14.1.2018
Kännykän kehityshistoria milleniumina.
Sitä on elänyt jännän vaiheen teini-iässään kännyköiden suhteen. Silloin oli jotain alkeellisia kännyköitä 2000-luvun taitteessa ja palveluihin kuului känttyjä soittoaaniä sekä logoja. Kännykkää ei ollut edes kaikilla. Kaikki kävi nopeasti. Telkkarista tuli paljon mobiilipalvelumainoksia ja erilaisia palveluntarjoajia (mieleeni tuli GoMobile ja DjEsko) Sitten tuli simpukkapuhelimien aikakausi ja soittoäänet vaihtuivat polyfonisiin, taustakuvat ja logot värillisiin ja liikkuviin. Sen jälkeen putosin kärryiltä, en edes muista koska on tullut ensimmäinen alkeellinen älypuhelin. Kuulun edelleen niihin joilla on alkeellinen kännykkä ja digikamera. Tavallaan jäin teini-iässäni taitekohtaan jossa on ollut molempia malleja kännyköistä, sekä alkeellinen malli sekä älypuhelin. Minua ennen tulleella sukupolvella ei ollut kännyköitä ja jälkeeni tulleet eivät välttämättä tiedä muista kuin älypuhelimista.
13.1.2018
Syklejä
Loma meni univelassa ja hälinässä. Oli aika tapahtumarikas joulu, eikä ne tapahtumat kauhean kivoja uutisia olleet paitsi yksi. Lomaan sisältyi syntymää, kuolemaa ja läheltä piti. Musta on mukavaa huomata kuinka pienetkin asiat voivat olla liikuttavia. Tuntuu että nuorempana olin kuin kivi. Ja sitten kun ahdistuin liikaa niin oli pakko ottaa nappia jotta olisin kuin kivi. Musta on tullut ihan hirvee itkupilli, jokainen asia on niin ihanaa tai paskaa tai muuten tunteita herättävää. Mietin koulumaailmaakin ja edelleen tuntuu et meinaan jäädä ulkopuolelle. Mulla on ajatus että jään kumminkin kun aiemminkin jäin, ylä-aste oli poikkeus. Tavallaan mä en edes halua tutustua kehenkään, koska tutustumisvaihe kestää pari vuotta. Sitten koulu on ohi ja me ei nähdä enää tai yhteydenpito jää. Tai sit tuntuu paskalta lähteä täältä kun on saanut hyvän ystävän. Mä en uskalla. Mietin sitäkin et mä en halua tuhlata aikaani ja energiaani ihmisiin jotka olis vaan käymässä tässä elämässä, niitä on ollut aika monta vaikka kuvittelin että aika ei erota. Kyllä se erottaa ja sinä aikana ihmiset muuttuu. Mä jään siihen hetkeen kun tiet ovat eronneet ja rakoa on vaikea kuroa umpeen kun tietty raja ylittyy. Tottakai sisäistäminen vie aikaa ja on mahdollista tutustua uudelleen, mut onko se sen arvoista? Ja haluan uskoa et jokaisella ihmisellä on ollut tarkoitus mun elämässä, oli se sitten pysyvää tai sellainen ihminen joka käväisi joskus. Tutustumisasiaa on kyllä aika turha puida tulevaisuuteen käy miten käy, jollain tasolla se jarruttaa tutustumista. Ens kesänä olis Nightwishin keikka Lahdessa. Jotenkin ollut hiljaiseloa koko bändin seuraamisen suhteen. Tykkään kaikesta materiaalista ennen Anettea. Tulee tuulahdus parikymppisyyttä niin kaukaisista ajoista. Muistan vielä sen hetken kun Tarja sai kenkää. Istuin Jepen sohvalla jossain päin hesaa ja katoin sivusilmällä maikkarin uutisia, sit se uutinen tuli. Pari minsaa myöhemmin 3510 piippas ja Mandilta tuli viesti että oonko kuullut jo mitä tapahtui. Nauroin aiemmin viime vuonna dokkarille jossa Take Thatin fanit itkivät kun bändi hajosi, ei ehkä olis pitänyt. Itse olin maikkarin uutisten jälkeen vihainen, surullinen ja hämmentynyt ja vaikka mitä. Koko myrskyn laajuuden on käsittänyt vasta jälkikäteen ja se on käsitelty. Nightwish Tarjan aikana on kaunis muisto, eikä enää tunnu katkeralta. Jotenkin teiniminäni kuvitteli sen olevan ikuista ja bändin pysyvän aina samanlaisena. Olin intopinkeenä kun kuulin että juhlajulkaisuun kuuluu paitoja. Olen kironnut että kultaisella ysärillä ei tunnettu naisten bändipaitoja, eikä Oceanbornin aikaisia paitoja juurikaan ole saatavilla. Olisi kiva nähdä kaikki bändin viralliset paidat rivissä ensimmäisestä uusimpaan. Mulla on tapana jämähdellä aikasykleihin menneessä. Jos mä joskus sisäistäisin sen että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos ja se vie eteenpäin.
7.12.2017
Loman kuvat silmissä
Joululoma häämöttää parin viikon päässä. Sit päästään vihdoin himaan. Meinaan Heinolaan. Koti-ikävä on kaivellut pari viikkoa aika pahasti. Vika ei ole ihmisissä vaan ympäristössä. Musta tuntuu etten viihdy täällä. Tosin ei varmaan voi odottaa että kotiutuu ihan noin vain parissa kuukaudessa. Mulle se ainaki on pitkä prosessi. Kotiudun uuteen asuntoon yleensä kolmessa vuodessa, sen jälkeen muuttaminen on vaikeaa. Heinolan kämppää en kaipaa, lähinnä tuttua ympäristöä ja tuttuja kasvoja ja kavereita ja sukulaisia. Tuttuja näkymiä ikkunasta, missä tahansa Heinolaa päin asuikaan niin aina oli tutut näkymät. Niin koluttu ja kaluttu kotikaupunki. Pakataan kissat myös mukaan niin voi olla pidempään kuin vain sen yhden yön. Opinnot edistyy ihan kivasti, edelleen on vaikea löytää aika koulutöille enkä saa itsestäni niin paljoa irti kuin haluaisin. Mutta mun rima onkin täydellisyydessä joten luultavasti teen ihan riittävän hyvin asiat. Mutta aina voisin tehdä paremmin.
20.11.2017
Opintoja
Blogimaailma alkaa hiljetä selkeästi. Seuraamissani blogeissa ei tapahdu juurikaan mitään, moni lopettaa ja moni unohtaa. Siitä huomaa tavallaan ihmisten elämänvaiheita. Osaa blogeista olen seurannut jo kymmenen vuotta, siinä huomaa kehityksen hyvin. Opinnot sujuvat kivasti, valitettavasti mulle on tullut fiilis että kosmetologin ammattia ei oteta kauhean vakavasti ja sitä pidetään ala-arvoisena kun on "vain" ammattikoulun tutkinto. Toisaalta se on mulle aivan sama, kunhan saan tehdä työtä josta tykkään. Taivas on rajana erikoistumiselle.
19.10.2017
Aikamatkailua
Lueskelin blogeja ja eräässä tekstissä mainittiin että ihminen monesti elää tulevassa tai menneessä. Ajattelee siis mitä pitäisi tehdä tai olla tekemässä tai sitten sitä et mitä tapahtui kymmenen vuotta sitten ja mitä siinä hetkessä olisi tehny toisin. Mulle käy niin usein... ei, jatkuvasti oikeastaan. Mietin vanhoja asioita paljon ja ne nostaa paljon häpeää pintaan. Mä olen harvoin läsnä tässä hetkessä ja tässä päivässä. Joku muistikuva ponnahtaa mieleen lapsuudesta ja sit hävettää, tunne on tosi voimakas ja kuvittelen että asianomaiset muistaa sen asian edelleen ja nauraa mulle. Mut ei se ole todellista. Sit mulla on kiinteä suhde ysäriin. Lapsuuteni oli ysärillä ja alkava teini-ikä. Olin 10-vuotias vuonna 1997. Ysäri-ilmiöt kiinnostavat. Musiikki, muoti ja nuorisokulttuuri muutenkin. Muistan katselleeni musiikkikanava Vivaa ja muistan kun Spice Girls oli Suomessa. Seurasin Jyrkiä vasta 2000-luvun taitteessa. Muistan ysärin kosmetiikkatuotteita ja tuoksuja. Ne on mukavia muistoja ja kiinnostavia. Tyttö ja poikabändibuumi aiheuttaa myötähäpeää. Toinen kiinnostava vuosikymmen on 70-luku. En tiedä sen ajan ilmiöitä ihan kauheasti, mutta ajankuva kiinnostaa. Millaista arki oli, millaisissa pakkauksissa elintarvikkeet olivat, hinnat, talojen ja autojen ulkoasut, vaatteet, astiat jnejne. Tavallaan rumaa mutta värikkyys iskee. Ja ne leveät lahkeet :D
14.10.2017
Koti-ikävä
Muistelen jollain tapaa blogin kulta-aikaa, kun vielä löytyi kipinää kirjoittaa. Luonnonkosmetiikkailua ja ekoilu-boostia jnejne. Masennusta ja ensimmäisen lapsen syntymää. Sosiaalista elämää oli tuolloin enemmän. Kaipaan niitä ihmisiä joita silloin oli elämässä. Ovathan he edelleen mutta niin moni asia on muuttunut- liikaa. Tai sitten on itse muuttunut. Mielenkiinnon kohteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Luonnonkosmetiikka, kasvivärjäys, kasvisruoka, musiikki ja nostalgiatrippailu. Tuntuu että moni on erakoitunut, eikä yhteyttä saa soittamalla eikä viestillä. Harmittaa. Eikä tavallaan saa niihin ihmisiin samanlaista yhteyttä, on vain vaivaantunut hiljaisuus. Kyllä mä sen ymmärrän jotenkin että osa ihmisistä vain käväisee jossain elämänvaiheessa ja sittn tiet eroavat pikkuhiljaa. Oon niin tyytyväinen että olen matkalla kohti tavoitettani- kosmetologin tutkintoa. Silti koti-ikävä kaivaa. Kaikki ne vähätkin ystävät jäivät Heinolaan ja oon tosi huono ystävystymään.
17.8.2017
Projektia
Henna on tummunut hiuksissani liikaa. Aiemmin halusin punaisen, mahdollisimman tumman sellaisen. Nyt haluaisin palata kuparin väriseen, jonka värinen tukkani oli hetken aikaa vuonna 2008. Ostin pullon Garnierin vaalennussuihketta ja levitin hiuksiini ohjeen mukaan. Nyt jää nähtäväksi saanko tällä mitään tuloksia aikaiseksi, koska henna reagoi todella huonosti vaalennuksiin ja värinpoistoihin. Kyllähän se vaalenee, mutta ei se pois lähde. Mulla on vieläpä kunnon kerrostuma hennaa päässä kun en ole kymmeneen vuoteen muuhun koskenut. Jännittää myös kuinka päänahka reagoi vetyperoksidiin. Koulussa on käsitelty käsienhoitoa ja muuta ammattiin liittyvää yleistä asiaa. Kynsienlakkaus on ainakin tällä hetkellä mulle rakettitiedettä, eikä mikään ole tarpeeksi hyvä. Mutta harjoittelua vaatii että pääsee hyvään lopputulokseen. En ajatellut että käsi voisi harjaantua kynsien lakkaamiseen. Mutta niinhän se menee piirtämisen kanssa myös. Taito ruostuu jos sitä ei harjoita. Tai siinä ei voi oppia hyväksi jos ei harjoittele.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ulospääsyä risukasasta
Tankoilun aloitusta uusiksi... Pitkä ja kivinen tie, motivaation kaivuuta Kiinasta asti. Ensin tangon "huolto" eli pesu ja osien s...
-
Kaipaan sitä, kun ei oletettu että on tavoitettavissa koko ajan. Älypuhelin tuntuu taakalta taskussa, jatkuva muistutus siitä, mitä pitäisi ...
-
Olen käynyt Kiteellä viimeksi 2004, en muista reissusta mitään muuta kuin matkaseuran. Sitä edeltävät reissut ajoittuvat ennen vuotta 2000. ...
-
Kummaa aikaa. No oikeastaan ollut jo pitkään. En tiedä mitä on meneillään psyyken ja kropan puolella mutta ne tuntuvat elävän omaa elämäänsä...