14.4.2019
Minäkuva
Minäkuva. Ei täsmää. Pään sisällä oma kroppa on edelleen ajassa ennen lapsia. Peilikuva eikä vaatekoko vastaa sitä kuvaa ja se aiheuttaa tyytymättömyyttä. Ostan vaatteet vanhasta tottumuksesta ja saan todeta että pieleen meni, ihan liian pieni. Toisaalta olen tyytyväinen siihen etten muistuta enää sellaista pulkannarua. Paino on normaalin keskivaiheilla, mutta kun mä en ole tottunut siihen ja muutos tuli todella nopeasti. Auton ostamisen jälkeen painoa on tullut lisää, ei paljoa mutta kuitenkin. Ikä vaikuttaa myös siihen että kertyy helpommin. Joku tie pitäisi olla että lopettaisin liian pienien vaatteiden ostamisen, tiedostan asian mutta en toimi käytännössä oikein. Tankoilu ei ainakaan hartioita kutista :D
1.4.2019
Peittoa korviin
Masentaa. Kuten keväisin yleensä. Elämä tuntuu merkityksettömältä paskalta. Tätä on jatkunut joululomasta asti enemmän tai vähemmän. On toki parempiakin päiviä, että jaksaa tehdä ja ilahtua ja innostuakin. Mutta sellainen pikkaisen merkityksetön fiilis on silti vähän kaikessa läsnä jatkuvasti. Sitten kun tähän lisää alkoholin edes pienessä määrin niin kaatuu koko hutera kyhäelmä ihan kauheaksi ahdistukseksi ja arvottomuuden tunteeksi. Miksi edes pitää kokeilla. Mun villi veikkaus että lukiossa tullut masennus oli ihan itse aiheutettua ja se jatkui Veikon syntymään ihan itse aiheutettuna. Käytin alkoholia usein ja se löi uutta jatkumoa päälle. Veikon syntymän jälkeen oma osuutensa oli varmasti hormoneilla. Sen jälkeen ei olekaan ollut juuri mitään kummempaa keväistä masennuskautta lukuunottamatta. Huomaan kumminkin notkahduksen tulevan aina alkoholin jälkeen, eikä ole kyse muutamista päivistä.
22.3.2019
Vanhojen asioiden äärellä
En edes muista koska olisin viimeksi laittanut päähäni Rajasthani-hennaa. Ainakin 2012 olen tehnyt isompia tilauksia hennaforhairile ja hennacatille. Välissä käytin Jamilaa ja jotain randomia ja uudistunutta satvaa ja cassiasekoituksia. Loppupelissä nykyisin ei ole enää väliä mitä laitan, juuri värjäytyy hyvin eikä ole niin nuukaa lopputuloksen kanssa. Aiemmin inhosin sitä jos jäi oranssiksi, piti olla niin punainen kuin irti lähtee, nykyisin on ihan sama. Ihan kuin tukka olisi muuttunut ajan saatossa ruskeaksi vaikka levitän värin vain tyveen. Harmi sinänsä, kuvia katsoessa oli aikoinaan räikeämmän värinen. Tosin värjäysmetodi oli aiemmin että henna kiehautettuun veteen ja heti päähän kun on tarpeeksi jäähtynyt. Tavoittelin kuparia mutta en kestä sitä miten kulahtaneelta se näyttää kun on tottunut tähän tummanpunaiseen. Toisille se sopii kyllä mutta itselle tuskin. Kupari on kyllä upea mikäli ihonsävykin natsaa. Totuin siihen että Jamila oli todella moussemaista eikä siinä ollut sitkoisuutta. Nyt kun tein rajashtanilaista hennaa niin se oli vihreämpää ja koostumus sellainen limainen venyvä. Mutta kiva oli levittää.
2.3.2019
Ristiriitoja.
Ristiriitoja. Mä olen alkanut epäilemään uravalintaani. Mulla on kahdenlaista näkemystä elämästä. Toinen kuluttaa ja toinen on minimalistinen. Pyrin kuuntelemaan sisäistä minimalistiani. Olen hyvä heittämään tavaraa kiertoon ja pois, teen sen siksi että olisi helmpompi pitää siisteyttä yllä ja kun todellakaan ei niitä kaikkia asioita tarvitse. En siksi että voisi hankkia uutta hyvällä omallatunnolla. Koen elämän myös helpommaksi kun on vähän tavaraa. Itsensä hemmottelu ei ole väärin eikä materialistista. Mä ehkä näen sen väärin tavaroiden kautta ja siitä syntyy mulle ristiriita. Maailma on niin materiapainotteinen nykyisin enkä halua työkseni edistää ihmisten turhaa ostamista. Luoda tarpeita ja myydä niihin mutta niin markkinatalous toimii. Se tökki jo Citymarketin aikoina ja luulin että pääsisin siitä eroon jos lähden tekeään työtä jota haluan ja asiakaskunta muodostuu ihmisistä jotka hakevat kohdennettua palvelua ja ostavat tarpeeseensa. Supermarketissa myydään kaikkea kaikille vaikka ei olisi tarvetta. Mun on vaikea arvottaa omaa ammattitaitoani ja vähän ärsyttää se että siitä pyytää rahaa. En mä pyydä rahaa siitä että saan auttaa. Mutta ehkä sekin kertoo itsearvostuksen puutteesta. En pidä itseäni tai taitojani minkään arvoisena, tai ainakaan rahan.
2.2.2019
Motivaatio edelleen hukassa
Epäilen itseäni, epäilen valintojani. Sosiaalinen ähky. Tuntuu että mä en jaksa puristaa itsestäni mitään enää. Epäilen uravalintaa siinä mielessä että toki tykkään kauneudenhoidosta ja itsensä hemmottelusta, mutta jotenkin syvemmällä mua ajaa tarve minimaalisuudesta ja sellaisesta oikeasta ekologisuudesta. Kuluttaminen ei ole koskaan ekoa vaikka niin mainostettaisiin vaikka millä sertifikaateilla. Ihmisille luodaan tarpeita jotta saataisiin ostamaan. Henkilökohtaisesti mä en pidä sellaisesta. Mä olen lukioikäisestä asti hävennyt ihmistä lajina, miten joku niin fiksu voi ollakin pohjimmiltaan niin tyhmä. Mahdollisimman simppeli elämä toimii. Sellainen jossa omistaa vain välttämättömimmän ja joka sisältää paljon tekemistä arjen sujumisen eteen. Ei jää aikaa mihinkään turhaan istuksimiseen. Mä veikkaan että liikuntaharrastukset ovat syntyneet kaupungistumisen myöstä. Kaupungissa kaikki toimii sähköllä ja helposti niin pitää rasittaa itseänsä salilla kun ruumiillista kuormitusta ei muuten synny. Liikkumattomuus passivoittaa ja sitten alkaa masentaa. En tiedä miten faktaa se on, arvauksia vain. Mulla on sama tilanne kuin viime keväänä. Rintakehällä tuntuu ahdistus, hikoiluttaa ja ahdistaa. Mä en jaksaisi tehdä mitään, arjen pyörittämisestä on motivaatio hukassa. Ruuanlaitosta se meni jo viime syksynä. Musiikkikaan ei jaksa enää kiinnostaa.
19.1.2019
Meikkipohjatestailua
Meikkipohjien testailua jälleen. Mulla oli 2013 Laveran meikkivoide ja ongelma oli huono levittyvyys. Ostin sen nyt vuosien jälkeen taas testiin kun vaalein sävykin on passelimpi iholleni kuin silloin. Meikkimunalla saa töpötelyä pohjan hyväksi mutta se tunne joka jää kasvoille. Ei jatkoon. Kiristelee ja pintarypyt tulevat esiin. Ilmeisesti vesipohjaiset meikkivoiteet eivät vain toimi ihollani, vaikka alle levittäisi kosteusvoiteen. Silikonipohjaiset toimivat ja vahapohjaiset. Öljypohjaisista olen kokeillut Zuiita mutta en muista miten lopputulos kesti ja millainen se oli. Saattoi päivän aikana lähteä niljaantumaan, eikä levittynyt kuten luonnonkosmetiikan voiteet tuppaavat tekemään. Idun Mineralsin Norrskenissa on täydellinen sävy, mutta se ei vain toimi. Muutama tunti voiteen levityksen jälkeen alkaa hilseily. Se on vesipohjainen. Muissa kokeilluissa voiteissa sävy on sinnepäin kuten Laveran Ivory Light ja Zuiin Olive Light. Idunin pohja on lämpimin eli keltaisin jota olen kokeillut ja vaaleimmassa sävyssä se toimii parhaiten. Testattaviin menisi vielä Laveran meikkipuuteri joka on öljypohjainen mutta kuulemma jämähtää ihossa helposti kuiviin kohtiin, Idunin Nordic Veil ja Zuii flora liquid Foundation. Taidan kuivaihoisena jättää vesipohjaiset toistaiseksi tai säästän kesälle.
8.12.2018
Käytöstavat hukassa
Mietikelin ihmisen käyttäytymistä. Tuntuu että toisen kunnioittaminen ja koskemattomuus ovat katoavaa tavaraa. Käyttäydytään todella epäkorrektisti muita kohtaan oli se sitten tuttu tai tuntematon, kaikki ovat paskalle käytökselle vapaata riistaa. Se huono käytös voi olla välinpitämättömyyttä, nöyryyttämistä, epäkohteliaisuutta tai jatkuvaa morkkaamista. Tilannetaju on monelta kadoksissa. Mulle on ihan ok jos purnataan yleisistä asioista ja sellaisista jotka eivät toimi. Mut se jos ruoditaan läskiä persettä, vaatteita tai muita ihmisen ominaisuuksia joille ei voi mitään niin se ei ole mulle ok. Se on sellasta turhaa paskanjauhantaa. Onneks seuran voi valita. Yleensä en valitse vaan muut valitsee ja samankaltaset ihmiset valikoituu omiin porukoihinsa. Mä jään yleensä "jämäksi" joka ei ole missään porukassa. Se on ihan fine, koska porukassa toimiminen on hankalaa enkä välitä seurasta. Sitä on vaikea selittää. Toisekseen mun tutustumisyritykset eivät ole saaneet vastakaikua niin mitäs siinä sitten teet, hengailet vaan mukana. Jostain syystä ihmisten vilpittöyyteen on todella vaikea uskoa, mutta silti se on ristiriidassa sen kanssa etten ensimmäisenä ole kauhean ennakkoluuloinen uusia ihmisiä kohtaan. Utelias lähinnä. Mä jotenkin koen että ihmisillä on monesti taka-ajatuksia. Elämä pysyy yksinkertasempana kun jaottelee faktan ja ei faktan. On fakta ja loput on spekulointia ja mielipiteitä. Faktojen kanssa on helppo elää, loppujen kanssa ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ulospääsyä risukasasta
Tankoilun aloitusta uusiksi... Pitkä ja kivinen tie, motivaation kaivuuta Kiinasta asti. Ensin tangon "huolto" eli pesu ja osien s...
-
Kaipaan sitä, kun ei oletettu että on tavoitettavissa koko ajan. Älypuhelin tuntuu taakalta taskussa, jatkuva muistutus siitä, mitä pitäisi ...
-
Olen käynyt Kiteellä viimeksi 2004, en muista reissusta mitään muuta kuin matkaseuran. Sitä edeltävät reissut ajoittuvat ennen vuotta 2000. ...
-
Kummaa aikaa. No oikeastaan ollut jo pitkään. En tiedä mitä on meneillään psyyken ja kropan puolella mutta ne tuntuvat elävän omaa elämäänsä...