Siivousta ja ajatuksia elämästä

Inhoan pölyä, tahroja. Sellaista nuhruisuutta. Sotkua. Valitettavasti todellisuus ja mieleni siisteys eivät kohtaa. Se ei kohdannut yksin asuessani, ei parisuhteessa eikä perhe-elämässä. Kykyni hoitaa siivous loppuun on huono, koska jään hinkkaamaan nurkkia ja olen liian tarkka. Se vie aikaa ja sitä ei ole kun arki pitäisi hoitaa muutenkin. Ja se tärkein: kykyni pitää siisteyttä yllä on ihan olematon. Kuten muillakin perheessä olevilla. Tuloksena on kestokaaos, mutta sillä erotuksella että nurkkiin ei kasaannu romu ja pöly. Siivoan taulujen ja lamppujen päällyksiä, pyyhin ovet ja seinänpielet. Koska hyvin usein seinissä on kohtia joihin ihminen huomaamattaan koskaa vuodesta toiseen. Siihen tulee harmaa kohta tai näkyy sormenjälkiä. Tämä Korona-aikahan on siivousneurootikoille ihan unelma-aikaa. Tosin mulla ei ole tapana vetää kaikkia pintoja desinfiointiaineella. Kyse on siis näkyvästä liasta minulle. Ei bakteerikammosta tai puhtaudesta mikrobitasolla. Sellainen ei ole mun mielestä tervettä. Eikä ainakaan tee terveeksi. Joku mainitsi joskus että nuorena oli aikaa mutta ei rahaa.Aikuisena on rahaa, mutta ei aikaa. Pitää paikkansa. Minulla ei parikymppisenä ollut halua kehittää itseäni, eikä harrastaa mitään. Mä en muista että olisin halunnut tehdä mitään. Lojuin. Vietin sosiaalista elämää, kävin töissä suorittamassa päivän että pääsisi kotiin lojumaan tai ryyppäämään mikäli vapaata oli. Olin kyllä tyytymätön tilanteeseen silloin mutta saattoi suurilta osin johtua siitä että ei ollut mitään tavoitetta elämässä. Edes pientä. Sama tilanne on nyt, käyn töissä mutta elämää täyttää muut asiat ja jostain löytyi halu kehittää itseään. Harrastuksen kautta, tiedon kautta jne. Uteliaisuus on kantava voima.

Projektia

Hiusprojektia. Hennalla värjäämistä on takana vuodesta 2003. Tällä hetkellä väri on tumma punaruskea joka on aurinkossa viininpunainen. Tavoitteena olisi sellainen kuparinpunainen ja tiedän sen olevan mahdollista koska hiukseni ovat luonnostaan aika vaaleat. Olen käsitellyt pituuksia ja latvoja Garnierin vaalennussuihkeella. Se vaalentaa hiusta hennavärin alla, ei poista hennaa. Samoin värinpoisto ei pura hennaa mihinkään, siinä ei ole aineita jotka reagoisivat värinpoiston kanssa kuten normaalissa hiusvärissä. Vaalennussuihkeen valitsin koska sen vaalennusteho on mieto, eikä tarvitse pelätä että yhtäkkiä osa hiuksistani on räikeän oranssia ja osaa tummempaa. Vaalentaa 1 asteen. Aion jatkossa värjätä tyveä cassia/henna sekoituksella suhteessa 65g/35g. Tulee olemaan pitkä tie koska tummempaa osaa hiuksista ei voi loputtomasti vaalentaa, eikä siitä tule tyven kanssa täysin samanväristä koskaan. Joten ainoa tapa on värjätä juurikasvua seoksella ja odottaa että tummempi osio on kasvanut pois. Hiuksilla on pituutta rapiat 110cm joten katsellaan tuleeko tästä mitään :D Enhän edes tiedä sopiiko se kuparin värinen. Kalkkilaivan kapteeneille se usein sopii mutta mä tipuin siitä laivasta joitain vuosia sitten.Toistaiseksi hiukset eivät ole kärsineet vaalennuksesta, mutta olen muhittanut tukkaa kookosöljyllä ennen vaalennuskäsittelyä ja käyttänyt hiusnaamiota jnejne. Veikkaan myös hiuslaatuni kestävän aika hyvin koska se on luonnostaan lasimainen ja sileä eikä siihen tunnu imeytyvän mikään aine ilman lämpöä.

Ajatuksia ekologisuudesta ja luomusta

Aihe joka on pyörinyt täällä monesti. Asia joka vaivaa, josta saan ahdistusta. Kai mua vaivaa sitten ympäristöahdistus. Asioita markkinoidaan mainostamalla josta tulee mielikuvia. Se vaikuttaa ostopäätökseen. Ostamalla luomua tai vedoten ekologisuuteen ostetaan vain parempi mieli omasta valinnasta. Se ei ole parempi, ostat silti. Ekoin teko olisi jättää ostamatta mitään. Mutta ihmiset haluavat ostaa. Tuntuu jotenkin järjettömältä että markkinointia suunnitellaan ja kehitellään jotta ihmiset saataisiin ostamaan vielä enemmän kaikkea mitä eivät tarvitse. Luomu ja ekomarkkinat toimivat aivan samoin, kohderyhmä on vain eri. Nuorempana oli kiva innostua asioista kuten kasvissyönti, luomutuotteet ja ekologisuus. Nykyisin vain kyseenalaistan kaiken. Pitkäikäisiä tuotteita on vaikea löytää, ja suomalaisia sellaisia. Ellei marssi antiikkiliikkeseen katsomaan kangas ja konetarjontaa. Tekstiiliteollisuus on kuollut ja materiaali tuodaan ulkomailta. Kodinkoneet kestävät muutaman vuoden ja lakkaavat toimimasta sitten ostamaan uutta kun vanhaa ei voi edes korjata. Tai jos voi siitä on tehty sen hintaista että kannattaa ostaa uusi.

Hyvästi muru

Lissu, Lisbert...rakkaalla lemmikillä on monta nimeä. Ikuinen kissamme oli 17-vuotias, ajattelin aina että se porskuttaa 20-vuotiaaksi. Eläinlääkärin senioritarkastuksessa kävi ilmi että munuaisarvot olivat kohonneet ja punasoluarvo lähes nollassa. Vointi oli selkeästi mennyt poikkeavasti huonompaan viime heinäkuun jälkeen (yöllinen levottomuus, veden juonti järjettömiä määriä). Silti se oli oma itsensä, lokakuun aikana alkoi vetäytyminen johon kiinnitin huomiota. Mitään ei olisi ollut tehtävissä. Munuaissairaudelle kyllä, pahalle anemialle ei. Anemian syyksi epäiltiin suolistokasvainta, mutta epäilen sen johtuneen myös munuaisviasta.Vaihtoehtoja ei annettu. Ei ollut takeita paranemisesta. Enkä paljoa pidempää elämää Lissulle olisikaan voinut toivoa. Tuli vain vähän äkkiä, kun en arvannut että on niin kipeä. Ei tarvitse onneksi enää kärsiä. Hautasimme Lissun äitini pihamaalle Vierumäkeen, äidin huskyn, Turon viereen. Tulivat meille samana vuonna, kesällä 2002. Turo lopetettiin viime syksynä jos en väärin muista, tai viime keväänä.

Onpa hankalaa

Pohdin suhdettani muihin ihmisiin, sosiaalisiin suhteisiin yms. Mä en jaksaisi jatkuvasti olla niin ahdistunut monesta asiasta. Sosiaalinen ahdistus ja jännitys helpottaa kun kippaa kaljaa illanvieton yhteydessä. Miinuksena saan unettomuutta, vainoharhoja ja häpeää jotka sitten boostaavat ahdistusta. Lisänä iho reagoi kuivumalla aika rankastikin. Ei kuulosta hyvältä diililtä. Häpeän jo sitä että näytän naamani kännissä jossain julkisesti kun höpötän ihmisille suu vaahdossa kaikesta. Normaalisti en sellaista tekisi. Arkisessa toiminnassa puolitutut ovat pahimpia. Morjestaminen on ok, juttelemaan jääminen ei. Seisot siinä ihan jännittyneenä ja mietit että mitä pitäisi sanoa, olisi epäkohteliasta luikkia karkuun. Jähmettyminen. Olisi kiva pystyä käyttäytymään luonnollisesti muiden seurassa. Ystävyyssuhteet ovat olleet hankalia. Mietin että onko minussa jotain vikaa tai miksi tutustuminen on niin vaikeaa kun pohtii asiaa toisen ihmisen näkökulmasta. Monta kertaa olen kuullut että mä olen jollain tapaa outo. Mutta ei se voi olla syy miksi yhteydenpito loppuu. Erakoituminen kotiin tuntuu mukavalta ja helpolta, mutta saa turhautumaan. Sitten puran turhautumistani muihin ihmisiin vittuuntumalla kaikkien naamoihin kun en kelpaa ystäväksi. Eihän se muiden vika ole! Epäsosiaalisuus on ominaisuuteni jota en ole hyväksynyt, ahdistun siitäkin. Sitten kun olen vanha, menen varmaan makkariin murjottamaan ja pistän oven kiinni, kun tulee vieraita. Toistaiseksi olen vielä läsnä muissakin huoneissa puuhaten hiljaa omiani :D
Ehkä murehdin liikaa taas.
Nyt on taas kaulahuiviprojektia pitkästä aikaa, koukuttavaa toimintaa. On vaikea lopettaa kesken. Löytyi hyvä lankakin ^_^ Sain töitäkin loppuvuodeksi Tokmannilta. Ei se kaupan ala niin pahalta tunnukaan, olin ehkä niin leipääntynyt koko hommaan joitain vuosia takaperin että mitta täyttyi.
Kosmetiikan saralla ostin testiin luonnonkosmetiikkasarja Avrilia. Olen nirso putsareiden suhteen koska ihoa alkaa kutittamaan ja kiristämään helposti. Meikkipohjana oli silikonipitoinen ja aurinkosuojan sisältävä Misshan BB-voide (on siis vaikea saada pois). Testissä oli puhdistusöljy, puhdistusmaito ja kasvovesi. Puhdistin tuplana eli ensin öljyllä, sitten maidolla ja lopuksi kasvovesi. Iholle ei jäänyt kiristelevää tunnetta putsareiden jälkeen kuten monesti. Kasvovesilappuun ei jäänyt jäämiä meikistä joten TOIMII. Ihoa ei kiristellyt vielä aamullakaan.

Aika kuluu

Aika kuluu. Sain määräaikaisen pestin Tokmannille. Ihan hyvää vaihtelua vaikka kyllä jännittää. Kassatyön liikkeet tulevat selkärangasta, kassakoneen napinpainallukset ei. Järjestelmä on erilainen. Jopa roskakorin paikka on selkärangassa. Liikaa ajatuksia, vaikka oli tarkoitus kirjoittaa järkeviä. Kehtasin jopa ajatella että kaipaan tuttua ja turvallista Cittaria ja työkavereita.Ei se nyt niin pahaa ollut aikoinaan. Leipäännyin vain aika rankasti. Mitään järkevää ei ole enää tulossa joten lopetan tähän.

Erakko

Tässä maailmassa on niin moni asia vinksallaan ja pahaa etten halua elää täällä. Tunnen ihmiselämän tai olemisen tavallaan merkityksettömäksi. Sama ajatus on varjostanut elämääni vuosikausia. Olo siitä että mä en haluaisi olla ihminen koska ihminen on paha. Olen paha.

 " Vakaana seisoo metsä paikoillaan,
ihmisen vaellukset täällä ovat niin turhia"

On hyviäkin asioita ja innostusta mutta pohjalla lojuu sama merkitöksettömyys joka tuntuu tekevän kaiken tyhjäksi.