Ajatus juoksee. En oikein saa kiinni mutta koitan. Mä en oikein edes tiedä missä olen seikkaillut monta viikkoa, tai siis missä mun pää on ollut. Perseessä varmaan niinkuin yleensä :o En taaskaan muista.
Mulla ei ole edes ollut mitään projekteja jotka olis vieny aikaa. Kai mä sit oon vaan maannu sohvalla ja ollut "poissa".
Mä olen ehkä vähän kateellinen ihmisille jotka asuvat koko lapsuutensa ja nuoruutensa samassa paikassa. Ja ympäristö ja ystävät lähialueella pysyvät muuttumattomina. Kun musta tuntuu että ainakin omalla kohdalla tutut ihmiset ovat olleet kovin liikkuvaisia, puhumattakaan itsestäni. Ehkä pysyvyys on ominaista omakotitaloalueilla. Muuttaminen katkaisee aina jotain. Tavallaan kaipaan sitä kun maleksin kavereiden huoneissa viettämässä aikaa.
Tunnen olevani aika paska ystävä. Mut suoraan sanottuna vituttaa toisen ihmisen valinnat elämässä. Olen seurannut kierrettä yhä syvemmälle paskaan pikkasen päälle 10 vuotta. Myötätunto ei enää riitä. Ehkä mä en jaksa kuunnella selityksiä ja itkemistä siitä kuinka paskaa kaikki on. Kun ainakin osittain johtuu omista valinnoista, osittain kokemuksista. Toisaalta taas toivoisin että mun ystävällä olis asiat hyvin mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. Asiat kietoutuvat toisiinsa ja lapioitavan paskan määrä monistuu. Ymmärrän että osasyy kiukkuuni on voimattomuuden tunne. Kun et voi tehdä mitään, mutta et voi myöskään olla välittämättä. Vaikenen ja odotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti