Elämää 2006-2007 (alunperin julkaistu 2021)

"Miks sä aina laitat tollaset juhlavaatteet, kun meet paikkaan X ?" (kaikki kaapista löytyvät vaatteet muuttuivat juhlavaatteiksi kun lähdin yksin ovesta ulos)

"Miks sä meikkaat/laittaudut joka kerta noin paljon kun meet kavereides kanssa johonkin ja mun kanssa et koskaan", (saatoin pari kertaa jättää meikit välistä, muutoin meikkasin hyvin vahvasti)

 "Miks sä et puhu mulle mitään?" (mitä olisi pitänyt puhua)

"Miks sä et kerro mulle mitään?" (mitä olisi pitänyt kertoa, kun kysymisestä huolimatta et osannut sitä minulle eritellä)

"Toiset pojat soittelee" (joka kerta kun puhelin soi)

"Siellä vaan lähettelet toisten poikien kanssa pornoviestejä" (joka kerta kun istuin koneelle tai otin puhelimen käteen)

"Chattailet toisten poikien kanssa"

"Varmana syöt e-pillereitä salaa kun et tuu raskaaksi" (luojan kiitos en tullut edes yrittämällä. Olin 19 ja suostuin toisen ihmisen painostamana yrittämään)

"Jälkiehkäisypilleripakkaus tossa parkkipaikalla maassa on varmasti sun" (wtf?)

"Miks sulla kesti niin kauan kaupassa, työmatkassa jnejne.. olit ihan varmasti toisten poikien kanssa" (työmatka oli saletisti kytätty minuutilleen, kauempaa ei voinut mennä muuten tuli napinaa)

Lakanoiden vaihto ja siivoaminen ovat todistusaineiston tuhoamista. Kumminkin siivoamatta jättämisestä tuli napinaa.

"Maistut ihan toisen pojan "vehkeelle" (ilmeisesti hän tietää mille vehje maistuu kun piti niin näkyvästi mun edessä niitä pusuja maistella)

Näiden lisäksi puhelin tutkitaan, nettihistoria tutkitaan, päiväkirjat luetaan, tehdään tarkastuskäyntejä työpaikalle,  baariin,vanhemmille jne jne.

Ylimääräisistä vapaapäivistä ei minulle mainittu sanallakaan koska silloin oli loistava hetki tehdä näitä yllätysiskuja, kuten yllätyskäynti  vanhemmilleni klo 7.00 aamulla kun olin siellä yötä.

Soitetaan 10 kertaa kun olen yökerhossa jossa soitetaan musiikkia lujalla. Kiukutaan kun en vastaa ja syytetään että olit saletisti toisten poikien kanssa.

"Kävin sun työpaikalla enkä nähnyt sua, olit toisten poikien kanssa siellä varastossa" (niin, tai sitten olin ihan lakisääteisellä tauolla tai vessassa)

Reaktiokalastelua tyyliin:"Mikäs sulla on tossa kaulassa?" ja jos reagoi siihen katsomalla peilistä niin on käynyt vieraissa.

Soittelua omalle äidilleen että tule tekemään ruokaa/siivoamaan, jos minä en ole tiettyyn kellonaikaan sitä tehnyt. Näin myös kävi pariin kertaan.

Unohdin kihlasormuksen hyvin usein käsienpesualtaan reunalle ja siitäkin nousi meteli. Lisäksi otin sen aina kuulemma pois kun lähdin johonkin.

Istutaan koneella 24/7, mutta jos minä tartun kirjaan tai avaan telkkarin tai puhelin soi niin heti ollaan härkkimässä et "kato mua, kato mua, kato mua".

"Sua saa hävetä" (pukeuduin räikeästi tuohon aikaan ja innostuin spontaanin kovaäänisesti asioista. Teen tätä edelleen, mutta pukeudun vähemmän provosoivasti)

"Sulla ei ole omaa tahtoa" (no ei oikein voinut olla, siitä nousi meteli)

"Jos teet mulle paskasti, niin laitan X:t sun perään"

Näihin asioihin oli turha sanoa mitään koska kaikki oli "Selittelyn makua". 

Isottelua, riidanhaastamista ja vänkäämistä joka saatanan asiasta. Tosipaikan tullen kun joku tarvitsee apua niin luikitaan karkuun. Todellinen mies. Paska itsetunto ja helvatun iso ego.

Rehellisyyttä oli kertoa minulle ketä kaikkia on pannut kun näkee ne kaupassa tai muualla. Ainakin hänen rehellisyyttään. Tahdittomuutta sanon minä. Mitä minä sillä tiedolla teen ja miksi edes olisin välittänyt? Oli kauheaa kun en ollut yhtään mustasukkainen. Se oli synonyymi sille etten välitä enkä rakasta.

Nämä asiat eivät ole haihtuneet muistikuvistani. Kävin vanhempieni luona tai missään yksin harvakseltaan koska lopputuloksena oli puhelimen jatkuva soiminen kyläillessä. Ja jos ei puhelin soinut niin kotiin mennessä oli vastassa  murjottava ja niskojaan nakkeleva ukko.

Kiukutaan, pelotellaan, omistetaan. Ja sitten "kaikki naiset aina mut jättää ja lähtee toisten mukaan" Niin, miksiköhän. Jos oletusarvona on heti että suhteella ei edes ole mitään tulevaisuutta kun toinen juoksee vieraissa. Kuinka nopeasti tulee fiilis että oikeasti vaihtamalla paranee. Koska on minimaalinen todennäköisyys sille että haukkaa yhtä isosti paskaa heti seuraavalla kerralla.

Harmi että en osannut puolustaa itseäni silloin, vaan passivoiduin enkä välittänyt yllä olevista kommenteista jotka olivat ikuinen virsi ja lähes jokapäiväistä. Se oli ihan saatanan uuvuttavaa olla varpaillaan koko ajan, niin minä tein kun en muuta osannut. Etten olisi antanut mitään syytä syyttelyyn ja epäilyyn. Ei se auttanut, kun vika on toisen päässä. Luojan kiitos tapahtuneesta on 15 vuotta. 

Herra on hyvin auliisti jakanut lähipiirissä neuvoja siitä, kuinka  naisia kohdellaan. Pyydellyt parasta ystävääni kahville. Vaikka siis lähtökohtaisesti ajatusmalli on ettei miespuolisia ystäviä oikein voi olla, tai voi mutta valvotuissa olosuhteissa.

Joka kerta mietin sarkastisesti että petyitkö kun en löytänytkään mitään kun "salaisesti" ilmestyit tarkistelemaan työpaikalleni, vanhemmilleni, baariin jne... 

 

Kuvittelen toisinaan yhä että minua kytätään. Huomaan olevani varpaillani. Ahdistun voimakkaasti, saatan panikoitua omasta vainoharhaisuudestani. Se on kuin mustasukkaisuus nurinpäin, sen pelko. Se on punainen vaate. Menetän malttini sekunnissa jos edes haistan sen tai olen haistavinani. Onneksi olen tullut tavasta tietoiseksi ja voin työstää sitä. 

Sen verran saa sympatiaa, että oli varmasti stressaavaa olla parisuhteessa joka kerta. Naiset vaihtuu, oma käytös ei. Mutta jos motto on "olen mikä olen, enkä  muuksi muutu" niin ei se käytös siitä muutu mihinkään, kun ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa.

Hello darkness my old friend

Hmm.... En osannut ajatella että Concerta olisi ollut syy pahaan olooni. Olen syönyt sitä kolmisen vuotta ja huomannut sivuoireet suhteellisen helposti. Muutos pahempaan on tullut pikkuhiljaa, lopulta mielenterveyden pikajuna oli kiihtyvää tahtia matkalla pimeyteen.

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa kun en innostunut enää mistään, edes niistä asioista joista olen ollut innostunut vuosia. Jäätävä tupakanhimo hyppäsi ihan puskista kuukausi sitten, samoin pakonomainen tarve syödä kynsiä. Kynsiensyömisen ymmärrän, se on piintynyt tapa joka tulee esiin isompien muutosten edessä. Esim.muutto laukaisee tavan, mutta se häviää n.kuukaudessa muuton jälkeen. Nyt se tuli ihan puskista.

Oli muitakin oireita. Kasvojen nykiminen, sormien nykiminen, vainoharhaisuus, yöunien häiriintyminen, ruokahalun puuttuessa ruuanlaittokin oli ekstravaikeaa. Lievää vainoharhaisuutta oli jo ensimmäisenä vuonna kun lääkettä söin, mutta tiedostin asian. Taukojen pitäminen oli vaikeaa koska väsymyksen sietäminen on hankalaa. Se kestää n.viikon ja sitten vireystila palaa normaaliksi. Totuin siihen että kykenen suorittamaan asioita koko hereilläoloaikani tehokkaasti kun harhaantuminen jää aivosumu jäivät pois.

Jätin lääkkeet pois, enkä tiedä uskallanko syödä niitä enää. Opin kantapään kautta että suoritusputkessa eläminen ei ole terveellistä. Jollain tapaa mittaan itseäni ja omaa arvoani suorittamisen kautta. En ole koskaan tarpeeksi tehokas, tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi mitään. Jos annan itselleni löysää olen laiska lotko. Mikään ei riitä mulle itselleni, kuin täydellinen suoritus. Enkä tule yltämään siihen koskaan, syyllisyys ja häpeä omasta epätäydellisyydestäni seuraa aina. On vaikea sanoa ei, koska sen sanominen tekee minusta huonon. Olin jo hieman päässyt siihen, että olisin itselleni armollisempi, mutta pikajunan puksuttaessa sellaiset suoritusta huonontavat ajatukset karisivat nopeasti.

Uni on palautunut normaaliksi, olen nukkunut yöt ja nukahdellut istuvilteen keskellä päivää. Ruoka on ihanaa (vaikka sen tekeminen ei edelleenkään :D). Musiikki saa vedet silmiin ja ihon kananlihalle. Oma päänsisäinen flow on taas olemassa ja nauran ääneen omille ajatuksilleni. Tuijotan seinää toisinaan, mutta nyt siellä päässä on ajatuksia. Toki ei joka päivä jos on paha aivosumu. Pää suoltaa muistikuvia sattumanvaraisesti ja kaikkea ponnahtelee mieleen, asioita joiden luulin kadonneen iäksi. Lääkitys vain piti sivuajatusten virran minimissä ja luulin jo hetken, että aloin unohtaa asioita kun muistikuvat eivät soljuneet kuten ennen. Tuntuu hyvältä olla oma itsensä. Niin kauan meni että unohdin millaista se on. Parin päivän tauot eivät tehneet mitään ahaa-elämystä. Päätä puristava panta ja parru perseestä ovat kadonneet. Odottelen hyperfiksaatioita tuleviksi.

Mielen melankoliaa

Mä olen varmaan sellainen syntymäkänkkäränkkä. Vitutuskäyrä aina vähän koholla tai ärtynyt. Syitä on lukuisia, eikä se ole muuttunut niistä ajoista kun olin vielä vaipoissa. Tiukka kuri opetti pitämään mölyt mahassa ja olemaan miellyttävä. Välttelemään konflikteja. Mutta ei se kiukkua tai ärtyneisyyttä poistanut, en vain voinut ilmaista sitä. Ottaa päähän että olen kiltti, enkä osaa vetää rajaa. Ottaa päähän että olematon sosiaalinen lähipiiri kuppaa kyvyttömyyttä sanoa ei. Tuskin tietoisesti, mutta se ei poista sitä miltä se tuntuu. Puhelin ei soi, eikä siihen tule viestiä. Ja kun tulee niin ihmiset ovat jotain vaille. Osa verhoaa sen kuulumisten kyselyyn näennäisesti ja kysymyksen jälkeen kaadetaan paskakippo niskaan kun "muodollisuudet" on hoidettu. Tiedän kaavan. Toinen muoto on jauhaa puhelimessa kaikenlaista lähes tunnin verran, jonka jälkeen saadaan kakistettua ulos miksi edes tuli soitettua. Ärsyttää olla oikeassa, kun näen puhelimen soivan. Tiedän heti miksi se soi ja miten kaava menee. Osa läheisistä esittää suoran pyynnön ilman mitään esikarkeloita. Hyväksyn ne yleensä paremmin mutta sekin riippuu asiasta.

Esim. mulle esitetään pyyntö että voinko tulla hakemaan paikasta X tai voinko käyttää kaupassa. Suhtaudun asiaan nihkeästi sillä pyynnön jälkeen tulee selityksiä jotka haistan paskaksi. Viitsimättömyys verhotaan tekosyyhyn.

Toinen esimerkki on pyyntö hiusten värjäämisestä. Sovitaan päivä ja kellonaika. Värjäyshommaan menee koko päivä ja siihen liittyy ruuanlaittoa, höpöttelyä ja kahvinjuontia. Mahdollisesti myös torkkumista sohvalla. Ajanviettoa perheen kesken. Hiusten värjäys on sivuseikka tavallaan koko hommassa, tai ainakin minulle on. Se toimii tekosyynä tavata perhettä säännöllisesti, koska saamaton perseeni ei käy kylässä.

Maailma on mulle iso ristiriita. Täynnä sääntöjä joiden en näe pätevän. Kierrätetään muna huurussa koska se on hyväksi. Samaan aikaan valmistetaan tavaraa joka ei kestä, jotta ihmiset ostaisivat uusia. Metsään menee. Tekopyhää. Enkä mä näe tässä mitään foliohattuilua. Terve maalaisjärki riittää siihen että näkee miten nurinkurista moni asia on. Syyttävä sormeni menee vain ihmisiin yleisesti. Kuten olen todennut että ihminen on tämän maailman syöpä. Enkä mä ole halunnut olla osa tätä kaikkea, olla osa sitä syöpää joka maailmaa nakertaa. Häpeä siitä, että on samanlainen kuin kaikki muutkin, ihan sama mitä valintoja tekee. Joku muu tekee ne valinnat tyhjäksi kun katsoo kokonaiskuvaa, ei riitä että mulle tulee kiiltokuvalupauksista parempi mieli. Kun ei edes tule, haistan ne tyhjiksi lupauksiksi. 

En ole löytänyt keinoa blokata näitä ajatuksia, oli parempia vuosia mutta en tiedä mitä tein eri tavalla. Ikä tuo lisää kokemusta elämästä ja maailmasta, eikä se ainakaan onnea tuo. Mulla on asiat hyvin, mutta ahdistus ja kiukku ihmiskuntaa kohtaan eivät hellitä. Eikä syyllisyys.  Näen kokonaiskuvan päässäni koko ajan ja olen osa sitä. Veikkaan että ihminen joka asuu kolmannessa maailmassa hökkelissä tai kadulla ei kelaa tällaisia asioita. Arvomaailma on hyvin erilainen. Ei jää aikaa miettiä turhia asioita kun on kyse omasta hengestä. Kadehdin suku ja perhekeskeistä arvomaailmaa jollain tapaa. Vanhuksia ei dumpata laitokseen vaan kaikki asuvat saman katon alla. En ole päässyt ajatusjatkumossa vielä niin pitkälle, että mikä perhekeskeisessä kultuurissa on erilaista kuin esim. täällä Suomessa. Mielessäni esiin nousee kunnioitus vanhempia kohtaan eli tapakasvatus, urakeskeisyys ja raha on mahdollisesti myös pienemmässä asemassa. Koska jos on uraputkessa niin ei niitä omia vanhempia ja isovanhempia ehdi nähdä saatikka hoitaa, eikä siitä saa rahaa jolla kustantaa elämää täällä. En tiedä mikä näistä on ratkaisevaa. En ole tutkinut maailmankolkkia joissa perhe tulee ensin. Esim.kulttuuria,tapakasvatusta, yhteiskuntarakennetta ja hintatasoa jne.