Muistiaukkoja läpi vuosien

Muisti ja ajanhallintaongelmia läpi vuosien. En tajua kuinka pärjäsin koulussa, kunnes en enää pärjännyt. Peruskoulun puolella ongelmia ei ollut ja pysyin hereilläkin kohtalaisen hyvin. Ala-asteella uteliaisuus oli kantava voima, teini-ikäisenä kropassa tuntui kulkevan pelkkä adrenaliini kun kaikki oli jännää ja energiaa riitti kellon ympäri. Myös aihealueet olivat perustasoa. Muistamattomuus liittyi lähinnä tavaroiden unohteluun. Myöhästyin koulusta lähes joka päivä tai olin vähintään viime tipassa. Vierumäelle muuttaessa tilanne parani hieman, mutta edelleen kello saattoi soida kun olin vasta matkalla. Ylä-asteelle kuljin bussilla ja toisinaan näin vain bussin perävalot. Onneksi tuli toinen 5min myöhemmin ja pääsin sillä Hyvin harvoin nukuin rehellisesti pommiin.

Lukion puolella sakkasi kunnolla. Viisi jaksoa, kurssitarjonta, joka tunti eri luokka, eri opettaja. Opeteltavat asiat olivat laaja-alaisia ja informaatiota paljon. Läksyt esseetyyppisiä ja paljon luettavaa. Homma luisui siihen että torkahtelin tunnilla, torkahtelin välintunneilla ja joka paikassa. Siitä mut ainakin muistetaan, unikekona. Mieleisten kirjojenkin luku sakkasi kun en enää muistanut mitä juuri luin. Juoni ei yhdistynyt pääsäni johdonmukaiseksi. Tuntuu että kouluasiatkaan eivät yhdistyneet johdonmukaiseksi. Hommat kasaantuivat ja koko lukio oli räpiköintiä että saan kaiken tehtyä välttävästi. Vitutti että kun aiemmin olin kiitettävän oppilas niin nyt olin välttävän. Orastava taekwondoharrastuskin jäi. Koulussa 8-16, bussilla kotiin, kamat kassiin, ja takaisin bussilla Lahteen treeneihin. Treenien jälkeen 21.15 bussilla kotiin (joskus 20.15 jos ehdin juosta tarpeeksi nopeasti). Kotona klo22.00, sitten läksyt ja nukkumaan ehkä 24.00. Herätys klo 6.00 ja kouluun. Tähän mulla olisi ollut nyt jälkikäteen fiksu ratkaisu, mutta eipä tullut silloin mieleen. Treenikamat kouluun mukaan ja koulun jälkeen kirjastoon tekemään läksyjä sekä eväät messiin. Mutta lukion kokonaiskuvaa se ei silti olisi keventänyt.

Sitten oli parempia vuosia muistin ja ajanhallinnan kanssa. Muutin kotoa pois ja pääsin töihin. Suhteellisen simppeliä, työtä vaikkakin psyykkisesti kuormittavaa. Arki pyöri siivoamisen,ruuanlaiton ja pyykinpesun ympärillä. Ison miinuksen näihin vuosiin toi runsas alkoholin käyttö joka aiheutti masennuksen ja sitä kautta muisti ja mielialaongelmia. Ne katkesivat kun tulin raskaaksi.

Arjenhallintakyvyt ovat olleet ihan kohtalaista tasoa. Olen aina maksanut laskut ajallaan. Pesen pyykit säännöllisesti ja siivoan. Laitan myös ruokaa vaikka mielummin kierisin vaikka tulisilla hiilillä. Tässä kiteytys kuinka arjenhallinta sakkaa: Läsnäolo on vaikeaa. Pyykit unohtuvat koneeseen usein, poltat ruuan kun lähdet tekemään muuta. Nopea projekti paljastuukin monen tunnin hommaksi ja on pakko jättää kesken koska työt alkavat. Projekti on kesken määräämättömän ajan koska kipinä siihen katosi, eikä ajatuksesta saa enää kiinni. Imuroinnin lomassa istahdat sohvalle syystä X, huomaat istuneesi siinä monta tuntia omassa ajatusvirrassasi. Imuri jää keskelle lattiaa pariksi viikoksi. Roskapussit eivät sentään enää kasaudu. Niin simppeli asia kuin tehdä hommat loppuun ja viedä kamat takaisin paikalleen- ei onnistu :( Nykyisin onnistuu paremmin, edes vähän. Tämä kaikki on ristiriidassa sen kanssa että keskeneräisyyden sietokykyni on huono. Kääntöpuolena on se että siivous lähtee lapasesta. Pyykkikone pyörii kellon tarkkuudella koko päivän, siivous on millintarkkaa. Huomaat siivonneesi intensiivisesti koko päivän, et ole muistanut syödä tai juoda. Projektia suoritetaan niin kauan että on valmista, syömättä ja juomatta kun flow on päällä.

Lasten syntymä vei muistamattomuuden uusiin sfääreihin, kun kylkeen tuli paluu työelämään niin portti toiseen ulottuvuuteen oli täysin auki. Unohdan päivämäärät, sovitut asiat, maksaa laskut. Kaikki tavarat ovat Tallessa-nimisessä ulottuvuudessa jonne kukaan ei pääse. Wilma-viestit kasaantuvat, pyykit kasaantuvat, en muista mihin jätin auton jos en käytä lähes samaa ruutua. Ruuanlaitto on edelleen vaikeaa, en saa sitä itsestäni ulos, teen mielummin mitä tahansa muuta vaikka se on helppo arkirutiini.