On fyysistä ja psyykkistä väsymystä. Mulla tuntuu olevan jatkuvasti sitä psyykkistä, kroppa jaksaisi kyllä mutta päässä ei tapahdu mitään. On vain väsymys ja ärtymys. Työni on psyykkisesti kuormittavaa. Taustahälyisessä myymälässä olet läsnä kassalla ja puhut ihmisten kanssa. Jotenkin en ajatellut sen olevan raskasta kun enhän mä sinänsä tee siinä mitään raskasta. Kun sosiaalinen kiintiö täyttyy niin ei jaksa olla ihmisten kanssa edes kotona. Olen ratkaissut asian ilmoittamalla että omaa rauhaa kiitos ja mennyt lukemaan kirjaa tms.loppupäiväksi. Ei kännykän selaamista koska sekin kuormittaa. Olen koittanut rajoittaa päämäärätöntä selailua koska se kuormittaa ja vie aikaa. Se on tuottanut tulosta. Aikaa vapautuu enemmän eikä pää ole täynnä epämääräistä mössöä ja mielikuvia. Harhakuva on siinä, että kun on olevinaan rennosti sohvalla hörppimässä kahvia ja selailemassa puhelinta, niin todellisuudessa aivot eivät saa tekemättömyyttä ja tylsyyttä. Kuormituskierre on valmis kun siitä tulee tapa joka käänteessä. Kun selaamisella täytetään ne pienetkin luppohetket.
Palaan siihen sosiaalisen kiintiön täyttymiseen. Tarvitsen yksinoloa riittävästi muutoin minusta tulee hyvin ikävä ihminen. Kun kaipaan omaa tilaa läheiset varmaan haistavat sen. Puhelin soi usein ja viestiä tulee, kotona pyörii karuselli "Kato mua, kato mua, kato mua" " Arvaa mitä, arvaa mitä, arvaa mitä?" Kaikki ovat kyljessä kiinni vaatimuksineen, muuttuvat huomionkipeiksi. Läsnäolon vaatimus tuntuu niillä hetkillä ihan ylivoimaiselta. Eikä sitä tarvitse edes sanoa ääneen, ihminen puhuu myös kehonkielellä ja pienillä eleillä. Liikaa.
Olen kyllä sosiaalinen mutta se on ihan päivästä kiinni. Tänään on energiaa, huomenna ei olekaan sitten koko päivänä.
Aikoinaan Linkin Park oli kova juttu mulle. Hybrid Theory (2000) ja Meteora (2003). Lyriikat osui ja upposi puhumattakaan musiikista itsestään. Sitten tipuin siitä junasta. Radiosta soi Linkin Park yks päivä, mutta biisi oli ihan vieras. Jotain tosi tuttua siinä kuitenkin oli. Kävi ilmi että se oli "uutta" materiaalia. Meteorasta julkaistiin 20-vuotis juhlajulkaisu ja se sisältää demoja sekä biisejä jotka jätettiin Meteoralta pois.
Ja jostain syystä musiikin avulla saan sanoitettua asioita itsestäni. Joistain biiseistä tulee muuten vain hyvät vibat, joistain tulee heti joku ihminen mieleen.
Olisi joskus vähemmän raskasta jos ei tajuaisi kuinka tämä maailma toimii. Tuntuu että ihminen on tarkoitus saada ostamaan. Se on vain pieni pala kokonaisuutta, siis raha ja ostaminen. Tuntuu että mä en toisinaan haluaisi elää tällaisessa maailmassa ja miksi mä toin lapset tänne vaikka ne eivät pyytäneet. Kuulostaa oikeasti kliseeltä mutta välillä tuntuu että maailman paska ja murheet tuntuu omilla harteilla vaikka en olekaan siitä vastuussa. Kyseenalaistaminen voisi joskus myös huutaa pienemmällä volyymilla mun päässä. Sit jos joku kehtaa valittaa siitä että kassan maksupääte toimii vähän hitaalla ni mulla palaa käpy. Heti. Mut hei ihanaa että jollain on elämässä asiat niin hyvin että se on iso murhe. Sama pätee lausahdukseen että "sulla ei oo varmaan elämässä ollut koskaan vaikeeta kun oot aina niin hyvällä tuulella ja ilonen" Ihminen piilottaa, heittää vitsiä ja masentuneetkin osaa nauraa. Leikitään normaalia, tiiäks.
Ja kyllä, mä valitan paljon vaikka mulla on asiat hyvin. Liittyy lähinnä ihmisten toimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti