Lissu, Lisbert...rakkaalla lemmikillä on monta nimeä. Ikuinen kissamme oli 17-vuotias, ajattelin aina että se porskuttaa 20-vuotiaaksi. Eläinlääkärin senioritarkastuksessa kävi ilmi että munuaisarvot olivat kohonneet ja punasoluarvo lähes nollassa. Vointi oli selkeästi mennyt poikkeavasti huonompaan viime heinäkuun jälkeen (yöllinen levottomuus, veden juonti järjettömiä määriä). Silti se oli oma itsensä, lokakuun aikana alkoi vetäytyminen johon kiinnitin huomiota. Mitään ei olisi ollut tehtävissä. Munuaissairaudelle kyllä, pahalle anemialle ei. Anemian syyksi epäiltiin suolistokasvainta, mutta epäilen sen johtuneen myös munuaisviasta.Vaihtoehtoja ei annettu. Ei ollut takeita paranemisesta. Enkä paljoa pidempää elämää Lissulle olisikaan voinut toivoa. Tuli vain vähän äkkiä, kun en arvannut että on niin kipeä. Ei tarvitse onneksi enää kärsiä. Hautasimme Lissun äitini pihamaalle Vierumäkeen, äidin huskyn, Turon viereen. Tulivat meille samana vuonna, kesällä 2002. Turo lopetettiin viime syksynä jos en väärin muista, tai viime keväänä.
1.11.2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oho melkein innostuin
Sain inspiksen johon olis tullut kuviakin. Kumma juttu, ettei luuri ollutkaan yhteistyöhaluinen. Helppo ja nopea juttu muuttui jo liian mont...
-
Ei mitään uutta. Ikuinen väsymys painaa. Maailmassa on asiat vinksallaan jos ihmiset unelmoivat hiljaisesta ja rauhallisesta elämästä. Eikö ...
-
Sumuverho on poissa, se päänsisäinen. Tai siis tavallaan on. Muuton jälkeen sain energiaa jota odotin pitkään. Ihan omituista. Joko kevät el...
-
No eipä kauaa nokka tuhissut. Jäbä oli ilmeisesti pitkään hereillä kun koisasin tyytyväisenä vieressä koska nukahti sitten kun itse heräsin ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti