höhh

Kyllä menee käpy nykyvehkeisiin. Kaikki on langatonta. Telkkarin katsomiseen riitti ennen nappulat töllerön sivussa tai kaukosäädin. Ilman säädintäkin pääsi valikkoon tekemään pakolliset asiat. Nykytölleröissä on napit mutta saadaksesi tietoa viasta tai muusta pitää laitteen olla yhdistettynä verkkoon, blöötööttiin tai muuhun. Lataa sovellus, jaa yhteys, anna paskapaperimerkki ja sijaintitiedot. Hei älä unohda että myit juuri koko elämäntarinasi kiinaan ja bittiavaruuteen saadaksesi kaukosäätimen tai töllerön toimimaan. Sinänsä yksinkertaisia asioita vain yhdistellälaitteita X ja Y. Mutta inhoan sitä että kaikkea varten pitää luoda tunnukset joka kerää tiedot. Myöskään ilman nettiä et saa mitään.

Tervetuloa Vieksä-Cityyn

Viime päivinä päässä on pyörinyt paljon muistikuvia Vierumäeltä. Vaikka en tuntenut kuuluvani joukkoon sielläkään, mutta enpä ole tuntenut sitä missään. Hengasin parin kaverin kautta muiden kanssa, yksinäni en olisi lähtenyt ottamaan kontaktia kehenkään. En ole ollut porukkahengaamisissa koskaan se aktiivinen osapuoli vaan seurasin lähinnä vierestä mitä muut puuhaavat.

Ensimmäisenä koulupäivänä Vierumäellä istuin eturivissä tyhjällä paikalla. Tyhjä paikka kuului Satulle, joka on noista päivistä alkaen ollut kuvioissa mukana. Moni muu oli vain käymässä. Jostain syystä muistan myös suunnilleen missä ihmiset istuivat. En pitänyt opettajasta. Mulle tehtiin heti selväksi kuka on kylän kingi ja katsoin huuli pyöreenä että miten se liittyy yhtään mihinkään. Muistikuviin liittyy paljon Kiviperällä hengailua, lumilinnameininkejä ja uuden ympäristön opettelua. Sain olla rauhassa ja mulla oli kavereita. Kesällä isommalla porukalla uimaan Palpaselle.

Vitosluokalla oli leirikoulu, se on jo yksinään iso kimppu muistoja. Meduusoja, kolmipiikkejä, jäkälänsyömistä ja hienoja maisemia. Olin katkera koska vaan yks sai juoda kahvia, tai niin ainakin muistan. Reissusta löytyy muutamia valokuvia, mutta pysykööt jemmassa. Niissä on lähinnä muita ihmisiä niin en julkaise.

Satun kanssa hengattiin paljon leikkarilla paloaseman vieressä, samoin yhdessä puussa joka oli Veljespolun päässä. Jotain lankkuja siihen oli naulattu, mutta en tiedä koska ja kuka. Rivarin päässä asui meitä vanhempi tyttö, joka pukeutui mustiin vaatteisiin ja oli musta tukka keskijakauksella. Mun mielestä se oli cool. Kesällä poljettiin Heinolaan uimaan, aloitettiin uimakierros Sinilähteeltä ja sit Jyränköön, Kylpylään ja Tommolaan. Kotiin kymmeneksi illalla. Sateessa oli aika perseestä :D

Meillä oli koulussa jotain ulkolaisia vieraita ja ATK-luokasta pistettiin tulostumaan  MARA SUCKS ja SUKKAMEHU, en muista oliko muuta. Tulosteet tulivat pieneen huoneeseen jossa oli tietokone, monistusvehkeet yms. Olikohan niin että tutustumiskierros oli silloin just siinä huoneessa. Suomenlinnan reissuun muistan liittyneen jotain sekaannuksia. Rehtori ja pari kaveria etsivät mua sieltä kun lautta oli lähdössä eikä mua kuulunut. En muista myöhästyinkö lautasta ja rehtorin kanssa jouduttiin venaamaan rannalla seuraavaa. Hengasin aikuisten kanssa jos kaverit katosi. Selostin tyypilliseen tapaan reissulla havaitsemiani asioita kasveista ja hyönteisistä yms.

Janika kävi usein. Alkuvuosina pelattiin meillä Super Nintendoa 24/7 ja käytiin lähihuoltsikalta ostamassa karkkia. Mulla oli hammasraudat kun ensimmäinen Pokemon-jakso tuli telkkarista. Poltetiin salaa tupakkaa paskahuussin takana ja tehtiin kiljua. Sen kanssa hengattiin paliksella kunnes sinne ei saanut enää mennä. Muistan paliksella henganneen paljon porukkaa ajoittain ja ilma oli sakeana Axe Phoenixia, varmaan imeytyi aivoihin asti. Muistan yhä kun koulun viereisestä metsästä näkyi tupakan tulipää eikä muuta. Mentiin sinne morjestamaan paria tuttua ja jauhamaan paskaa. Hengattiin myös parilla muulla tutulla. Talvella hengattiin luistelukopeilla, olipa siellä mankkakin. Muistikuvissa pyörii Raptori ja Suomirokkia-levyt.Yksittäisiä muistikuvia on luokkakaveri halkotalkoissa kesällä, jätkät mansikkamaalla töissä ja punainen Chrysler ajelemassa kylällä, sekä yksi mopo jonka omistajalla sininen pallokypärä. Ainiin ja inva-mopo :D

Mandin muuttaessa kylälle vietin aikaa paljon siellä. Istuttiin Kelolla, koulun nurtsilla, Jepulla tai Mandilla. Liikkuma-alue hengaamiseen laajeni Heinolaan toisinaan. Joskus keskellä yötä pyörä alle ja Heinolaan, kotiin aamuksi. Yksittäisistä ihmisistä on paljon muistikuvia mutta en halua laittaa nimiä, se olisi lähinnä lista kaikista asioista joita muistan. Peruskoulun jälkeen meni n.viisi vuotta että yhteydet tuttuihin ihmisiin Vierumäen ajoilta katkesivat. Suurimpaan osaan niitä ei koskaan ollutkaan.

Muistiaukkoja läpi vuosien

Muisti ja ajanhallintaongelmia läpi vuosien. En tajua kuinka pärjäsin koulussa, kunnes en enää pärjännyt. Peruskoulun puolella ongelmia ei ollut ja pysyin hereilläkin kohtalaisen hyvin. Ala-asteella uteliaisuus oli kantava voima, teini-ikäisenä kropassa tuntui kulkevan pelkkä adrenaliini kun kaikki oli jännää ja energiaa riitti kellon ympäri. Myös aihealueet olivat perustasoa. Muistamattomuus liittyi lähinnä tavaroiden unohteluun. Myöhästyin koulusta lähes joka päivä tai olin vähintään viime tipassa. Vierumäelle muuttaessa tilanne parani hieman, mutta edelleen kello saattoi soida kun olin vasta matkalla. Ylä-asteelle kuljin bussilla ja toisinaan näin vain bussin perävalot. Onneksi tuli toinen 5min myöhemmin ja pääsin sillä Hyvin harvoin nukuin rehellisesti pommiin.

Lukion puolella sakkasi kunnolla. Viisi jaksoa, kurssitarjonta, joka tunti eri luokka, eri opettaja. Opeteltavat asiat olivat laaja-alaisia ja informaatiota paljon. Läksyt esseetyyppisiä ja paljon luettavaa. Homma luisui siihen että torkahtelin tunnilla, torkahtelin välintunneilla ja joka paikassa. Siitä mut ainakin muistetaan, unikekona. Mieleisten kirjojenkin luku sakkasi kun en enää muistanut mitä juuri luin. Juoni ei yhdistynyt pääsäni johdonmukaiseksi. Tuntuu että kouluasiatkaan eivät yhdistyneet johdonmukaiseksi. Hommat kasaantuivat ja koko lukio oli räpiköintiä että saan kaiken tehtyä välttävästi. Vitutti että kun aiemmin olin kiitettävän oppilas niin nyt olin välttävän. Orastava taekwondoharrastuskin jäi. Koulussa 8-16, bussilla kotiin, kamat kassiin, ja takaisin bussilla Lahteen treeneihin. Treenien jälkeen 21.15 bussilla kotiin (joskus 20.15 jos ehdin juosta tarpeeksi nopeasti). Kotona klo22.00, sitten läksyt ja nukkumaan ehkä 24.00. Herätys klo 6.00 ja kouluun. Tähän mulla olisi ollut nyt jälkikäteen fiksu ratkaisu, mutta eipä tullut silloin mieleen. Treenikamat kouluun mukaan ja koulun jälkeen kirjastoon tekemään läksyjä sekä eväät messiin. Mutta lukion kokonaiskuvaa se ei silti olisi keventänyt.

Sitten oli parempia vuosia muistin ja ajanhallinnan kanssa. Muutin kotoa pois ja pääsin töihin. Suhteellisen simppeliä, työtä vaikkakin psyykkisesti kuormittavaa. Arki pyöri siivoamisen,ruuanlaiton ja pyykinpesun ympärillä. Ison miinuksen näihin vuosiin toi runsas alkoholin käyttö joka aiheutti masennuksen ja sitä kautta muisti ja mielialaongelmia. Ne katkesivat kun tulin raskaaksi.

Arjenhallintakyvyt ovat olleet ihan kohtalaista tasoa. Olen aina maksanut laskut ajallaan. Pesen pyykit säännöllisesti ja siivoan. Laitan myös ruokaa vaikka mielummin kierisin vaikka tulisilla hiilillä. Tässä kiteytys kuinka arjenhallinta sakkaa: Läsnäolo on vaikeaa. Pyykit unohtuvat koneeseen usein, poltat ruuan kun lähdet tekemään muuta. Nopea projekti paljastuukin monen tunnin hommaksi ja on pakko jättää kesken koska työt alkavat. Projekti on kesken määräämättömän ajan koska kipinä siihen katosi, eikä ajatuksesta saa enää kiinni. Imuroinnin lomassa istahdat sohvalle syystä X, huomaat istuneesi siinä monta tuntia omassa ajatusvirrassasi. Imuri jää keskelle lattiaa pariksi viikoksi. Roskapussit eivät sentään enää kasaudu. Niin simppeli asia kuin tehdä hommat loppuun ja viedä kamat takaisin paikalleen- ei onnistu :( Nykyisin onnistuu paremmin, edes vähän. Tämä kaikki on ristiriidassa sen kanssa että keskeneräisyyden sietokykyni on huono. Kääntöpuolena on se että siivous lähtee lapasesta. Pyykkikone pyörii kellon tarkkuudella koko päivän, siivous on millintarkkaa. Huomaat siivonneesi intensiivisesti koko päivän, et ole muistanut syödä tai juoda. Projektia suoritetaan niin kauan että on valmista, syömättä ja juomatta kun flow on päällä.

Lasten syntymä vei muistamattomuuden uusiin sfääreihin, kun kylkeen tuli paluu työelämään niin portti toiseen ulottuvuuteen oli täysin auki. Unohdan päivämäärät, sovitut asiat, maksaa laskut. Kaikki tavarat ovat Tallessa-nimisessä ulottuvuudessa jonne kukaan ei pääse. Wilma-viestit kasaantuvat, pyykit kasaantuvat, en muista mihin jätin auton jos en käytä lähes samaa ruutua. Ruuanlaitto on edelleen vaikeaa, en saa sitä itsestäni ulos, teen mielummin mitä tahansa muuta vaikka se on helppo arkirutiini.