Nivea edt

Nivea Creme on klassikko, mites tämä sitten? 

Ei ole uusi juttu mutta en tiennyt. On myös Nivea Sun-versio joka tuoksuu Nivean aurinkovoiteelle. 

Epähuomiot

Parempi mieli, mutta väsymys painaa. Sellaisella tavalla ettei nukkuminen auta. Olen viettänyt aikaani katsoen korealaista hömppää. Tai ehkei se ihan hömppäosastoa ole, mutta ihmissuhdekuviot rakentuvat eri tavalla kuin länsimaisissa sarjoissa. Sitä on vaikea selittää. Sain hetki sitten päätökseen "Time Called you" jossa on aikamatkustusta korvalappustereoiden avulla, ja "When Life Gives You Tangerines" jossa eletään Jejun saarella -60 luvulta näihin päiviin. Todella arkinen kuvaus elämästä ja rakkaudesta, sekä sisältää historiaa. Sarja sai googlettamaan, mitä sarjassa esiintyvät Haenyeonit ovat.

Haenyeot ovat sukeltajien ammattikunta Etelä-Koreaan kuuluvalla Jejun saarella. He ovat tavallisesti naisia esimerkiksi Japanin ama-sukeltajien tapaan. Tapa poikkeaa jokseenkin perinteisestä perheen työnjaosta, jossa nainen hoitaa kotia.

Muutamassa sarjassa on esiintynyt häkämyrkytys, johon kaipasin myös selitystä. Ihmettelin miten lattia liittyy asiaan. Vanhempien korealaisten talojen lämmitys ja ruuanlaitto on tapahtunut hiilibrikettien avulla. Lämmitys on johdettu myös lattian alle ja jos lattia vuotaa jostain, on huoneisiin vuotanut häkää. Lämmitysjärjestelmän nimi on Ondol.

Sarjoissa näkyy myös mustia kaapistoja, joissa on helmiäistaidetta. Ihastuin heti. Tuotteista käytetään sanaa najeonchilgi.

 

Sitten mietin miksi sarjasta ei jää kauheasti mieleen...keskityn taustoihin ja tavaroihin, pohjapiirroksiin jne :D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevätjuna

Ajatuksia elämän rajallisuudesta. Koti-ikävä. Tiedän että vanhempani eivät ole täällä ikuisesti. Yksinäisyyden tunne. Ystävyyssuhteet perustuvat tarpeeseen ja pyyntöihin. Se tuntuu kurjalta. Ei seuran vuoksi, vaan siksi että tarvitaan toiselta jotain. Kyytiä, lapsenvahtia, rahaa tai olkapäätä. Minullakin on murheita mutta jos tuon ne ilmi, viestiketju hiljenee kummasti. Mä en pyydä keneltäkään mitään, en kehtaa enkä osaa. Koen ystävyyssuhteet yksipuolisiksi tai eriarvoisiksi. Toinen ottaa yhteyttä käyttääkseen/hyötyäkseen, itse otan yhteyttä seuran ja ajanvieton vuoksi. Se tuntuu pahalta.

Aurinko paistaa ja on lämmintä, silti ei ole voimia. Ne häviävät usein kevään tullessa. Keväällä itkettää ja väsyttää. Kun muu maailma puksuttaa auringossa niin oma junani kiitää tunnelissa. Päässä toki näkyy valoa, mutta etäisyyttä on vaikea sanoa etukäteen.

Tuli mieleen sanonta että "jos tunnelin päässä näkyy valoa, varo se voi olla juna". :D

Lähdin töistä liian aikaisin kun en muistanut monelta työt päättyvät, unohdin pyykit koneeseen ja ruuan hellalle. Muisti pätkii normaalia enemmän. Johdonmukaisuus on hukassa.