Syitä miksi motivaatio kosmetiikka-alaan loppui

Ongelmani kosmetiikkamaailmassa ja syy miksi en päätynyt töihin kosmetiikka-alalle. Tässä on otteita kommenteista joita muut ihmiset ovat sanoneet, mutta en ole itse osannut muotoilla sanoiksi ajatuksiani. 

Kosmetiikka on kulutustavaraa enkä näe syytä maksaa kosmetiikkatuotteesta muusta kuin funktiosta, brändi ei pelkästään tuo juurikaan lisäarvoa.

Tuntuu myös todella vanhentuneelta ja pölyiseltä tällaisten globaalien luksusbrändien yletön arvostus ja rakentamalla rakennettu imago, joita pitää keinotekoisesti ylläpitää mm. jälleenmyyjiä valikoimalla. Onkohan hinnoissa ja imagossa sitten aivan liikaa ilmaa kun tämmöinen halpamyynti ym. kepulihomma on edes mahdollista voittoa tavoittelevan yrityksen toimesta? Ehkä jo paistaa läpi tämä mun olematon sympatia luksusbrändejä kohtaan, en toki ole edes kohderyhmää. 

Ehkä vähän irrallista mutta voin pohjustaa. Mielestäni kosmetiikan hinnoissa on ihan järjettömästi ilmaa. Tietysti laatu ja hinta korreloivat tiettyyn rajaan asti. En ole valmis maksamaan kosmetiikasta paljoa ja perustan ostopäätöksen pitkälti oman ihon tarpeisiin sekä luen netistä käyttäjäkokemuksia blogeista joissa ei ole kaupallista yhteistyötä. 

Moniin verkkokauppoihin on tullut myyntiin hoitolasarjoja edullisesti joita on aiemmin saanut vain hoitoloista. Se on ikävää hoitolayrittäjien kannalta, koska asiakas ostaa halvalla jostain muualta. Brändin imagoon voi myös tulla ikävä kaiku mikäli tuotteita saa marketista. Ymmärrän myös tämän puolen.

Tässä on joitain syitä miksi en halunnutkaan toimia hoitola-alalla. Näkemykseni kosmetiikasta on piheily ja realistisuus enkä halua tarjota ihmisille tuotteita joiden hinnassa on ilmaa järjettömästi. Kilpailu ei mielestäni perustu paljoakaan laatuun tietyn hintaluokan jälkeen,  koska kosmetiikka on vain kosmetiikkaa ja se joka brändää parhaiten, menestyy. Luodaan hintakuplaa rajoitetulla saatavuudella sekä brändäyksellä. Loput syyt ovat omasta persoonastani johtuvia.

Pidän edelleen kosmetiikasta mutta pidän sen harrastuksena. Otan selvää tuotteista ja kokeilen niitä omaksi ja ystävien iloksi. Työksi siitä ei ole, voisi kaivaa Kiinaan asti eikä motivaatiota löydy.

Misantropia

 Jouluaatto. Ei sentään ole mustaa, mutta räntäistä kylläkin. Ensimmäinen musta talvi taisi olla 2006, koska mielestäni uutenavuotena ei ollut hankea johon rakettia laittaa. En muista tarkalleen, mutta sen jälkeen on ollut talvisin mustaa. Työrintamalla vaivaa ristiriita, olisi mahdollisuus määräaikaiseen, sekä vakituiseen. Toisessa paljon tunteja, toisessa vähemmän tai ei  tarkkaan edes tiedossa. Kummassakin paikassa mukavia työkavereita. Sopeutumiseni on tuskallisen hidasta vaikka näennäisesti sulaudun joukkoon. No ei vuodessa voikaan olettaa että ihmiset ottavat avosylin vastaan koska en itsekään edes puhu kaikille..vieläkään. Tervehdin ja mulkoilen matkan päästä mitä puuhaavat.

Sosiaalinen kiintiö on edelleen täynnä. Varmaan kirjoitin aiemmin aiheesta että tuntuu jotenkin pahalta nähdä tutussa ihmisessä nopea muutos. Enkä jaksa pitää yhteyttä jos toinen ei edes vaikuta siltä että kiinnostaa. Sitten ei olekaan sanottavaa. Ei väkisin, ehkä sitä sanottavaa tulee joskus. Tai ehkä se muutos on oman pääni sisällä. Tai molemmissa. 

Ostin Vitacostilta Mill Creekin keratiinishampoota ja hoitoaineen, sekä Giovannin Smooth as Silk setin. Mill Creekista on kokemusta ja on kokoonsa nähden edullinen. Harmi että Suomesta ei saa, tosin sen jälkeen ei olisi enää edullinen. Jos hinta on jenkeissä 6 euroa, niin veikkaisin sen olevan Suomessa vähintään tuplat. Hommasin täydennystä myös Eliah Sahil Amla-jauheshampooseen. Jauhemallinen shampoo on vähän hassu, mutta pesee hyvin. Sulfaatiton, vaahtoaa miedosti. En suosittele tuoksuherkille koska tuoksuu mielestäni suitsukkeelle. Kasvojen iho on räjähtänyt täyteen pientä näppylää sen jälkeen kun maskipakko työpaikalle tuli. Enkä keksi mitään, mikä auttaisi. Se auttoi vähän, että jätin ihon rasvaamatta ja menin pelkällä kasvovedellä ja öljyllä. Se ei vain valitettavasti riitä. Ihossa on kiristelyn tunne öljyn laiton jälkeen, vaikka olisin kerrostanut kasvovettä.

On ollut todella hankalaa saada mistään kiinni, motivoitua mihinkään. On välillä tunne että olisi jotenkin yksin. Muut eivät tunnu kokevan tai näkevän asioita samoin, eivätkä siten arvosta tuntemuksiani. Tai ehkä se on vain näkemysero, toinen ei voi kokea asioita samoin tai innostua samoista asioista. Tuntuu että ennen maailma oli hitaampi, kun ei ollut saatavilla kaikkea eikä taskussa kulkenut nettiä. Vähemmän valintoja ja valinnanvaraa. Ihmisiltä ovat käytöstavat kadonneet, ennen huudeltiin netissä nimimerkin turvin, nykyisin jo omalla nimellä. Kasvotustenkin jaetaan asiattomia mielipiteitä vedoten sananvapauteen. Onko se sananvapautta sanoa kaikki mitä sylki suuhun tuo? Minä, minä ja minun oikeudet... Korrektius ja kohteliaisuus ovat katoavaa, tilalle tulee kyynärpäätaktiikka ja möläyttely. Surullista. Ehkä se ei ole totta, mutta näin minä koen maailman juuri nyt. Sellaisena että ketään ei kiinnosta kuin oma napa, ja se on lisääntymässä. Hävettää ihmisten puolesta.

Muutosten perässä

Maisemat muuttuvat, vaatteet muuttuvat, musiikki muuttuu, ihmiset muuttuvat, uusia tv-ohjelmia tulee liukuhihnalta, kosmetiikkaa lopetetaan ja uutta tuupataan tilalle, kaikki tuttu ja turvallinen hiipuu pikkuhiljaa pois. Siihen pitäisi sitten sopeutua, nopeasti. En osaa spesifioida nopeutta jolla sopeutuisin muutoksiin ympäristössäni. Siksi turvaudun tuttuun ja turvalliseen, muistoihin. Kaivan netin syövereistä hyväksi todettuja vaatteita ja kosmetiikkaa koska uusien löytäminen on tässä valintojen maailmassa niin vaikeaa.

Farkkuja

 Innostuin. Ostin netistä vaatteita ja löysin Dieselin farkut joissa on hyvin leveät lahkeet. Erityisesti minua kiinnostaa yleensä se mihin vuoteen kyseinen vaate sijoittuu. Ostan pääasiassa Onlya vuosilta 2001-2008, ne ovat minulle tuttuja ja turvallisia, sekä tiedän että ne ovat malliltaan sopivia. Tunnistan Onlyn logon niiltä vuosilta myös. Uudempaa en osaa sijoittaa aikajanalle. Tässä taas tulee ilmi suhteeni aikaan, pakko olla tiedossa mihin sijoitan tavarat aikajanalla. Diesel painattaa farkkuihin päivämäärän jolloin ne on valmistettu. Nämä ovat maaliskuulta 2006. En myöskään muista että olisin aikoihin nähnyt farkkuja jotka ovat 100% puuvillaa, ja vieläpä paksua sellaista. Painavat, eivätkäkä jousta. Inhosin sellaisia farkkuja koska sellaiset joutui ostamaan liian pieninä, lörähtivät kolmessa päivässä sopiviksi. Pesun jälkeen venytysrumba uusiksi ja kuukausien kuluessa muotoutuivat sopiviksi.