Sekaisin pähkinöistä

Kulutan päiviä ruuanlaittoon ja ruuan ajatteluun. Tehosekoitin hurisee hurhur... Koin ahaa-elämyksen pähkinöistä. Himoitsen suklaata (kaakaota) eri muodoissa ja oli virhe katsoa tv:stä kun Jamie Oliver marssi suklaapuotiin. Kokeilin joskus siemen/pähkinämaitoja mutta kokeilu päättyi onnettoman tehosekoittimen takia. Ostin kaverilta paremman vehkeen ja nyt hurruuttaa taas. Kilo cashewpähkinöitä varmaan häviää maidoksi tehtynä hyvin nopeasti. Pähkinät eivät nappaa naposteltavina mutta maidonvalmistuksen sivutuotteena tuleva "jämä" tahna uppoaa ruokien seassa ja sellaisenaan. Kohta huomaan tietysti että pähkinähuumassa alkaa paino nousta. Ennen raskautta ja 20 ikävuotta saatoin syödä mitä huvittaa, mutta ei se enää käy. Myös miniUkko saa osansa pähkinämaidosta jota vielä kerjäsi lisää. Pelottavaa että yhtäkkiä pikkuvauvani on osoittanut älyllistä toimintaa ymmärtämällä ympäristössä tapahtuvia asioita, ihmisiä ja esineitä. Muistikin pelaa. Enää ei voi huijata pois sähköjohdoilta vain siirtämällä huoneen toiselle puolelle, pätkä konttaa takaisin ja jatkaa toimiaan. Ja nähtyään jotain mitä haluaa, esineen vaatimista voi jatkaa senkin jälkeen kun se on jemmattu. Olen varmaan elänyt jollain toisella planeetalla koska kaikki on käynyt niin nopeasti. Huomisen ennuste näyttää 26 astetta joten taidan kärrätä koko poppoon jonnekin pöpelikköön makaamaan alasti. Kotisohvalla odottaa sauna. Taidankin tuhlata hoitovapaani hyvän ruuan ja ruuanlaiton parissa, se antaa niin paljon ja saa tehdä. Vielä jos saisin kaverin mukaan vaikka kimppatilaukseen niin sais halvemmalla pähkinöitä.

Hyvän makuisia sekä kauniita

Kasvikokeiluja. Toistaiseksi ainoat jotka ovat (vielä) hengissä. Idätin yli vuosi sitten avokadon siemenestä verson ja se kasvoi hyvin. Talven tullessa lehtiä rapisi aika huolella mutta jotain sentään jäi. Samaan ruukkuun laitoin kokeeksi passionin siemeniä jos ne vaikka itäisivät. No yksi alkoikin itää ja pituutta tuli kohinalla. Nyt varsinkin kevään aikana kun on ollut valoisampaa pituutta on tullut lyhyessä ajassa varmaan 30 senttiä. Eilen sain siirrettyä passionin erilliseen ruukkuun, täytyy vain toivoa ettei kumpikaan kuihdu koska juuret olivat sotkeutuneet toisiinsa aika huolella. Samalla laitoin lisää passionin siemeniä itämään. Ainot kasvit joista näen kun ne tarvitsevat vettä: lehdet alkavat roikkua kummassakin.

Passion

Avokado

You can't fix me

Ajattelin listata asioita jotka ilahduttavat ja suututtavat. Näkisin ehkä konkreettisemmin mistä kenkä yleensä puristaa.
Iloa tuovia asioita: värit, sateen jälkeinen tuoksu, ruoka, syöminen, katseleminen (esineet, maisemat), lörpöttely kavereiden kanssa, hennaaminen, pyykin peseminen, sauna, vaatteet ja niiden etsiminen kirppiksiltä,
Suututtavia asioita: kiire, passiivisuus, lojuminen, laiskuus, muka-tehokkuus (tekee paljon mutta hyödyttömiä asioita), jämähtäminen, raha, riippuvuudet, läsnäolon puute, välinpitämättömyys, manipulointi, marttyyrius.
Oikeastaan mut saa iloiseksi hyvin pienillä asioilla. Suututtavat asiat ovat oikeastaan vähemmän aineellisia/laajempiin kokonaisuuksiin keskittyviä ja kohdistuvat usein muihin ihmisiin. Samalla en huomaa olevani itse välinpitämätön ja passiivinen koska keskityn siihen mitä toiset tekevät. Enkä halua tehdä asialle mitään.. Välinpitämättömyyttä on monenlaista ja monella tasolla. Omaa elämäänsä kohtaan, lähimmäistä kohtaan, asioiden hoitoa kohtaan jnejne. Ja riippuvuuksiakin on monenlaisia. Inhoan asioiden lojumista, se voi olla pyykkiä tai ihan jokin asia. Tuntuu että harmitus hallitsee elämää. Yleisesti ottaen mua suututtaa ehkä eniten se että jokin asia ei toimi. Esineet voi korjata ja ihmisten väliset asiat puhumalla (ainakin useimmiten) mutta toista ihmistä ei voi. Se vituttaa välillä aika rankasti. Mut onneks mulla on kaakaota ja hapankorppuja<3

Passiivinen pahvilaatikko

Uuvuttaa, perhe-elämä tuntuu lähinnä kivireeltä jota vetää perässään. Tässä tämän päivän tuntemuksia, ehkä huomenna on toisin. Tai sitten ei. Haittapuoli Cipralexissa on se että musta on tullut omasta mielestä ihan älyttömän vetelä ja passiivinen. Nukkuisin tai lojuisin sängyssä päivät pitkät jos vain saisin eikä päässä liiku juurikaan mitään. Unohtelen paljon. Menisipä se ohi. Viime aikoina on esiintynyt taas lyhyttä pinnaa ja turhautumista mitättömistä asioista. Lapsi tuntuu vieraalta. Toisekseen mua nakertaa että poju vain kiukkuaa mulle ja isälleen on itse aurinko. Mietin taas et mitä mä teen väärin, ihan kuin se rautakanki perseessä ei olisi jo ihan tarpeeksi tarpeeksi tällä äitiyden auvoisalla tiellä. Pahvipää kuittaa ja jatkaa seinään tuijottelua. Pahvilaatikko Alaskaan odottaa nurkassa.

Tiedon jakamista

Jee, kaveri kysyi neuvoja hennavärjäämiseen. Vaikka olen puhunut asiasta vuosia niin silti innostui vasta nyt. Jännään intopinkeenä miltä lopputulos näyttää antamillani ohjeilla ja Hennacatin luomuhennalla. Laitoin ohjeen mukaan myös tatuointitahnan ohjeen ja löytämäni tekeytymisajat eri hennalaaduille (Jamila, Moroccan, Rajasthani ja Yemen) Jos saisi itseään vielä niskasta kiinni ja tekisi tatuointeja kun poika on hoidossa, se oli ihan mukavaa puuhaa. Kuva viime kesän ensimmäisestä teoksesta ja toistaiseksi jäi myös viimeiseksi kun ei ollutkaan aikaa.

Tekovaiheessa tahna paikallaan

Valmis tuotos hieman tummuneena, jäi kyllä vähän vaaleaksi mutta kärsivällisyys tahnan pidossa jäi kuuteen tuntiin.

Sain inspiksen tehdä hedelmä/juuressoseita pakkaseen jääpalamuotteihin. Mulla ei ole ollut minkäänlaista johdonmukaisuutta jätkän kiinteiden aloituksessa, ruoka ajat pelaa mutta ruoka-aineet ei. Vaihtuu joka päivä ja joka päivä jotain uutta. Ja sitten ihmettelen miksi juippi sylkee ruuat suusta. Omena , mango ja puuro ovat kanakeiton lisäksi mitkä menevät sujuvasti. Muuta en sitten saakaan suusta alas, mut ei ole maisteltukaan.

Valkotakkisissa

Huhhuh mikä yö. Pikkujätkällä on ollut kuumetta neljä päivää ja viime yönä sitten repesi. Lääkitys epäonnistui ja kuume nousi yöksi. Tuloksena oli parin tunnin pätkissä nukkuva poju joka huusi pilli suorana havahduttuaan unesta. Nukuin istualtaan 01-05 olkkarin sohvalla poika sylissä, se oli ainoa asento jossa sai unta edes pätkittäin. Enkä ole varmaan koskaan elämässäni käynyt niin montaa kertaa lääkärissä kuin nyt. Ensin omilla asioilla, sitten pojan hengityksen pihinän vuoksi ja sitten uudestaan kuumeen ja oletetun korvatulehduksen takia ja samana päivänä kävin ulvomassa hammaslekurilla oikuttelevaa viisuria. Nyt olen hammasta köyhempi-onneksi ja pojalla lääkettä. En ole lääke tai antibioottivastainen koska niillä paranee hyvin ja suht nopeasti. Mutta mihinkään pieneen pipiin ei lääkkeitä syödä. Mulla on tahtonut viisuritulehduksetkin pitkittyä oikein mukavasti kun en ole tehnyt asialle mitään, samoin virtsatietulehduskierre. Silloin kävi kyllä päässä käryämään kun puolen vuoden aikana joutui syömään antibioottikuuria väh. joka toinen kuukausi ja sitten kaavailtiin jo estolääkitystä. No onneksi ei tarvinnut. Levisipä se kerran munuaiseenkin nostaen mehevän kuumeen kun en mennyt lääkäriin. No toivottavasti vuoden lääkärikäynnit olivat tässä, eikä enää tarvitsisi mennä. Jumittaa univajeen vuoksi ihan mukavasti, mutta ei pysty nukkumaan. Puoli päätä on edelleen puuduksissa ja jos nyt nukahtaa olo on kuin hakatulla kun herää. Eikä tarvitse illalla unta houkutella. Tänään voisi olla Game Of Thrones-ilta <3 Tortillaa, sienipastaa, pekonisienirullia ja fetasalaattia omnomnom! Saa vain nähdä miten syöminen luonnistuu turvonneella kalustolla.

Kesän ääniä

Parempi fiilis on alkanut vähän rakoilla, mutta ei hälyttävästi. Eräs perheenjäsen korpeaa mua edelleen, koska ei yksinkertaisesti tajua ongelmaansa. Muiden mieliksi voi sanoa mitä vain mutta ei sillä ole mitään arvoa jos ei ymmärrä omia sanojaan. Ja jos asiasta huomauttaa aletaan esittää uhria ja marttyyria ja kuinka on parhaansa yrittänyt ja yhyy yhyy. Kuinka tulee aina haukut vaikka kaikkensa tekee. On pettäjä, huono ihminen, alkoholisti ja muuta mikä nyt sattuu tilanteeseen parhaiten sopimaan ja siirtää puheenaihe johonkin muuhun. Siinä huomauttamistilanteessa voi oikeastaan sanoa mitä sylki suuhun tuo että puheenaihe siirtyisi muualle, aina uusia tarinoita. Mä en jaksa enää vääntää kättä kun ei mene perille oikeasti joten olkoot. Huippua kun voi kävellä jo paljaalla asfaltilla josta on hiekka lakaistu pois, myöhään illalla on vielä valoisaa ja kaiken lisäksi peipposen laulu kuuluu jo. Yleensä samoihin aikoihin ilmestyy "yöviserrys" joka on kesän ääni.