väliin. Kosmetiikkarintamalla ajattelin siirtyä kokeilemaan mineraalimeikkejä. Törmäsin apteekissa Idun Mineralsiin joka oli I love me-messuilla. Sävyn valinta on käynnissä. Ilmeisesti ihoni on neutraali mutta kuitenkin selkeästi kellertävä. Lämpimän sävyiset meikkipohjat ovat liian keltaisia.

Soodapesu

Viimeinkin sain pitkäaikaisen haaveeni totetutettua, kirppispöytä viikoksi! Kauheasti myytävää ei ehtinyt loppupelissä lähteä kun lahjoitin puolet pois ennen kuin pöytävuokra alkoi. Voisihan sinne lastenvaatetta viedä mutta kun ei millään raaskisi, niitä voi tarvita vielä ja ovat värikkäitäkin. Omia rutkuja vein kyllä ahkerasti, en taida omistaa enää mustia vaatekappaleita kuin maksimissaan kaksi. Sinne lähti platform-saappaat ja Lipin paidat parilla eurolla. En viitsinyt huutoon laittaa kun ei Suomessa liiku kuin tietyt mallistot vaikka olisivat kuinka vanhaa tahansa. Kokeilin hiuksiin eilen soodapesua. Hennaväriä irtosi suht reippaasti vaikka normaalisti väriä ei juurikaan irtoa kuin muutama päivä värjäämisen jälkeen. Mutta en huomannut kulahtamista. Pakkasen tultua päänahka on ruvennut taas hilseilemään ja kutisemaan vaikka pesisin hiukset vain kerran viikossa. Ja ei, syy ei ole harvoissa pesukerroissa. Tervashampoo auttaa päänahan kireyteen ja hilseilyyn. Samalla kuitenkin kun päänahka on kuiva, hiukset ovat äklörasvaiset harvoista pesuista huolimatta. Hiuksillani on taipumusta rasvaisuuteen ainoastaan silloin jos pesen liian usein (joka päivä tai joka toinen) Olisi kiva saada joskus edes hiuksiin vähän tuuheutta ja karheutta. Hennaaminen auttaa hetkeksi, sen jälkeen oma liukas hiuslaatu palautuu pikkuhiljaa ja kuontalo on jälleen lättänä. Eikä sitä räjäytä mikään. Soodapesu tuntui auttavan vähän, juuri oli oikein narskuvan puhdas mutta kuivuttuaan ei taas toivoakaan. Voihan se olla että näin pitkä tukka on vain niin raskas ettei tätä saa tuuheaksi kuin kreppiraudalla. Harmi että viskasin kaikki kähertimet pois. Tällä hetkellä ei oikein ole mitään projektejakaan joista kirjoitella tai ottaa kuvia. Tai olishan mulla hyvä idea ottaa kuva kunnon poppivehkeistä jotka raahasin porukoilta. Kasetti kulkee ja radio pauhaa.

Jatkoa pätkiville ajatuksille

Kaiken näköstä pyörii päässä kun käy nukkumaan, mutta aamulla ne ajatukset ovat tiessään. Joulu on ovella mutta enpä ole valmistautunut siihen oikein mitenkään. Muutaman lahjan olen ostanut lapsille ja tietty käydään sukulaisten luona mutta muuta ohjelmaa ei ole. Nyt on pojan kanssa joku ihan ihme vaihe menossa. Tuntuu vaikealta antaa hoitoon tai poistua mihinkään ilman lasta, ikävä tulee heti. En muista että kertaakaan olisi ollut näin kiintynyt aiemmin. Tosin mua vaivaa paha vauvakuume jonka olen vasta hiljattain pystynyt myöntämään. Tuntuu että rakkautta on niin pohjattomasti jaettavana että toinenkin muksu olisi ihan hyvä juttu. Nähtäväksi jää koska alkaa tapahtua. Yritykseen en lähde, spontaani on parempi vaikka siihen voi mennä vuosia.
Muoksista 1.1.2014
Jätin aiemman pätkän hautumaan luonnoksena kun en viitsinyt postata tynkää ja ajatus hävisi kuin pieru Saharaan. Vuosi on vaihtunut eikä mitään tehty. Rötväsin sohvalla ja söin raakasuklaata. Jotenkin mukavan seesteinen olo. En ole aikoihin miettinyt tai stressannut siitä millainen olen tai haluaisin olla tai sitä miten muut minut näkevät. On joku tietty mielikuva itsestään päänsä sisällä ja koittaa saavuttaa sitä vaikka ei tuntuisi mukavalta tai omalta. Olisi sullouduttava siihen muottiin jonka on itsestään luonut. Typerää.Kävin muutama päivä sitten Maijun kanssa lähteellä hakemassa vettä. Tänään kävin uudelleen eikä olisi pitänyt kurkistaa lähdekaivoon, siellä seikkaili sammakko. No se oli pientä eikä haittaa mutta vieressä pohjalla makasi hiirenraato, mielikuva puhtaasta vedestä romuttui aika tehokkaasti :D Mutta voin lohduttautua että normaaleissa kaivoissakin on ties mitä eikä niissä vesi vaihdu yhtä nopeasti. Lähteen vesi on sentään kylmää joten tuskin mitään kummia aromeja on veteen päässyt. Tupakan polttaminen loppui kuin itsestään, se vain jotenkin unohtui. Hyvä niin koska ei ole tehnyt edes mieli. Tavoitteena olisi maaliskuun loppuun mennessä lopettaa myös mielialalääkitys ja katsoa kuinka lähtee sujumaan.