15.1.2015

Väliaikatiedote

Hiljaisia hetkiä ei juurikaan ole. Likka vetää rintaraivareita ja esikoinen polkee jalkaa. Sirkus pyörii vakaaseen tahtiin. Reseptejä olisi kiva jakaa mutta en löydä aikaa siihen. Ajattelin kokkailla kasvisruokaa nyt enemmänkin. Idättämistä, linssejä, papuja, sinimailasta, hamppua ja mahdollisesti sarviapilaa. Hampunsiemenistä olen tehnyt juomaa, rouhetta ja hampputofua. Soijamaito tai tofu eivät nappaa maun takia. En ajatellut kuitenkaan vegeksi ruveta, tarkoitus on lähinnä vähentää lihan syöntiä. Syön edelleen siis juustoa, voita, kananmunaa jne. Ja tykkään vihanneksista niin mikä jottei. Ei ole mitään periaatteellistä. En ole koskaan viitsinyt kokata kasvisruokaa koska koin sen vaikeaksi ja yritelmät ovat olleet mauttomia. Jatkuva jauheliharuokien puputtaminen tulee korvista ulos, samoin kana. Tämä tuo syömiseen vaihtelua :)

23.12.2014

Hiljaista

Pitkä tauko. Ei ole ollut oikeastaan halua eikä aikaakaan kirjoitella. Nyt kun lapsia on kaksi, elämä on aikamoista pyöritystä. Sama vanha äitiyden sivuoire nostaa päätään, tosin eri asioista kuin viimeksi- syyllisyys, riittämättömyys ja huono omatunto. On huono omatunto siitä että keskityn nin paljon vauvaan eikä esikoiselle jää niin paljoa aikaa kuin ennen. Vauva vaatii seurustelua toisin kuin esikoinen aikoinaan. En ole kokenut tarpeelliseksi raportoida löydöistä tai pakkelikertomuksista koska elämä rullaa aika tavalla mutsilandian syövereissä. No mutta olenhan mä päässyt kerran jo humpalle. Yöhuutosessiot menivät katsellessa Sons of Anarchya aamuyön tunneille. Pakkelikaappiin ilmestyi Anastasia Beverly Hills Dip Brow pomade sävyssä Auburn ja olen aivan myyty. Tarpeeksi tumma punertava ja purkki kestää varmasti ikuisuuden. Pesuainerintamalla päätin ottaa riskin tuoksuherkän nirppanokkani kanssa. Löysin Prismasta Maison Belle-pesuaineita ja pullo erottui Omo-rivistöstä edukseen. Nappasin putelin ja kyljessä luki Cinnamon. Pidän kanelin tuoksusta,mutta en ole vielä varma meneekö nenäseulan läpi. Sen näkee kun pesee useamman koneellisen, alkaako nenä vuotaa vai päätä särkeä. Jouluhössötykseen osallistuin vähän paistamalla kinkun ja tekemällä laatikoita itse.

7.11.2014

Ruokanatsi, natsimutsi ei anna lapselle ruokaa eikä herkkuja

Asia joka nostaa vehkeen otsalle: Lapsen ruokailu/ruokailutottumukset. Inhoan selkärangattomuutta herkkujen suhteen koska pitäisi olla esimerkkinä. En aio uhkailla enkä kiristää tai lahjoa jälkiruualla saadakseni lapseni syömään. Sitä syödään mitä on tarjolla vaikka ei olisikaan lempiruokaa. Aina ei voi miellyttää. Pakko ei ole syödä, sitten kokeillaan myöhemmin uudestaan jos on tarpeeksi nälkä. Täysin uusien ruokien kanssa tämä ei päde koska ei voi olettaa lapsen syövän lautasellista sellaista mitä ei ole edes ikinä maistanut. Kuvittelen että joku tarjoaisi minulle ison satsin etanoita. No en söisi, maistaisin korkeintaan. Mutta jos näen että kyse on puhtaasti nirsoilusta niin että ruoka joka on ennen mennyt ihan hyvin ei nyt menekään niin en tarjoa mitään helpompaa vaihtoehtoa. Sitten voi olla syömättä kokonaan. Asiasta ei tarvitse tapella, eikä tarvitse kontata lapsen perässä että ota edes yksi lusikallinen pliis, eikä mitään "söisit edes jotain" jonka jälkeen ojennan lapselle herkumman vaihtoehdon. Niin mulle on kotona opetettu. Syömisessä oli selkeät säännöt eikä ollut pakko syödä. Kyllä sen tiesi sitten jos jätti syömättä, nälkä tuli mutta ei ollut mitään asiaa jääkaapille notkumaan leivän tai muun herkumman perässä. Sitä syötiin mitä oli tarjottu. Osasyy tiukkaan ruokakasvatukseen nirsoilun suhteen varmaan johtui siitä että ei ollut varaa valita. Oli siis rahallisesti tiukkaa. Näen punaista joka kerta jos näen nirsoilevan lapsen ja vanhemmat taipuvat lapsen tahtoon koska eivät jaksa tapella asiasta. Ei lapsi nälkään kuole muutaman päivän aikana jos syö vähän vähemmän. Okei, ehkä mun menetelmä sisältää vähän kiristystä ja olen saanut arvostelua siitä että en anna periksi. Mutta jos antaa helposti periksi lapsi oppii käyttämään sitä. Herkkuja en kiellä, voi niitä syödä joskus ja kohtuudella. Yritän suhteuttaa herkkujen määrän lapsen kokoon. Pari palaa suklaata kaksivuotiaalle on ihan tarpeeksi, samoin puolikas pulla tai kourallinen sipsejä. Satunnaisesti.

6.11.2014

Kana-aivon univaje

Vaihtelevaa vauva-arkea. Joskus saa nukkua yöt parilla heräämisellä, toisinaan koko porukka kuuntelee kitinää ja huutoa aamutunneille asti. Mahan kuplimisen voi kuulla kauas joten ei epäilystäkään mistä vaivat johtuvat. Heruminen tuntuu siltä kuin maidon tilalla olisi kiehuvaa vettä tai joku iskisi neuloja tisseihin. Onneksi joka kerta ei satu. Maidon ja tissin suhteen tyttö on paljon ahneempi kuin esikoinen oli aikoinaan. Toisesta rinnasta ei saa kunnolla otetta joten ilmaa menee sen mukana paljon. Esikoinen on ollut itkuisempi ja hakee huomiota meiltä enemmän. Pahoittaa mielensä myös helpommin ja kärsii univaikeuksista. Onneksi se on ohimenevää. Vauvaan suhtautuu positiivisesti, haluaa osallistua kylvetykseen, tuo hoitovälineitä ja reagoi huutoon huolehtimalla. Toivottavasti tämä säilyy eikä muutu leluilla heittelyksi ainakaan ihan heti. Ehtivät nahistelemaan keskenään myöhemmin :D

27.10.2014

Kankeaa

Erittäin kankea alku uuden lapsen kanssa. Arkirutiinit esikoisen kanssa heittävät päälaelleen ja orastava uhmaikä jyllää päälle univelan kasvaessa luvattomiin mittasuhteisiin. Mies on keskittynyt esikoisen hoitamiseen pääosin ja minulle on jäänyt vauvan hoito. Poden järjestelystä huonoa omaatuntoa koska esikoinen osaa viedä aikuisesta mehut hyvin tehokkaasti. Ja jatkuva jalan polkeminen joka hemmetin asiasta on raivostuttavaa. Isi! Äiti! Joo! Ei! Ääää! EI! Joo! + päälle itkupotkuraivari jos seisot tumput suorina vaatimusten edessä. Mut on aika vaikea olla kylla ja ei samaan aikaan. Kankealla alulla meinasin univelkaa jonka en muistanut olevan ihan tätä luokkaa. Päivisin en saa unta vaikka makaisin sängyssä, silloin kaveri nukkuu pitkiä pätkiä kaikessa rauhassa. Yöllä ei ole hyvä sylissä mitenkään päin, eikä myöskään ole nälkä tai vaippaan liittyvää. Välillä havahdun nukkuvani istualtaan sohvalla vauva sylissä, joka myös on nukahtanut jossain vaiheessa. Kömmin sänkyyn ja juuri kun saan kammettua itseni peiton alle koko rumba alkaa alusta. Mutta parissa kuukaudessa helpottaa :)

22.10.2014

Täsmällinen muksu

Laskettu aika koitti 16.10, mitään ei tapahtunut. Oli ihan normaali päivä ja meillä kävi vieraita yms. Heräsin 17.10 kolmen aikoihin kipeään uneen. Näin unta synnytyksestä ja kivusta, enkä ollut varma oliko kipu totta vai ei. Supituksia tuli mutta eivät olleet kovinkaan kipeitä, ajattelin vain että pieru kiertää koska täysi rakko tai ilmainen vatsa saivat aiemmin ikävää kipua vatsan alueelle harjoitussupistusen aikana. Tunti heräämisestä alkoi olla todella kipeää ja siirryin kuumaan suihkuun, väliä supistuksilla oli kuudesta neljään minuuttiin. Viiden aikoihin kiemurtelin kivusta ja soitin vanhemmilleni että lähtevät tulemaan koska en enää kyennyt suihkusta pois. Ei tarvinnut herättää esikoista kun äiti jäi hoitamaan. Kuuden aikaan lähdimme ajamaan sairaalaan ja olin varma että tuskista huolimatta ei ole tapahtunut mitään kummallista aukeamista kohdunsuulla. Ottivat minut sisään n. klo 6.40 ja tutkimuksessa selvisi että olin jo yhdeksän senttiä auki -> suoraan synnytyssaliin ja odottelemaan ponnistamista. Supistukset hiipuivat kuten viime kerrallakin eikä kalvojen puhkaisu auttanut mitään. Tippa käteen ja odottelemaan ja tuntia myöhemmin alkoi ponnistuvaihe joka papereiden mukaan kesti puolisen tuntia. Tuntui ikuisuudelta ja hirveimmältä ikinä. Onneksi viime hetkillä ennen ponnistamista ilokaasu vei pahimman terän kivulta. Tyttö syntyi 8.09. Elämäni kivuliain kokemus, onneksi ei kestänyt kauaa. Esikoisen synnytys alkoi myös yöllä kolmen aikoihin ja sairaalaan lähdettiin puoliltapäivin. Kipu oli mielestäni paljon paremmin hallittavaa tuolloin, nyt se oli sellaista että meinasi taju lähteä. Toipuminen alkoi nopeammin tällä kertaa, eikä tullut kuin pari tikkiä.

9.10.2014

Viimeisiä hetkiä

39 viikkoa täysi. Täysi on myös vatsanseutu ja mitta. Maaginen 12.pvä lähestyy jolloin esikoinen syntyi tasan kaksi vuotta sitten. Saa nähdä tapahtuuko kyseisenä päivänä mitään muuta maagista vai haluaako sisarus viettää aikaa ahtaassa yksiössään vielä muutaman viikon. Tuntuu kirjaimellisesti siltä että ahteri repeää ja nivusiin sattuu. Väsymys ei ole ollut niin totaalista kuin aikaisempina päivinä, pieni puuhastelu on auttanut siihen. Tein hapankaalia kolmen kilon kaalista ja jos satsi taas onnistuu, voin tehdä sitten enemmänkin. Hommaa oli tajuttomasti jo tähänkin määrään. En malta odottaa vatsatonta elämää, eikä jakeluun mene että pikkukaveri kohta todella on täällä. Ellei tule yllätyksiä-ikäviä sellaisia. Esikoista odottaessa minulla ei ollut pelkoja mutta nyt tässä raskaudessa olen pelännyt kohtukuolemaa. Pelko ei varmasti hellitä ennenkuin vauva on ulkona ja kaikki on hyvin.

Ulospääsyä risukasasta

Tankoilun aloitusta uusiksi... Pitkä ja kivinen tie, motivaation kaivuuta Kiinasta asti. Ensin tangon "huolto" eli pesu ja osien s...