Kun mikään ei huvita

Hetki kun koen kaiken vähän turhaksi. Mikään ei innosta. Ilahduin kun heräsin ennen kuutta. Heti huomaa että työ rasittaa sen verran ettei huvita juurikaan tavata ketään tai jutella. Haluaa olla vain omissa oloissaan kotona. Toissapäivänä saapui Mr.Kevät, eli mustarastas. Kuulin äänen tuolta talojen takaa metsistä. Jos tänään saisi valloitettua pyykkivuoren ja vähän tankoiltua. Sulaispa lumet, ulkona haisee jo keväälle.

Saunoimme pari päivää sitten. Pesuhuoneen puolelle kuului kauhea rysäys kunkiuas putosi seinästä. Sinne se lensi lauteiden alle ja kivet pitkin saunan lattiaa. Äkkiä virrat pois ja sulake irti. Ei vielä ole testattu toimiiko yhä. Kiuas on kyllä takaisin omalla paikallaan.

Mistä kumpuaa tyytymättömyyden tunne. Tiedän toki että keväisin minua masentaa ja väsyttää.

Paluu arkeen.

Paluu työarkeen. Tuntuu hyvältä kun ei ole enää niin väsynyt. Puolentoista kuukauden tauko teki hyvää, sain nukkua ja levätä ja tehdä mielekkäitä asioita. Voisin ottaa tavoitteeksi ennakoinnin. Eli aina eväät valmiiksi ja herään hieman aikaisemmin jotta ei tule kiire. Sekä nukkua vähintään 8 tuntia. Ilman  herätyskelloa nukun 10 tuntia, tosin vapaiden aikana unentarve väheni ja unesta tuli katkonaisempaa kun ei ollut päivittäistä rasitetta. Ainahan pitkät unet eivät ole mahdollisia, koska kaupan alalla työvuorot kulkevat aika epäsäännöllisesti, onneksi niitä tilanteita on harvoin. Työmatkat kuljen pyörällä. Olen harkinnut "kuntopyöräni" myymistä, koska se on ihan järjettömän raskas polkea. Kyseessä on siis 28" Helkama Aino, karvalakkimalli, ei vaihteita eikä käsijarrua tms. Tuntuu että sitä saa polkea alamäkeenkin koska vauhti hyytyy. Haaveilin aina vanhasta kirkkopyörästä, mutta en ajatellut asiaa käytännön kannalta. Onhan se arkipyöräilyyn ihan kiva, mutta jokapäiväiseen työmatkaan se ei ole kiva. Saattaa myös olla että pyörässä on jokin vika, jonka vuoksi se on niin raskas.

Death metal ei ole musiikkina iskenyt minuun juuri ikinä. Tulee mieleen vuosi 1990, pikkupaikkakuntien julisteet joissa näkyvät bändien logot (visuaalisesti miellyttäviä), raakilemaisuus, c-kasetit, demot. Pidän siitä nostalgisuudesta ja siitä että lopputulos on hiomattoman oloista. En osaa selittää tarkemmin. Pidän muista genreen liittyvistä asioista, mutta en itse musiikista.

Miltä tuntui olla lapsi?

 Missä synnyit? 

-Lahdessa Phks, 1987

Onko sinulla sisaruksia?

On, seitsämän vuotta nuorempi sisko

Olitko päivähoidossa?

Kyllä. Muistaakseni neljässä ei paikassa. Launeella asuessa PelastusArmeijan päiväkodissa sekä Onnelantiellä eräässä puutalossa ja Kiveriössä asuessa Paavolan päiväkodissa. Neljäs paikka oli joku kesäpaikka lähellä hyppyrimäkeä. Muistikuvia löytyy kaikista paikoista vaikka olin kolme kun menin ensi kertaa päiväkotiin. Tykkäsin karkailla vaikka pihat oli aidattu, uteliaisuus vei.

Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Kissoja. 1-8kpl, Olin viisivuotias kun meillä oli kolme aikuista kissaa ja viisi pentua. Pentujen luovutuksen jälkeen määrä on ollut lähes aina 3 kpl. Kun muutimme omakotitaloon Vierumäkeen 1997, meille tuli koira, ja lopulta niitä oli kaksi. Kissojakin oli. Kun muutin kotoa sain myöhemmin kaksi kissaa mukaani omaan kotiin. Toinen kuoli 2019, 17 vuoden ikäisenä munuaisvikaan ja toinen porskuttaa yhä, ikää n.15v.

Muistatko vielä aikaa, kun lapsilla ei ollut vielä turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä ja tapeltiin siitä, kuka sai istua edessä?

-Muistan :D Takapenkin keskiosakin oli haluttu paikka koska siitä näki parhaiten eteen.  Tapana oli myös maata puoliksi takapenkin niskatuen päällä ja vilkutella takana oleville autoille, maata takapenkillä mahdollisimman mukavasti jnejne. Oli siellä joskus mökkimatkatavaratkin ja telkkari ja niiden seassa matkustettiin. 

Oliko sinulla mielilelua?

Ihan pienenä Batman-hahmo, legot. En muista että olisin välittänyt leluista kauhean paljoa, oli barbeja ja sotaukkoja sekä pikkuautoja mutta eivät ne olleet suosikkeja. Legot varmaan olivat kivointa.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?

Hammaslääkäri, Parturi-Kampaaja tai linjan 21 bussikuljettaja. Muistaakseni 21 kulki ahtialasta keskustaan ja toisinpäin, eli kotiin :D Saattoi se olla 38 linjakin. No kuitenkin se bussi joka menee kotiin.

Olitko kiltti lapsi vai ns. jokapaikan apina?

Jokapaikan apina, hiljainen sellainen. Olin utelias, viihdyin aikuisten seurassa. Löysin itseni usein höpöttämästä tuntemattomille tai olin mennyt kylään ihmiselle jonka tiesin jostain. En tehnyt huonoja juttuja ilkeyttäni vaan uteliaisuuttani. Leikin usein lehtilaatikoissa ja laskin mäkeä pahvinpalalla tai sanomalehdellä. Voin kuvitella että sotku oli melkoinen.

Kuljitko pihalla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Sain avaimen kun lähdin kouluun. Olin kyllä kuljeksinut pihalla ilman aikuista n 4-vuotiaasta lähtien. Launeella 4-vuotiaana karkasin Launeen perhepuistoon kotipihalta, asuimme aika lähellä. Kiveriössä vaeltelin karjalankadulle keskustaan ja vesitornille+metsiin lähistöllä. Avaimen saamisen jälkeen niitä tuli ja meni aika usein koska tapanani oli laskea tavaroita kädestä.

Nukuitko valot päällä?

Ehkä hetkellisesti kun pelkäsin pimeää mutta se oli jokin vaihe.

Lempiohjelmasi?

Ritari Ässä, Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Myyrä, Ankronikka.

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?

Osittain. Koulun pihalla oli nimenhuuto. Minulla oli violettimustat kengät ja violettimusta reppu. Mielestäni kaikki luokan muut tytöt jäivät opettajan puhutteluun koulun jälkeen. Syynä oli poikien jahtaaminen ja kiusaaminen. Voin muistaa tapahtumapäivän väärinkin mutta mielestäni se tapahtui ekana päivänä.

Keräilitkö jotain?

Kiviä, muttereita, ruuveja, lasinpalasia yms. Minulla oli kerrostalon rapun portaiden alla "aarrelaatikko". Talonmies ei sitä arvostanut joten jouduin siirtämään sen parvekkeen alle jemmaan.

Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?

Biologia ja kuvaamataito

Olitko koulukiusaaja?

En. En juuri välittänyt muista lapsista koulupäivinä.

Harrastitko jotain?

Innostuin helposti ja unohdin nopeasti. Taisin käydä partiossa hetken ja se unohtui. Luin, luistelin ja hiihdin. En muista että harrastuksia olisi tarjottu missään. Kävin kaverin mukana seurakunnan kerhossa, mutta jouduin ulos sieltä syystä jota en tiedä. En ollut kai ilmoittautunut tjsp.

Ystäväsi?

Launeen ajoilta oli tarhakaverit mutta emme nähneet tarha-ajan ulkopuolella. Kiveriössä lähitalojen lapset jotka kävivät samaa eskaria. Ahtialassa saman piha-alueen sekä samalla luokalla olevia lapsia. Vierumäkeen muuttaessa tutustuin moniin mutta yksi on jäänyt aikuisuuteen asti ja pidämme edelleen yhteyttä.

Mieluisin muisto jostain ensiluokkien tapahtumista?

Lahden ajoilta en muista. Vierumäen koulussa 5lk leirikoulu Nauvoon 1998. Se oli kiva reissu.

Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

En muista että minulla olisi ollut mitään riitaa tms. opettajani kanssa. Hän ei suoranaisesti ollut minulle ilkeä. Hän soitti kotiimme usein siitä että en ole ilmestynyt kouluun, en leiki toisten lasten kanssa, minuun ei saa mitään otetta tai kontaktia, muut kiusaavat enkä edes välitä, enkä välitä muista vaan puuhaan omiani, en erota todellisuutta epätodesta eli minulla on hahmottamishäiriö. Tästä syystä pääsin koulupsykologille 1. tai 2.luokalla jossa todettiin että kaikki on ok. En ilmestynyt kouluun koska jäin koulumatkalla tekemään muuta ja ajantaju katosi. Osasin lukea ja tehdä tehtävät ja opettaja antoi enemmän läksyjä kuin muille.

Oliko Vanhemmillasi tiukka kuri?

Oli. Sain kotiarestia. Ei ollut selkeitä sääntöjä vaan suututtiin summanmutikassa mitättömistäkin asioista. Mun mielestä siis sain kohtuuttomia rangaistuksia pikkujutuista ja ihan sattumanvaraisesti.

Miten perheesi lomaili?

Käytiin mökillä Kiteellä. Joskus oltiin kuukausikin siellä. Serkun perheen kanssa käytiin Heinäveden mökillä.

Lempiruokaasi natiaisena oli?

Jauhelihakastike ja spagetti, olin kyllä suht kaikkiruokainen

Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?

Kyllä. Vierumäkeen muuttaessa omakotitalo jakautui kahtia. Siskoni ja minun "puoliskossani" johon sisältyi olohuone ja makkari, ei tupakoitu.

Onko sinulla nykyään omia lapsia?

Kaksi lasta.

Pohdintoja

Pohdin syitä miksi kirjoitin jostain, jolla ei pitäisi olla enää merkitystä. Ei pitäisi, mutta tapahtuneet asiat vaikuttavat nykyiseen olemukseeni ja nousevat pintaan ajoittain. Tekisi mieli lyödä. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta olen yhä vihainen. Syytän itseäni siitä että annoin kohdella itseäni huonosti, tosin otin opiksi siitä. Asenne "Olen mikä olen,  enkä muuksi muutu, ota tai jätä" on muuten ihan hemmetin huono ohjenuora. Se estää kehittymästä paremmaksi. Se antaa itselleen tekosyyn käyttäytyä miten kusipäisesti tahansa, eikä tarvitse katsoa omia tekojaan eikä oppia niistä. Se antaa luvan syyttää muita omasta käytöksestään ja siitä etteivät muut hyväksy näitä "vikoja".

Mielestäni hyvä parisuhde on tasapuolinen. Toisen viat hyväksytään, mikäli ne neivät ole sellaisia joista aiheutuu kohtuuttomasti riitaa suhteessa. Ne voivat olla harmittomia tapoja tai luonteenpiirteitä. Tämäkään ei ole yksioikoinen juttu koska jokainen parisuhde on erilainen. Puoliso ei myöskään yritä muuttaa toista mieleisekseen, ei tukahduta, ei omista. Pitää kyetä kompromisseihin ja pystyä antamaan anteeksi. Ei voi olla niin mustavalkoinen että yhdestä virheestä tulee ero.

Minä olin kovin mustavalkoinen joskus, onneksi kehitys on ollut parempaan päin. On helpompi olla. Mutta ei se tullut itsestään vaan opin kautta. Ja minä tunnestusti opin kantapään kautta.