Vitsaus

Eilen illalla kymmenen tienoilla alkoi oksennusrumba, kummallakin. Viime yö oli siis erittäin hektistä kisaa siitä kuka ehtii vessaan ensin kun sattuu tulemaan molemmista päistä vartin välein. Enpä ole tätäkään herkkua päässyt kokemaan yli kymmeneen vuoteen eikä olisi tarvinnut nytkään. Kaikista sairastamistani taudeista tämä on ehdottomasti nro.1. Kiva hoitaa pientä lasta kun ei ole toisestakaan apua sairastumisen takia ja omat jalat hädintuskin kantavat. Poju sattuu viihtymään aika paljon sylissä mutta nyt ei vain kykene. Riemu repeää jos tarttuu poikaan, mutta ainakaan vielä ei ole merkkejä. Toivottavasti ahkera käsien kuuraaminen ja ihokosketuksen välttäminen auttaisi kun käsittääkseni vatsatauti leviää pisaratartuntana. Jos ei nouse tuolista niin tämä tuntuu vuosisadan krapulalta päänsärkyineen. Jos poika ei ala sairastaa niin ensi viikonlopun suunnitelmat onnistuvat, olisi tarkoitus juhlistaa avoni synttäreitä ja lähteä vähän bakkanaaleihin. Olin ihan intopinkeenä kun viime kerrasta on aikaa useita kuukausia. Mut jos toisin käy niin eihän sille mitään voi. Huomenna olisi aika neuvolaan ja depressiohoitajalle. Saa nähdä kuinka käy. Ja jos meillekin porukkaa tulee niin täytyy kuurata kämppä ovenkahvoja myöten ettei leviä, vaikka oltaisinkiin jo ennen viikonloppua  kunnossa.