21.1.2024

Keloja

Sitä tavallaan kuvittelee, että iän mukana hyväksytyksi tulemisen tarve vähenee. Jollain tapaa kyllä. Ei tarvitse tykätä samoista asioista kuin ikätoverit, eikä olla mieliksi jotta kuuluisi porukkaan. Ryhmäpaine vähenee. Aikuisiällä näkyvämmäksi on tullut tarve tulla ymmärretyksi. Siksi hyvin usein selitän itseäni. Jos ihmiset eivät tunne minua, niin näyttäydyn outona ehkäpä, enkä halua sitä.

Tunnen itseni vieraiden seurassa todella vaivaantuneeksi. Suusta tulee kaikkea joka ei liity yhtään mihinkään, enkä saa ilmaistua asioitani järkevästi. Haluan tilanteesta pois jos ei vain ole mitään sanottavaa. Useimmiten ei olekaan ja sitten olen hiljaa ja näytän nyrpeältä. Siitä saa mielikuvan että olen tympeä enkä edes tervehdi. Kyse ei ole siitä, tympeydestä. Mun on monesti vaikea edes tervehtiä kun tilanne tulee yllättäen ja mulla on homma kesken. Tilanne johtaa siihen että jatkan tekemisiäni ja jätän tervehtimisen huomiotta vaikka tiedän että niin olisi pitänyt tehdä. Olen hiljaa jos ei tule mitään mieleen, välillä tulee senkin edestä jotain aivan randomia.

Lähtökohtaisesti en halua uskoa ihmisistä pahaa. Mutta mulle tulee uusista tuttavuuksista helposti huonot vibat. Ajattelen että ihmiset ajattelevat minusta pahaa ja hengaavat kanssani vain kohteliaisuussyistä. Siihen vaikuttaa ystävyyssuhteiden pitämisen vaikeus ja se että niitä ei juurikaan ole ollut koskaan. Olin kakarana outolintu ja tunnen sen yhä edelleen. Huonot fiilikset ja pettymyksen tunne triggeröityy helposti pienistäkin asioista. Riittää että haistan potentiaalisen ystävän. Stimulanttilääkityksen aiheuttama vainoharhaisuus ei ainakaan asiaa auta. Onneksi sitä on harvoin, mutta tunnistan sen kun lähtee keulimaan.

 Olen aina väsynyt, huonomuistinen enkä motivoidu oikein mistään. Stimulanttilääkitys aiheuttaa lievää vainoharhaisuutta. Viihdyn itsekseni koska sosiaalisuus on raskasta muun maailman ohella. Tapani tutustua on vähintään mielenkiintoinen. Jaetaan vikoja, sitten jaetaan traumoja. Jutellaan "kevyistä" asioista. Heitetään mustaa huumoria. Läheisimmät saavat kaksimielisetkin vitsit. Käytännön piloja ja mauttomuutta. Mutta se ei tule esiin ihan heti. Jos vielä näiden jälkeen tulee viestiä, että hei lähetkö hengaamaan, niin sitten on uskottava että kyllä tästä jotain tulee.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielen melankoliaa

Mä olen varmaan sellainen syntymäkänkkäränkkä. Vitutuskäyrä aina vähän koholla tai ärtynyt. Syitä on lukuisia, eikä se ole muuttunut niistä ...