Dyykkauslogiikka

Pohdiskelin tässä ruokajonotoimintaa yms. En ole varma, miten isot kaupat toimivat asian suhteen. Eli antavatko ne ruokaa lahjoituksina ruokajakoon, vai joutuuko niistä maksamaan pienen korvauksen. Ainakin suuri osa vanhenevista tuotteista lentää roskiin, eli menee hävikkiin. Silti ei saa käydä dyykkaamassa sapuskaa kaupan roskiksesta. Ymmärrän että vanhaa ei saa myydä koska silloin kauppa joutuisi vastuuseen mahdollisista ruokamyrkytystapauksista. Mutta mun mielestä jos heittää jotakin roskiin, silloin tuote siirtyy -ei kenenkään-maalle-. Mutta ei kauppojen tapauksissa. On kai laitontakin dyykata kauppojen roskiksista. Mikä järki? Ei tule voittoa eikä kolise kaupan kassa yhyy. Sekö se suurin syy on? Raha. Se on ainakin yleensä suurin syy vitutukseen. Ei se että sitä ei ole, vaan se että raha määrää liian usein tahdin ja arvon. Mun mielestä tarve on parempi arvon määrittäjä. Mut siinäkin raha tulee usein esiin. Vaihtokauppa tarpeen mukaan. Esimerkki 1. Vaihtaisin mikron kahvinkeittimeen koska keitin on rikki enkä tee mikrolla mitään. Johon toinen osapuoli vastaa:No mutkun en mä voi vaihtaa toi sun mikros makso satkun vähemmän kun mun kahvinkeitin, jään siis häviölle. Lopputulos: Keitin jää nurkkaan pyörimään jos sen saisi myytyä, samoin mikro jos senkin saisi myytyä. Loppupelissä kumpikin taitaa päätyä vain kaatopaikalle romuksi koska eihän niillä tee mitään eikä mene kaupaksi.

Tavallinen aamu?

Kummallisia aikoja herätä, puoli kuusi. Eilenkin. Flunssa tai auringonnousu herätti. Veikkaan jälkimmäistä koska flunssa iski kunnolla vasta eilen illalla. Neljän päivän Lohjan reissukin meni pääosin hyvin, lukuunottamatta paria ärrimurrikohtausta jotka johtuivat nälästä. Kirppispäivänä kierrettiin kolme kirppistä+kierrätyskeskus. Pääkaupunkiseutua vaivaa sama tauti kuin paikallisia kirppiksiä täällä. Jos lastenvaate on värikäs tai froteeta, hintaa on vähintään viisi euroa, kunto saa olla huonokin. Käytetyistä lastenvaatteista suostuisin maksamaan maksimissaan viisi euroa. Mut en ole shoppailija (enää) koitan tehdä löytöjä. Yleensä en osta kosmetiikkaa kirpuilta mutta nyt tein poikkeuksen. Näin Zuiin paketissa olevan meikkipuuterin, avasin rasian varovasti (vaikka ei saisi, tuhmaa). Pinnassa oli yksi kevyt sipaisujälki sormesta tai ohuesta siveltimestä. Muuten pinta oli koskematon. Vilkaisu sävyyn sanoi Ivory, joten vaaleaa ilmeisesti. Koko löytö kaksi euroa! Tosin myyjälle se on ollut ilmainen, paketin kyljessä lukee promotional item. Sävy oli juuri passeli nyt kun olen saanut vähän väriäkin. Pikainen googletus paljasti että sävy Milk on vaalein ja Ivory toiseksi vaalein. Tuntuu kummalta ettei tarvitse pakkeliostoksilla enää katsoa sitä vaaleinta sävyä ja todeta että liian tummaa on. Ihoni sävy on tummunut viiden vuoden aikana jonkin verran. Liekö ikä tai raskaus. Maha kasvaa, isompi se on viikkoihin nähden kuin viimeksi. Esivenytys on suoritettu. Tänään esiliinaksi siskon asuntonäyttöön ja auton palautus Lahteen. Pitäsköhän kipasta Cetorin kautta? Plussaa pääkaupunkiseudulle siitä, että luonnonkosmetiikkaa kuten Frantsila ja Lavera saa normi marketeista.

Perus

En käsitä miten aamut voivat olla mielettömän hyviä, lähes aina. Päivä lähtee usein alamäkeen puolenpäivän jälkeen. Poikkeuksellisesti eilen oli hyvä päivä lähes koko päivän. Hermot menivät vain pari kertaa sen 20 sijaan. Onkohan mulla joku tapavitutus? Märisen joka asiasta helposti, vähän samaan tapaan kuin varvasta iskisi pöydän reunaan aina ohi kulkiessaan. Ei se kivaa ole mutta en osaa tehdä asialle mitään. On yksinkertaisesti paljon asioita joille en vain voi mitään, silti raivottaa ankarasti vaikka ajattelisin asian niin. Ei pitäisi takertua kaikkeen typerään. Löysin kirjastosta Neil Gaimanin sarjiksia, jäin koukkuun. Luin viime kesänä Sandmania vahingossa, ja nyt olisi kiva lukea kaikki. Saatavuus on vain hyvin rajallinen ainakin suomeksi. Voisi tänään vielä lähteä rantsuun koska huomenna on lähtö Lohjalle ja säät viilenevät hetkeksi.

Purnausta nykyajasta.

Kävin tänään keskustelua nykymaailmasta ja siitä mitä oli joskus. Kaipaan yksinkertaista elämää. Voisin omilla valinnoillani tehdä elämästäni yksinkertaisempaa. Joskus ei ollut miljoonaa vaihtoehtoa kaupoissa (eivätkä kaupat aina auki), ei nettiä, ei kännyköitä. Ei valintojen mahdollisuutta. Eikä myöskään yksinkertaisuutta. Mahdollisuuksien vuoksi arki jää tyhjäksi kun ei tarvitse nähdä vaivaa. Turhautumista ja sitten maleksitaan koneella tekemässä tyhjää. Tai ainakin arjen tyhjyys vaikuttaa minuun turhauttavasti ja lamauttavasti. Mietin jos ei olisi sähköjä eikä juoksevaa vettä ja asuisi korvessa. Arki kuluisi luultavasti työn parissa, käytännön hommia jotka ovat arkirutiinia. Ne veisivät suuren osan ajasta. Veden haku, ruuan laitto ja kaupassa käyminen. En usko että aivan syrjäseuduilla kipaistaan tuosta vain kauppaan hakemaan tarvittavia. Kauppa-auto käy kerran viikossa, tai bussi kirkolle tulee pari kertaa viikossa, aamuisin ja iltaisin. Mietippä siinä sitten millä täytät muka tyhjää aikaa. En usko että siihen on joskus ollut aikaa. Ehkä se oli enemmänkin kaupunkilaisten ongelma, nykyisin lähes kaikkien. Netti ja valintojen viidakko tunkeutuu kotiin, kauppoja on joka kulmalla ja ne ovat auki aamusta iltaan. Viikonloppuisinkin ja pyhinä. Ei ainakaan kannusta ihmisiä suunnitelmallisuuteen. Aina on oltava saatavilla joka paikassa. Ihmiset kännyköiden päässä 24/7 ja palvelut auki aina. Pyllystä. Voin mielestäni purnata asiasta vaikka mulla ei olekaan vanhasta ajasta kokemusta. Lapsuudesta on.

Bloggerin taikaa

Blogger on ihan täysi paska. En pääse edelleenkään kommentoimaan toisten blogeja. Kommenttikentästä teksti häviää bittiavaruuteen kun painaa lähetä. Jos yritän kirjautua käyttäjäraadin nappulan kautta niin uusi ikkuna herjaa ettei pysty käsittelemään komentoa, yritä hetken kuluttua uudelleen. Omaan blogiin pääsen kirjautumaan ilman ongelmia, mutta muiden blogeihin siirryttäessä näyttää etten ole kirjautuneena.

päiviä

Harvemmin olen mikään mehustaja-ihminen, olen pikemminkin valittaja. Tänään poikkeuksellisesti oli ihan loistava fiilis jota en kykene sanoin kuvaamaan. Monen tekijän summa kuten sää, hyvä löytö kirpulta, kiltisti oleva poika jonka kanssa söimme pehmistä kaupunkireissulla. Takaisin tullessa oli pääskysiä, onkijoita, virranvierus maisemat. Kaikki ulkoisia tekijöitä mutta mitä siitä, se vei omia ukkospilviä kauemmas. Tuntuu että asun sellaisen ukkospilven sisällä. Jotkut asuvat, tiedän pari muutakin. Vaikea sitä on poiskaan saada kun tuntuu ettei ole mitään muuta. Ehkä niitä kirkkaita ja hyviä hetkiä arvostaa enemmän. Näin ainakin näen asian. Jos olisi aina vain hyvää niin olisko mikään parempi odottamisen arvoista. Porukoilta pölläsin keittiöön Livalin "peltipurkki" valaisimen. Eilen kirpulta löysin verhot. Otin ne mukaan vaikka vierastan sinistä, mutta tarkemmin ottaen verhot ovat turkoosit. Sininen on kalseaa.

Vammakamera näyttää sinistä.

Lival peltipurkki

Mikä viehättää?

Mietin omia mieltymyksiäni eri aikakausiin niin pakko sanoa että 70-luku pomppaa aina kaikkein rakkaimpana. En osaa selittää sitä mitenkään eikä mulla ole henkilökohtaisia muistoja kyseiseltä vuosikymmeneltä. Värikkyys, musiikki, hiustyylit, kodinkoneet, autot yms. Melkein kaikki kyseiseltä vuosikymmeneltä oleva viehättää. En sanoisi että kodinkoneet ovat olleet tuolloin kauhean kauniita, mutta värikkäitä kyllä. Voisin jonkun oranssin sähkövatkaimet tai vempeleen kotiuttaa :D Vanhoissa kuvastoissa on kaikkea ihanaa lampuista sänkyihin ja vaatteisiin.