22.3.2019

Vanhojen asioiden äärellä

En edes muista koska olisin viimeksi laittanut päähäni Rajasthani-hennaa. Ainakin 2012 olen tehnyt isompia tilauksia hennaforhairile ja hennacatille. Välissä käytin Jamilaa ja jotain randomia ja uudistunutta satvaa ja cassiasekoituksia. Loppupelissä nykyisin ei ole enää väliä mitä laitan, juuri värjäytyy hyvin eikä ole niin nuukaa lopputuloksen kanssa. Aiemmin inhosin sitä jos jäi oranssiksi, piti olla niin punainen kuin irti lähtee, nykyisin on ihan sama. Ihan kuin tukka olisi muuttunut ajan saatossa ruskeaksi vaikka levitän värin vain tyveen. Harmi sinänsä, kuvia katsoessa oli aikoinaan räikeämmän värinen. Tosin värjäysmetodi oli aiemmin että henna kiehautettuun veteen ja heti päähän kun on tarpeeksi jäähtynyt. Tavoittelin kuparia mutta en kestä sitä miten kulahtaneelta se näyttää kun on tottunut tähän tummanpunaiseen. Toisille se sopii kyllä mutta itselle tuskin. Kupari on kyllä upea mikäli ihonsävykin natsaa. Totuin siihen että Jamila oli todella moussemaista eikä siinä ollut sitkoisuutta. Nyt kun tein rajashtanilaista hennaa niin se oli vihreämpää ja koostumus sellainen limainen venyvä. Mutta kiva oli levittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ruokakärpänen

Kesäloma on luksusta. Ei tarvi ahnehtia tekemistä, koska aina voi tehdä huomenna eikä aika lopu heti. On varaa siirtää päivällä tai kahdella...