Perus

En käsitä miten aamut voivat olla mielettömän hyviä, lähes aina. Päivä lähtee usein alamäkeen puolenpäivän jälkeen. Poikkeuksellisesti eilen oli hyvä päivä lähes koko päivän. Hermot menivät vain pari kertaa sen 20 sijaan. Onkohan mulla joku tapavitutus? Märisen joka asiasta helposti, vähän samaan tapaan kuin varvasta iskisi pöydän reunaan aina ohi kulkiessaan. Ei se kivaa ole mutta en osaa tehdä asialle mitään. On yksinkertaisesti paljon asioita joille en vain voi mitään, silti raivottaa ankarasti vaikka ajattelisin asian niin. Ei pitäisi takertua kaikkeen typerään. Löysin kirjastosta Neil Gaimanin sarjiksia, jäin koukkuun. Luin viime kesänä Sandmania vahingossa, ja nyt olisi kiva lukea kaikki. Saatavuus on vain hyvin rajallinen ainakin suomeksi. Voisi tänään vielä lähteä rantsuun koska huomenna on lähtö Lohjalle ja säät viilenevät hetkeksi.

Purnausta nykyajasta.

Kävin tänään keskustelua nykymaailmasta ja siitä mitä oli joskus. Kaipaan yksinkertaista elämää. Voisin omilla valinnoillani tehdä elämästäni yksinkertaisempaa. Joskus ei ollut miljoonaa vaihtoehtoa kaupoissa (eivätkä kaupat aina auki), ei nettiä, ei kännyköitä. Ei valintojen mahdollisuutta. Eikä myöskään yksinkertaisuutta. Mahdollisuuksien vuoksi arki jää tyhjäksi kun ei tarvitse nähdä vaivaa. Turhautumista ja sitten maleksitaan koneella tekemässä tyhjää. Tai ainakin arjen tyhjyys vaikuttaa minuun turhauttavasti ja lamauttavasti. Mietin jos ei olisi sähköjä eikä juoksevaa vettä ja asuisi korvessa. Arki kuluisi luultavasti työn parissa, käytännön hommia jotka ovat arkirutiinia. Ne veisivät suuren osan ajasta. Veden haku, ruuan laitto ja kaupassa käyminen. En usko että aivan syrjäseuduilla kipaistaan tuosta vain kauppaan hakemaan tarvittavia. Kauppa-auto käy kerran viikossa, tai bussi kirkolle tulee pari kertaa viikossa, aamuisin ja iltaisin. Mietippä siinä sitten millä täytät muka tyhjää aikaa. En usko että siihen on joskus ollut aikaa. Ehkä se oli enemmänkin kaupunkilaisten ongelma, nykyisin lähes kaikkien. Netti ja valintojen viidakko tunkeutuu kotiin, kauppoja on joka kulmalla ja ne ovat auki aamusta iltaan. Viikonloppuisinkin ja pyhinä. Ei ainakaan kannusta ihmisiä suunnitelmallisuuteen. Aina on oltava saatavilla joka paikassa. Ihmiset kännyköiden päässä 24/7 ja palvelut auki aina. Pyllystä. Voin mielestäni purnata asiasta vaikka mulla ei olekaan vanhasta ajasta kokemusta. Lapsuudesta on.

Bloggerin taikaa

Blogger on ihan täysi paska. En pääse edelleenkään kommentoimaan toisten blogeja. Kommenttikentästä teksti häviää bittiavaruuteen kun painaa lähetä. Jos yritän kirjautua käyttäjäraadin nappulan kautta niin uusi ikkuna herjaa ettei pysty käsittelemään komentoa, yritä hetken kuluttua uudelleen. Omaan blogiin pääsen kirjautumaan ilman ongelmia, mutta muiden blogeihin siirryttäessä näyttää etten ole kirjautuneena.

päiviä

Harvemmin olen mikään mehustaja-ihminen, olen pikemminkin valittaja. Tänään poikkeuksellisesti oli ihan loistava fiilis jota en kykene sanoin kuvaamaan. Monen tekijän summa kuten sää, hyvä löytö kirpulta, kiltisti oleva poika jonka kanssa söimme pehmistä kaupunkireissulla. Takaisin tullessa oli pääskysiä, onkijoita, virranvierus maisemat. Kaikki ulkoisia tekijöitä mutta mitä siitä, se vei omia ukkospilviä kauemmas. Tuntuu että asun sellaisen ukkospilven sisällä. Jotkut asuvat, tiedän pari muutakin. Vaikea sitä on poiskaan saada kun tuntuu ettei ole mitään muuta. Ehkä niitä kirkkaita ja hyviä hetkiä arvostaa enemmän. Näin ainakin näen asian. Jos olisi aina vain hyvää niin olisko mikään parempi odottamisen arvoista. Porukoilta pölläsin keittiöön Livalin "peltipurkki" valaisimen. Eilen kirpulta löysin verhot. Otin ne mukaan vaikka vierastan sinistä, mutta tarkemmin ottaen verhot ovat turkoosit. Sininen on kalseaa.

Vammakamera näyttää sinistä.

Lival peltipurkki

Mikä viehättää?

Mietin omia mieltymyksiäni eri aikakausiin niin pakko sanoa että 70-luku pomppaa aina kaikkein rakkaimpana. En osaa selittää sitä mitenkään eikä mulla ole henkilökohtaisia muistoja kyseiseltä vuosikymmeneltä. Värikkyys, musiikki, hiustyylit, kodinkoneet, autot yms. Melkein kaikki kyseiseltä vuosikymmeneltä oleva viehättää. En sanoisi että kodinkoneet ovat olleet tuolloin kauhean kauniita, mutta värikkäitä kyllä. Voisin jonkun oranssin sähkövatkaimet tai vempeleen kotiuttaa :D Vanhoissa kuvastoissa on kaikkea ihanaa lampuista sänkyihin ja vaatteisiin.

Jos saisin valita

Valitsisin ruoakseni tuoreita marjoja, vihanneksia ja juureksia. Paljon pähkinöitä ja siemeniä. Poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä että syön paskaa ruokaa, vaikka onhan sekin jo paljon että teen ruuan itse. Se ruuan paskuus on korvieni välissä, vaikka paskempaakin on kuten valmisruuat. Lihaa söisin vähemmän. Ja miten niin jos saisin valita, saanhan mä valita. Hidaste on vain se etten viitsi ostaa itselleni omia eväitä ja laittaa kahta eri ruokaa koska tässä taloudessa kumminkin syö kaksi muutakin ihmistä ja toinen on tottunut syömään aika lihapitoisia annoksia satunnaisilla mikropitsoilla ja toinen vasta totuttelee ruokien maailmaan. Toinen hidaste on raha. Ostanko kilon pähkinöitä kun samalla hinnalla saan kaupasta kassillisen päivittäisiä ruokatarvikkeita vihreitä unohtamatta. Marjoja kaipaan paljon mutta yksin kerättynä määrä on hyvin rajallinen. Viime kesänä olisi ollut tilaisuus mutta aika loppui kesken ja piti lähteä pois marjametsistä (oli siis mökkireissu) Sitä edellisenä kesänä oli mieletön mustikkasato mutta voin vatsani kohdalta jo niin paksusti parhaaseen mustikka-aikaan ettei metsässä kykkiminen paria tuntia kauempaa tuntunut hyvältä. Toivottavasti sama ei toistu. Vitutushan siinä pääsee jos tänä kesänä käy samoin. Tuntuu että jo nyt voin paksusti. Haluamani ruokavalio vaatisi myös totuttelua uuteen makumaailmaan osittain, eikä omien pöperöidenkään syöminen tunnu kauhean helpolta. Tuntuu että kaikesta on mennyt maku. Se on huono juttu koska olen syöjänä nautiskelija, syön hitaasti ja hartaasti. Yleensä en ota lisää vaikka ruoka olisi mieletöntä, ruuasta menee maku kun nälkä lähtee.