Ei pysty

Taas yksi päivä joka on ihan täysi perse. Viimeinen rutistus ennen muuttoa mutta voimia ei ole tehdä mitään. Ei huvita, ei jaksa, raajat tuntuvat spagetilta ja hengittäminenkin vaivalloiselta. Raskas olo ja kaiken hyvän fiiliksen lisäksi on oksettanut koko päivän. Eli nappiin menee ja oikein kunnolla. Tapetointi jäi kesken kun liisteri loppui ja saadaan homma päätökseen vasta muuton jälkeen. Tai ennen muuttoa. Eihän tää stressaamalla tästä mihinkään parane mutta minkäs teet. Innostusta tai motivaatiota ei vain tule mistään. Jos jotain positiivista pitää saada niin huomisen jälkeen tää koko paska on ohi.

Ahdinkoa

Kiire muutto tulee. Muuttopäivä on 30.4, aiemmin ei taida onnistua laatikollisenkaan vieminen koska saadaan avaimet maanantaina eikä rempan valmistumisesta ole varmuutta kahdenkaan päivän varoajalla. Mulla ei jäänyt kovin hyvä kuva vuokranantajasta vaikka ei asutakaan vielä asunnossa. Eihän se laitonta ole luovuttaa avaimia just viimeisenä päivänä kun on pakko, mutta se hankaloittaa asioita. On pakun vuokraamiset ja muuttoavun kysymiset. Katsoa koska kaatopaikka on auki (ei ole joka päivä) ja loppusiivous. Ihmiset käyvät töissä joten kaikki ajat eivät sovi, myöskin koska on vappu, liikkeet eivät ole samoin auki kuin  normaalisti. No mutta kumminkin liian monessa asiassa on liian vähän pelivaraa. Tänään on sitten tapettien poistoa. Tehdään homma itse ettei mene takuuvuokrasta. Äsken oli hiljainen aamuhetki kun olin yksin hereillä, mutta aina kun koitan kirjoittaa tulee möykkää ja muita häiriötekijöitä ja keskittyminen menee. Koko kirjoittamisesta menee maku. Olis ollut vielä juttua mutta en saa enää kiinni niistä.

Yleissivistävää.

Tuntuu että meillä ei ole mitään perinteitä, ei jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena, eikä oikeastaan ikinä. Lapsena joulut ja pääsiäiset näkyivät ja tuntuivat koska koulussa uskonnolliset juhlat ovat osa opetusta. En kuulu kirkkoon enkä usko Jumalaan, mutta lapsena raamatun asiat ja juhlapyhät tuntuivat mukavilta asioilta. Lapsena luin mummolassa Ikuisia Kertomuksia. En tiedä missä vaiheessa kasvoin ulos näistä jutuista. Käteen jäi yleissivistys uskonnosta, vaikka tunnustan että suurin osa on painunut unholaan. Kirkkohäitä pidän myös kristittyjen asiana. En pidä tapauskovaisuudesta tai kaappiuskovaisuuesta. Kyllä oman vakaumuksen pitäisi näkyä elämässä jotenkin. Ehkä vähän mustavalkoista ajattelua, mutta en pidä siitä että jokainen lapsi kastetaan kirkkoon oletuksena ja uskonnollinen kasvatus jätetään retuperälle. Ei juhlita pyhiä tai käydä kirkossa. Olen kuullut että meidän suvussa ei ole ollut tapana kastaa lapsia. Osa suvusta kuului helluntaiseurakuntaan ja osa ortodokseihin joten ev.lut seurakuntaan kastaminen ei ole muodostunut tavaksi. Onneksi. En tiedä miksi uskonnollisuudella on jotenkin negatiivinen kaiku korviini vaikka niin tuskin pitäisi olla. Omia mörköjä ja asenteita ehkäpä? Pidän kumminkin uskovaisia ihmisiä kaikinpuolin tasapainoisempina ja positiivisina ihmisinä. Ainakin oman kokemuksen perusteella. Se positiivisuus näkyy kauas. Ehkä pelkään tuputtamista, vaikka ei siinä ole mitään pelättävää. Enkä pidä siitä.

Hapanta, hinkkausta, emäksistä, hinkkausta

Eli kyseessä muuttosiivous. Talo on rakennettu -72 ja vessoissa mustat kaakelit. En ole varma ovatko alkuperäiset mutta hyvin näkyy kalkkikertymät. Suihkutin kaakeleihin Ajaxin hapanta vessasuihketta (pH 2,2) ja annoin vaikuttaa kymmenisen minuuttia kuten ohjeessa. Noh kaakelit muuttuivat sameiksi ja kalkkikertyvät näkyvät nyt oikein kunnolla. Perään Saunan tehopesua 15 minuutin vaikutusajalla ja lisää hinkkausta. Hieman saos haalistui mutta ei huomattavasti. Toistin hapan-emäspesun vielä kaksi kertaa ja nyt kaakelit näyttävät taas tummilta mutta tarkkaan katsoessa veden valumajälkiä on edelleen. Uusiahan noista ei saa mutta tiukassa kalkki on. Perjantai aamuna tulee kiinteistövälityksen mies ottamaan kuvat keittiöstä ja vessasta jälleenvuokrausilmoitukseen kun kuvia ei ole. Joten lisää hinkkausta, koska mua henkilökohtaisesti inhottaa asuntokuvat joissa näkyy siivoamisen laiskuus. Eli rojua ympäriinsä ja vessat räjäytetty paskalla sekä romulla. Mustissa kaakeleissa on vielä sekin v-mäinen puoli, että joka ikinen sormenjälki näkyy. Kylpyammeen pinnoite vetää viimeisiä eikä lähde edes pesemällä. Olisi hienoa jos aina olis näin siistiä. Olin yllättynyt että uunin takana ei ollut mitään isompaa. Imuroitavaa kyllä kun aikoinaan kaadoin hirssipussin keittiön lattialle. Suihkuverholle en osaa tehdä oikein mitään, kamalan näköinen se on mutta niinhän ne usein. Nyt on vesikatko joten en pääse sitä edes pesemään, kuten en vessan lattiaakaan. Mut ehkä imurointi riittää. Tulevaisuudessa aion pitää parempaa huolta wc:stä kunnes maha tulee eteen.

Monoïn taikaa

Monoï¨De Tahiti, varmaan monelle tuttu tuote ja tuoksu Yves Rocherilta. Tulee mieleen lapsuus ja kesä. Samalla kun pohdin kyseisten tuotteen ostamista, eksyin netin maailmassa tutkimaan mistä oikea monoi tulee ja onko sillä mitään tekemistä täällä myytävien monoi-öljyjen kanssa. Netti kertoo että aito monoi valmistetaan ainoastaan tahitilla/ranskan polynesiassa liottamalla gardenian kukintoja kopraöljyssä. Menetelmä on kuulemma sertifioitu ja muilla tavoilla valmistettuja monoiöljyjä ei saa sanoa monoiksi. Eikä öljy sisällä muuta kuin kookosöljyä ja gardeniaa. Etsin netistä öljyjä ja tulin siihen tulokseen että täällä myytävät öljyt sisältävät monoi:ta 1-50% loput ovat muita aineita. Saahan siitä tuoksun mutta miltä tuoksuu aito monoi? Sitä en tiedä joten Rocherin tuoksu on ollut mulle aina eksoottinen. Voihan aito monoi olla täysi pettymys, eikä herätä mitään tuoksumuistoja. Joten on varmaan parasta ostaa varman päälle vanha kunnon YR:n Monoi de Tahiti :) Siinä ainakin tuoksu täsmää. Saattaa olla että joskus repäisen ja kaivan jostain aitoa monoi-öljyä.

Kahvinjuontia

Ehkäpä blogihiljaisuus nyt päättyy, ei ole ollut motivaatiota eikä jaksamista eikä oikein mitään mistä kirjoittaa. Paitsi että kaikki tuntuu perseemmältä kuin yleensä. Mut selvisin pahoinvoinnista! Hajuaisti tosin ei ole palautunut superista tavalliseksi, joka tosin helpottaisi vähän. On mulla muutenkin kohtuuhyvä hajuaisti mutta nyt tuntuu että haistan ihan kaiken. Kahvia en kyennyt juomaan kuukauteen mutta hoksasin että pahinta on kahvin haju ennen kuin edes yrittää ottaa kupillista. Meidän keitin löyhkää eteiseen asti ennen kuin pohjalla on edes kahta senttiä valmista kahvia. Joten kun tuosta aika jättää niin ajattelin että hommataan perkolaattorikeitin. Meille tuli sellainen kun olin kahdeksan enkä oikeastaan ole muunlaista keitintä käyttänyt ennen kuin muutin kotoa. Joten mulle perkolaattori on se "tavallinen" keitin.

OBH Nordica Chili perkolaattori

 Muuttokin olisi edessä, tuntuu ettei edisty mihinkään ja rojua vaan riittää. Olen osittain tyhjentänyt astiakaapit ja vaatekaapit. Yllättävän vähän vaatteita päätyi kierrätykseen, mutta johtuen ehkä siitä että olen pitänyt kasan minimissä ja heitin pois ne jotka eivät enää mahdu. Takkeja edelleen riittää, mut en voi luopua yhdestäkään. Olen helpottunut että pääsen pois keskustan tuntumasta alueelle jossa kuulen metsän ääniä.