Katson ympärilleni, näen joka paikassa kädestä jääneitä tavaroita. Epämääräistä sotkua ja epäjärjestystä. Tämä toistuu joka ikisessä huoneessa ja tilaa on 140 neliötä. Telkkari on liian kovalla ja Veikon/Hallan/Villen selitys/äänitehosteet/kysely kuuluu päättymättömältä kasetilta. Samaan aikaan tulisi tietää asiat X, Y ja Z. Vaatteet kutittavat/kiristävät ja hampaissa tuntuu likaa. Tästä kaikesta tulee pään sisään hieno mössö ja seison lamaantuneena sekä vaellan huoneesta toiseen muistamatta mitä piti tehdä. Vitutuskäyrä nousee nollasta sataan sekunneissa ja se kuuluisa kamelin selkä katkeaa. Räjähdän, eikä kukaan tajua miksi. Kameli parka.
Ratkaisu: Kuulosuojaimet ja oleskelu yhdessä huoneessa kerrallaan jos on aikomus siivota. Yksi huone kerrallaan. Mutta se ei poista sitä että hahmotan epäjärjestyksen suuruuden koko asunnossa.
Viime aikoina olen ollut turhautunut jälleen siihen, että aina väsyttää. Ja väsymyksen taso on sitä tuttua sementinohutta tietenkin. Aivoissa tuuttaa varattua koko ajan. Tuntuu että elämä itsessään kaikkine pienine nippeleineen on ihan liikaa. Enkä mä löydä siitä ulospääsyä.
Motivoiduin tekemään Kimchiä, intensiivinen prosessi johon löytyi virtaa heti. Löysin Maangchin ohjeen jonka kokeilusta olen haaveillut jo muutamia vuosia. Onnistuin löytämään kaikki muut ainekset paitsi Saujeotin, joka on tässä tapauksessa fermentoituja katkarapuja. Inhoan hapankaalin tekoa, mutta tämä oli kivaa ja ihan simppeliä. Aloitin kevyesti 5,5 kilolla kiinankaalia :D Eka satsi vähemmällä chilihiutalemäärällä (2,5dl) ja toka satsi täydellä n.5dl) Molempia pystyy syömään oikein mainiosti, koska tulisuus on pehmeää ainakin omaan makuuni. Ainoa miinus on jäätävä viemärin haju joka prosessissa syntyy. Mutta viikon jälkeen mä en ainakaan mitään haista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti