Paluu vanhaan duunipaikkaani on ollut hyvä päätös. Puolitoista vuotta takana ja töihin on edelleen kiva mennä. Toki on kiireitä ja perfektionismi vaivaa mutta koitan opetella priorisointia. Tuli mieleen auktoriteeteista että kun tulee joku iso johtaja käymään niin ihmiset alkavat käyttäytyä ihan omituisesti. Jostain syystä tuntematon ihminen tai toisen titteli tai lompakon paksuus ei herätä minussa mitään tuntemuksia. Kunnioitus täytyy ansaita. Noudatan mielelläni sääntöjä jotka on kirjattu paperiin, sellaisia toimintatapa-sääntöjä. Hyvät käytöstavat tulevat aikalailla itsestään.
En tajua miksi esimiehille/johtajille/auktoriteeteille tms. pitäisi tarjota kiillotettua kuvaa. Se ei ole realistista.
Muistan taas ihme juttuja. Luokkakaveri esitteli poskihammastaan mulle kun ne juuret tulivat ikenestä ulos ihan oudosti. Saattoi olla -96. Muistan Myllypohjan ala-asteelta luokkakavereiden nimet paremmin kuin esim.ylä-asteelta tai lukiosta. En tiedä olisinko vieläkään valmis minkään asteen luokkakokoukseen vaikka peruskoulun aloittamisesta on ihan just 30 vuotta. Ei pahalla mutta ehkä katkerasti. Ei hyvällä ainakaan. Muistan että tosi monet likat oli sellaisia "muita parempia". Eikä mielikuva muuttunut lukion aikana kun osuin samaan kouluun.
Teini-iästä muistuu mieleen kummia hajuvesipulloja vaikka valmistaja olisi hukassa. Oli Donnaa, Lauraa ja Madonnaa. Ylä-asteen kestosuosikit Ralph Laurenin sininen pullo, Flower By Kenzo ja Jennifer Lopezin Glow. Ralph Laurenista tulee mieleen Leijonaa kokiksella ja Ripsipiirakan CD-levy.
 |
| :D Just näin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti